Lue keskustelun säännöt.
Voiko vihkisormusta vaatia erossa takaisin?
12.05.2025 |
Miehen suvussa on kulkenut aivan ihana timanttisormus pitkän aikaa. Jos me isin naimisiin ja olisin vaikka vuoden, voiko suku vaatia eron jälkeen sormusta takaisin? Minullehan se sormus annetaan, niin eikö se ole sen jälkeen minun?
Kommentit (50)
Periaatteessa lahja on lahjan saaneen henkilön omaisuutta. Itse kuitenkin antaisin sukukalleuden takaisin. Vaikka kuinka olisi riitaisakin ero niin sen verran kyllä ajattelen että istestäni löytyisi inhimillisyyttä, että tieten tahtoen en veisi jotain toiselle suvulle tärkeää. Nykymaailmasta löytyy harmittavan paljon ihmisiä kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossa vihki- ja kihlasormukset yleensä palautetaan. Saat takaisin miehelle antamasi sormuksen ja sinä annat takaisin hänen antamansa sormukset.
Eli, et voi pitää muehen perintösormusta eron jälkeen.
Miksi ihmeessä? En tajua. Miksi minä haluaisin exäni sormessa olleen sormuksen takaisin?
Ex vaati kihlasormusta takaisin, mutta ei antanut omaansa minulle. Ihan tavalliset keltakultarinkulat oli kyseessä, ei mitään timantteja.
Epäilin, että aikoi kihlata uuden nuorikkonsa vanhalla sormuksellani, nuuka kun oli. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt jo tuollaista mietit, en suosittele naimisiin menoa. Ero on 95% varmuudella edessä.
Sitä sormusta hän juuri havitteleekin, niin minä ainakin ymmärsin aloituksesta. Miehestä ei niin väliä.
Sano miehelle suoraan ennen kun se sen sukukalleuden sinulle antaa että et tule koskaan antamaan sitä kyseistä sormusta takaisin, et edes ero tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina antanut takaisin, en todellakaan halua pitää sitä muistona huonosta avioliittosta, voi vaikka kosia sillä jotain toista ja toivottavasti tuo huonoa onnea...
Minä annoin erotessa kihlasormukseni ilomielin minua pettyneelle ex-kihlatulle takaisin. Miksi ihmeessä olisin halunnut säilyttää sen itselläni? Ex-kihlattu piti kyllä hänelle minun maksamani kihlasormuksen itsellään. Annoin asian olla. Tärkeintä oli päästä tyypistä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Siinäkin oli ihan tarpeeksi riesaa, että jouduin ilmoittamaan ihmisille ettei kesähäitä ole tulossa.
Jälkikäteen olen kyllä ollut tyytyväinen siitä, että minua exän kanssa pettänyt henkilö otti minuun yhteyttä ja kertoi heidän touhuistaan ajoissa. Olisi ollut kauheaa, jos tuollainen luonteenpiirre olisi paljastunut minulle vasta naimisissa ja pahimmassa tapauksessa meillä olisi ollut vielä lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi ei anna tuota suvussa kulkenutta sormusta sinulle jos ajattelet noin. Muutenkin erot ovat niin yleisiä että tuollaiset sukukalleudet kannattaa puolison sijaan antaa lapsille niin ne pysyvät varmasti suvussa eikä itsekkäät puolisot pääse niihin käsiksi.
No en mä ainakaan edes haluaisi sormusta, joka on mulla vaan lainassa sen aikaa kun olen jonkun ukon kanssa naimisissa.
No sitten sanot että haluat uuden oman sormuksen, etkä mummon perintö kalleuksia.
Menet siis naimisiin jo sillä asenteella ettet pidä sormusta koko elämääsi. Kivat sulle ja miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi ei anna tuota suvussa kulkenutta sormusta sinulle jos ajattelet noin. Muutenkin erot ovat niin yleisiä että tuollaiset sukukalleudet kannattaa puolison sijaan antaa lapsille niin ne pysyvät varmasti suvussa eikä itsekkäät puolisot pääse niihin käsiksi.
No en mä ainakaan edes haluaisi sormusta, joka on mulla vaan lainassa sen aikaa kun olen jonkun ukon kanssa naimisissa.
Vain sen aikaa kun??? Romantikko linjoilla. Kyllä minä oikeasti ajattelen, että kuolemaan asti olemme yhdessä.
Tuollaisiin liittoihin ei sukukoruja. Ja kyllä minusta kunnollinen ihminen palauttaa perintökorut. Muut lahjat saa pitää.
Ei kannata mennä sormuksen takia naimisiin, ei edes vuodeksi.
Niin kuin moni on jo todennut, että kannattaa palauttaa takaisin sukukalleus, mihin sinä kuulut vain avioliiton kautta ja eron jälkeen et enää kuulu siihen sukuun.
Itse palauttaisin ihan mitään pyytämättä, sillä se olisi ex:n suvulle tunnearvoltaan ja ehkä raha-arvoltaan merkittävän suuri asia.
Jos riidellä pitäisi avioerossa, keksin jonkin muun syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossa vihki- ja kihlasormukset yleensä palautetaan. Saat takaisin miehelle antamasi sormuksen ja sinä annat takaisin hänen antamansa sormukset.
Eli, et voi pitää muehen perintösormusta eron jälkeen.
Miksi ihmeessä? En tajua. Miksi minä haluaisin exäni sormessa olleen sormuksen takaisin?
Ex vaati kihlasormusta takaisin, mutta ei antanut omaansa minulle. Ihan tavalliset keltakultarinkulat oli kyseessä, ei mitään timantteja.
Epäilin, että aikoi kihlata uuden nuorikkonsa vanhalla sormuksellani, nuuka kun oli. 🤣
Ai vaikka siellä on kaiverrukset, koko luultavasti väärä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi ei anna tuota suvussa kulkenutta sormusta sinulle jos ajattelet noin. Muutenkin erot ovat niin yleisiä että tuollaiset sukukalleudet kannattaa puolison sijaan antaa lapsille niin ne pysyvät varmasti suvussa eikä itsekkäät puolisot pääse niihin käsiksi.
No en mä ainakaan edes haluaisi sormusta, joka on mulla vaan lainassa sen aikaa kun olen jonkun ukon kanssa naimisissa.
"mulla vaan lainassa sen aikaa kun olen jonkun ukon kanssa naimisissa"
Onnee vaan miehelle kun on löytänyt ihanan elämänkumppanin...vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossa vihki- ja kihlasormukset yleensä palautetaan. Saat takaisin miehelle antamasi sormuksen ja sinä annat takaisin hänen antamansa sormukset.
Eli, et voi pitää muehen perintösormusta eron jälkeen.
Miksi ihmeessä? En tajua. Miksi minä haluaisin exäni sormessa olleen sormuksen takaisin?
Ex vaati kihlasormusta takaisin, mutta ei antanut omaansa minulle. Ihan tavalliset keltakultarinkulat oli kyseessä, ei mitään timantteja.
Epäilin, että aikoi kihlata uuden nuorikkonsa vanhalla sormuksellani, nuuka kun oli. 🤣
No just tää!
Minä annoin oman kihlasormukseni ekalle kihlatulleni takaisin eron tultua, koska enhän minä sellaista eron jälkeen olisi kumminkaan pitänyt sormessani, ja hän sen sormuksen aikanaan maksoi.
Ja kun toinen mies kuoli, päätin, että hänen vihkisormuksensa menee hänen kanssaan hautaan, ettei tarvi perikunnan tapella ja nähdä euronkuvia silmissä. Omat sormukseni olen leskenä säilyttänyt, vaikkakaan en ole niitä enää pitänyt. Nyt olen jo niin kauan ollut leskenä, etten tiedä, mitä niille edes pitäisi tehdä. Jos vaikka tulee vielä uusi mies kuvioihin (jäin nuorena leskeksi), ei ihan asialliselta tunnu vanhoja sormuksia enää uudessa suhteessa säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle suoraan ennen kun se sen sukukalleuden sinulle antaa että et tule koskaan antamaan sitä kyseistä sormusta takaisin, et edes ero tilanteessa.
Ehkä se on ihan miehen asia sanoa, että haluaa sormuksen takaisin erossa. Sitten muikkeli voi miettiä haluaako sen sormuksen vai jonkin, joka jää itselle erossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi ei anna tuota suvussa kulkenutta sormusta sinulle jos ajattelet noin. Muutenkin erot ovat niin yleisiä että tuollaiset sukukalleudet kannattaa puolison sijaan antaa lapsille niin ne pysyvät varmasti suvussa eikä itsekkäät puolisot pääse niihin käsiksi.
No en mä ainakaan edes haluaisi sormusta, joka on mulla vaan lainassa sen aikaa kun olen jonkun ukon kanssa naimisissa.
Vain sen aikaa kun??? Romantikko linjoilla. Kyllä minä oikeasti ajattelen, että kuolemaan asti olemme yhdessä.
Tuollaisiin liittoihin ei sukukoruja. Ja kyllä minusta kunnollinen ihminen palauttaa perintökorut. Muut lahjat saa pitää.
Ihmiset itse pitäkööt huolen omista perintötavaroistaan. Mä pidin vihkisormuksestani ja pidän sitä edelleen joskus sormessa, vaikka erosimmekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossa vihki- ja kihlasormukset yleensä palautetaan. Saat takaisin miehelle antamasi sormuksen ja sinä annat takaisin hänen antamansa sormukset.
Eli, et voi pitää muehen perintösormusta eron jälkeen.
Miksi ihmeessä? En tajua. Miksi minä haluaisin exäni sormessa olleen sormuksen takaisin?
Ex vaati kihlasormusta takaisin, mutta ei antanut omaansa minulle. Ihan tavalliset keltakultarinkulat oli kyseessä, ei mitään timantteja.
Epäilin, että aikoi kihlata uuden nuorikkonsa vanhalla sormuksellani, nuuka kun oli. 🤣
Ai vaikka siellä on kaiverrukset, koko luultavasti väärä?
No ei sulla kovin monia koruja ole ollut, jos et tiedä, että kaiverrukset saa pois ja kokoa muutettua. MInunkin piti suurentaa sormusta, kun lihoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata mennä sormuksen takia naimisiin, ei edes vuodeksi.
Niin kuin moni on jo todennut, että kannattaa palauttaa takaisin sukukalleus, mihin sinä kuulut vain avioliiton kautta ja eron jälkeen et enää kuulu siihen sukuun.
Itse palauttaisin ihan mitään pyytämättä, sillä se olisi ex:n suvulle tunnearvoltaan ja ehkä raha-arvoltaan merkittävän suuri asia.
Jos riidellä pitäisi avioerossa, keksin jonkin muun syyn.
Hauskaa. Mies antaa vaimolle sormuksen sillä ajatuksella, että sillä on hänen suvulleen suurempi merkitys kuin vaimolle 😂. Oukki doukki.
Jos se on miehen suvussa kulkeva sormus, on eron tullessa fiksua luovuttaa se takaisin ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi ei anna tuota suvussa kulkenutta sormusta sinulle jos ajattelet noin. Muutenkin erot ovat niin yleisiä että tuollaiset sukukalleudet kannattaa puolison sijaan antaa lapsille niin ne pysyvät varmasti suvussa eikä itsekkäät puolisot pääse niihin käsiksi.
No en mä ainakaan edes haluaisi sormusta, joka on mulla vaan lainassa sen aikaa kun olen jonkun ukon kanssa naimisissa.
Vain sen aikaa kun??? Romantikko linjoilla. Kyllä minä oikeasti ajattelen, että kuolemaan asti olemme yhdessä.
Tuollaisiin liittoihin ei sukukoruja. Ja kyllä minusta kunnollinen ihminen palauttaa perintökorut. Muut lahjat saa pitää.
No minä elän reaalimaailmassa enkä väittäisi itseäni ikinä suureksi romantikoksi.
Jos se on kallis tai muuten arvokas sormus suvulle, niin se on varmasti vakuutettu, ehkä testamentattu tm. En usko, että edes saisit arvo- ja perintösormusta vihkisormukseksesi ilman ehtoja.
Mutta jos mies tai suku on niin torvi, että antaa semmoisen sinulle ilman ehtoja, niin sitten se on sinun eron sattuessa.