Lue keskustelun säännöt.
Äitiys uuvuttaa
13.05.2025 |
Olen kotona kahdeksankuisen vauvan kanssa ja pitäisi tehdä kymmentä eri asiaa joka päivä. En jaksa.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tietysti suurperheiden äitejä joiden mielestä yksi lapsi on helppo. No onhan se tavallaan helppo, mutta mulla on voimat loppu kaikkeen muuhun oheistoimintaan. Joka päivä samat tiskit ja sotkut ja pitäisi jaksaa kaikenlaista. Siitä "loman" jälkeen töihin jos mihinkään töihin kelpaa enää. ap
Eli omien sotkujen siivoaminen uuvuttaa? Tuota vähemmän sotkua.
Totta. Täytyy lopettaa sotkeminen ja opettaa vauva samaan. ap
Vauva sotkee?
Se on sellainen. Ei osaa vielä syödä siististi ja vaihtaa vaippaansa. ap
Sinua siis stressaa pikkujutut, joita on paljon. Ota rauhassa aikaa vauvan ruokasotkujen siivoamiseen syöttämisen jälkeen. Anna vauvan huutaa sen ajan, jos hän on vaikea. Sotkun siivoominen vie 2 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuku silloin, kun lapsi nukkuu. Älä silloin siivoa.
Ota käyttöön vanha kunnon ohje: tuo tullessas, vie mennessäs. Eli aina kun siirryt niin katso, mitä voit samalla viedä roskiin tai oikealle paikalle. Niinnyksinkertainen kuinnse onkin, niin Tämä ohje pelasti aikanaan minun elämäni.
Onko lapsella isä? Jos, niin tee ne loput 9 asiaa silloin, kun isä on kotona.
On lapsia, jotka nukkuu max 30-45 min kerrallaan. Itse en ainakaan ehdi puolessa tunnissa juuri nukahtaa keskellä päivää, vaikka kuinka väsyttäisi.
Se hei todella uuvuttaa. Yritä ottaa silti ajasta kaikki ilo irti. Vauva on tärkein maailmassa. Ja sinä.
Vauva kasvaa huimaa vauhtia. Mun vauva on jo 27-v, nuorin 15, mutta tuntuu kuin olisin eilen ollut ensimmäistä kertaa synnytyslaitoksella.
Tsemppiä, bodia ja sporttista sinulle AP. Muista, että muuta ei tarvitse jaksaa, kuin pitää teistä huolta. Hae apua, jos tarvitset, sitä varten se on.
"Nuku silloin kun vauva nukkuu" on huono ohje, jos vauva ei nuku säännöllisesti. Äidin on silloin vaikea rentoutua, kun ei koskaan etukäteen tiedä, milloin vauva herää.
Itselläni oli lapsi, joka nukkui päiväunensa lyhyissä pätkissä. Siis ei juuri koskaan mitään kahden, kolmen tunnin yhtäjaksoisia päiväunia vaan usein puoli tuntia kerrallaan. Joskus onnekkaasti tunnin yhteen menoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku silloin, kun lapsi nukkuu. Älä silloin siivoa.
Ota käyttöön vanha kunnon ohje: tuo tullessas, vie mennessäs. Eli aina kun siirryt niin katso, mitä voit samalla viedä roskiin tai oikealle paikalle. Niinnyksinkertainen kuinnse onkin, niin Tämä ohje pelasti aikanaan minun elämäni.
Onko lapsella isä? Jos, niin tee ne loput 9 asiaa silloin, kun isä on kotona.
On lapsia, jotka nukkuu max 30-45 min kerrallaan. Itse en ainakaan ehdi puolessa tunnissa juuri nukahtaa keskellä päivää, vaikka kuinka väsyttäisi.
Tiedän. Minun toinen lapseni ei nukkunut oikeastaan ollenkaan. Olin kuolemanväsynyt 5 vuotta. Mutta se vähäkin lepo mitä saa, pitää käyttää hyväkseen. Eikä miettiä, mikä on oikein, vaan miten itse saa levättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ajanjakso, joka menee nopeasti. Juttele puolison kanssa, jos sellainen on. Mulla kaksi alle kouluikäistä, käyn töissä. Suoritin vähän lisäopiskelua tässä sivussa..Mies kyllä imuroi ja huolehti pyykkirumbaa. Mutta aina kun laskin kirjan käsistä, niin paljon oli tekemättä, kun ei mies hoksannut, että minun pitää saada pari kurssia suoritettua, ja hänen olisi pitänyt tulla kotitöissä sitten vastaan. Miehet harvoin hoksaa, jos ei ota suoraan puheeksi...
Pomo ihmetteli, miten olen niin tehokas. Pikkulapsi aika on kyllä hionut organisointikyvyn huippuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illalla tee kodin hoitamiseen liittyvät asiat, kun puoliso on kotona.
Niin koska puoliso ei voi tehdä mitään näistä?!
Sp tarvitsee vapaata vauvastaan. Minä kun olin lasten kanssa kotona koko päivän, niin olin superkiitollinen, ettei minun tarvinnut olla heidän kanssaan myös illalla. Kotityöt ja ruokakaupassa käynti olivat vapautuksia heistä.
Hän tuntui tarvitsevan vapaata myös siivoamisesta sen perusteella mitä sanoi. Itsekin välillä nautin vauvanhoidon sijaan kotitöistä tai kaupassa käynnistä, mutta kuolemanväsyneenä se ei tunnu miltään vapautukselta, vaan silloin tarvitsee oikeasti nukkua, levätä tai tehdä jotain rentouttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku silloin, kun lapsi nukkuu. Älä silloin siivoa.
Ota käyttöön vanha kunnon ohje: tuo tullessas, vie mennessäs. Eli aina kun siirryt niin katso, mitä voit samalla viedä roskiin tai oikealle paikalle. Niinnyksinkertainen kuinnse onkin, niin Tämä ohje pelasti aikanaan minun elämäni.
Onko lapsella isä? Jos, niin tee ne loput 9 asiaa silloin, kun isä on kotona.
On lapsia, jotka nukkuu max 30-45 min kerrallaan. Itse en ainakaan ehdi puolessa tunnissa juuri nukahtaa keskellä päivää, vaikka kuinka väsyttäisi.
Tiedän. Minun toinen lapseni ei nukkunut oikeastaan ollenkaan. Olin kuolemanväsynyt 5 vuotta. Mutta se vähäkin lepo mitä saa, pitää käyttää hyväkseen. Eikä miettiä, mikä on oikein, vaan miten itse saa levättyä.
Täysin samaa mieltä, mutta nukkuminen ei kaikilta onnistu nappia painamalla, vaikka kuinka haluaisi. Ainakaan ei minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän tein vauvan kanssa kotona ollessa väikkärin. En ymmärrä, miten ihmiset valittavat vauvan kanssa olemisesta, kun se on tuhat kertaa rennompaa kuin töissä oleminen.
Sepä hienoa. Tulostapa itsellesi vaikka joku diplomi. ap
Minulla on useampi tuttu, joka on opiskellut äitiyslomansa aikana uuden ammatin ja joillakin on ollut vielä lisäksi muitakin lapsia. Lapset ovat voineet hyvin ja koti ihan hoidettu. Yhdestä heistä on ollut paljon lehdissäkin. Itselläni ei ole lapsia, joten en tiedä mitä jaksaisin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on erityisaikuinen, entinen erityislapsi, kasvatettu ilman tukitoimia teini-ikään saakka. Itsenäinen, työssäkäyvä aikuinen. Hintana burnout ja oma työura.
Jos nyt jotain tekisin eri tavalla kuin aikanaan, olisin paljon itsekkäämpi. En suorittaisi yhtään (helppoa kuin heinänteko), pitäisin vaativan vauvan rintarepussa ja komentaisin miestä kuin vääpeli, ellei tämä itse hoksaa hoitaa osaansa. Turhiin toiveisiin ja lausumattomiin odotuksiin tuhlautui ihan hirveästi vähäisiä voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla synnytys masennus päällä? Vaikuttaa siltä. Muuten kuvaamasi tilanne ei ole mahdollista. Käyppäs lääkärissä puhumassa. Ja kun soitat aikaa sano että tilanne on kriittinen.
Muista, ettei ne kotityöt nyt ole listalla ykkösenä. Mulla oli tapana antaa sotkun kertyä koko päivän kunnes vähän ennen kuin mies tuli kotiin, urakoin astiat tiskikoneeseen, pyyhin tasot ja pöydän, imuroin murut ja vein roskiksen. Tein myös ruuan. Viikonloppuisin siivottiin yhdessä enemmän. Olen yleensä siisti, mutta tuolloin ei vain kiinnostanut. Joka päivä käytiin myös kodin ulkopuolella, se on tosi tärkeää, vaikkei aina muita ihmisiäkään tapaisi. Nyt on kivemmat ilmatkin jo.
Itse tein kyllä opintoja samalla, mutta ei se kaikilla samanlaista ole. Enkä jättäisi kaikkia hommia puolisollekaan, joka käy töissä. Kuitenkin iltaisin on vähän aikaa omillekin mukaville jutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla synnytys masennus päällä? Vaikuttaa siltä. Muuten kuvaamasi tilanne ei ole mahdollista. Käyppäs lääkärissä puhumassa. Ja kun soitat aikaa sano että tilanne on kriittinen.
No höpö höpö. Todella moni äiti käy läpi täsmälleen samoja fiiliksiä ja aivan ymmärrettävästi. Ei kaikkeen tarvitse jotain diagnoosia vääntää. Sen sijaan vaikka kotipalvelusta avun saanti voisi olla hyvä idea, jos on valmis siitä vähän maksamaan. Täällä päin taitaa olla vajaa 7 e/h, että joku tulee auttamaan kotitöissä tai käyttämään vauvaa vaunulenkillä esim.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on 18 v edessä ja koko ajan vaikeampaa.
On jos noin lähtee ajattelemaan! Puhutaan ajanjaksosta, joka on mielenkiintoinen, ja jossa oppii elämästä ja itsestään paljon. Se vaan täytyy ymmärtää!
Itsekin olen tässä ollut 7 vuotta sitä mieltä, ettei olisi ikinä pitänyt lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityisaikuinen, entinen erityislapsi, kasvatettu ilman tukitoimia teini-ikään saakka. Itsenäinen, työssäkäyvä aikuinen. Hintana burnout ja oma työura.
Jos nyt jotain tekisin eri tavalla kuin aikanaan, olisin paljon itsekkäämpi. En suorittaisi yhtään (helppoa kuin heinänteko), pitäisin vaativan vauvan rintarepussa ja komentaisin miestä kuin vääpeli, ellei tämä itse hoksaa hoitaa osaansa. Turhiin toiveisiin ja lausumattomiin odotuksiin tuhlautui ihan hirveästi vähäisiä voimia.
Minullakin nyt 25 v erityislapsi. Pikkuveljelläkin on add, hän oli muuten helppo paitsi ei nukkunut.
Olen miettinyt samaa. Jos nyt tekisin jotain toisin, niin yrittäisin vähemmän suorittaa. Käyttäisin enemmän hyväkseni isovanhempia tai ostopalveluita. En tekisi soseita itse, ts. En mitään muuta tekisi kuin on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityisaikuinen, entinen erityislapsi, kasvatettu ilman tukitoimia teini-ikään saakka. Itsenäinen, työssäkäyvä aikuinen. Hintana burnout ja oma työura.
Jos nyt jotain tekisin eri tavalla kuin aikanaan, olisin paljon itsekkäämpi. En suorittaisi yhtään (helppoa kuin heinänteko), pitäisin vaativan vauvan rintarepussa ja komentaisin miestä kuin vääpeli, ellei tämä itse hoksaa hoitaa osaansa. Turhiin toiveisiin ja lausumattomiin odotuksiin tuhlautui ihan hirveästi vähäisiä voimia.
Minullakin nyt 25 v erityislapsi. Pikkuveljelläkin on add, hän oli muuten helppo paitsi ei nukkunut.
Olen miettinyt samaa. Jos nyt tekisin jotain toisin, niin yrittäisin vähemmän suorittaa. Käyttäisin enemmän hyväkseni isovanhempia tai ostopalveluita. En tekisi soseita itse, ts. En mitään muuta tekisi kuin on pakko.
Myös mun tyttärellä, 24, on add. Dg tyypillisesti vasta yläluokilla. Lapsena oli hurjan takertuva ja luonteeltaan hyvin itsenäinen jäärä, aikamoista vetämistä ja työntämistä oli koko kasvatus alusta loppuun saakka. Aviomieskin vaihtui toiseen jo muutamassa vuodessa, aika pitkälti niiden jatkuvien pettymysten vuoksi, joista suurimman osan aiheutin varmaan itse joillakin päänsisäisillä odotuksilla siitä, mitä kaikkea pitäisi jaksaa yksin, olinhan sentään äiti. Tosin tuolloinhan kolo yhteiskuntakin oli iloisesti sitä mieltä, että äiti hoitaa. Se ei auttanut jaksamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on 18 v edessä ja koko ajan vaikeampaa.
Olen eri mieltä. Mielestäni vauvan kanssa oli kaikista kuluttavinta olla kotona. Univelkaisena eläminen oli aivan kamalaa ja vauva sitoi kotiin, kun huusi kurkkusuorana aina vaunuissa ja kantorepussa. Aloin nauttia äitiydestä sitten, kun hän kasvoi taaperoksi. Toki haasteet monimutkaistuvat sitä mukaa, kun lapsi kasvaa, mutta jos on kuten minä eli tarvitsee omaa tilaa, elämä myös helpottuu lasten kasvaessa.
Sp tarvitsee vapaata vauvastaan. Minä kun olin lasten kanssa kotona koko päivän, niin olin superkiitollinen, ettei minun tarvinnut olla heidän kanssaan myös illalla. Kotityöt ja ruokakaupassa käynti olivat vapautuksia heistä.