Lue keskustelun säännöt.
Muutto pienemmälle paikkakunnalle
12.05.2025 |
Kesällä olisi muutto edessä lapsuuden maisemiin. Isompi talo, parempi työ, mökki, enemmän tilaa liikkua ja olla. Lapsille parempi. Turvallisempaa. Kaikin puolin parempi
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin siihen asti kun pitäisi saada se talo myytyä joskus.
Jos asuu siinä lopun ikäänsä, eihän se ole enää muuttajan päänsärky, pölvästi. Nykymenolla nuo lähiöiden uudet ahtaat huonosti suunnitellut putkat menettävät suhteessa nopeammin arvonsa.
Kuka on puhunut lähiöputkasta? Moni asuu Helsingissä arvotalossa keskustassa, itsellänikin yli 100 neliötä kahdelle hengelle. Se vaan tuntuu harmittavan, kun täällä ymmärretään kuinka arvottomia ne maaseudun talot ovatkaan. Itsekin saan perinnöksi talon, joka ei tule koskaan menemään kaupaksi. Ei sinuakaan varmaan sinne hometaloosi haudata vaan se jää jälkipolvien riesaksi. Pölvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Maaseudulla asunto maksaa esim. 100 000. Omaa rahaa on nyt vaikkapa se sama summa. Otan lainan samalla varallisuudella pk-seudun 400 000 taloon, niin sitä tarvitaan siis 300 000. Paljonko rahaa menee korkokuluun jos asuntolainan kokonaiskorko on 2-3% (voin kertoa, se on 6000-9000e/vuosi = 500-750e/kk)"
Niin eli vaikkapa 30 vuoden laina-ajalla esim. 8000e/vuosi se tekee 240.000 euroa. Samassa ajassa se kaupungin omakotitalon arvo on noussut 400 tuhannesta ehkäpä 600 tuhanteen joka jo sinällään kattaa aika ison osan korkomenoista tai nousu voi olla isompikin. Samaan aikaan se maaseudun sadantonnin talo voikin olla enää vain 50 tuhannen arvoinen tai ainakin sitä on erittäin hankala myydä.
Kuka haluaa kotiaan myydä? Kaupungissa asuntolainavankeutta 30 vuotta, maalla 0 - 10 vuotta. Esim. minulla ja puolisollani ei ole koskaan ollut asuntolainaa talostamme; remonttilainaa oli joskus 20 k€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin siihen asti kun pitäisi saada se talo myytyä joskus.
Jos asuu siinä lopun ikäänsä, eihän se ole enää muuttajan päänsärky, pölvästi. Nykymenolla nuo lähiöiden uudet ahtaat huonosti suunnitellut putkat menettävät suhteessa nopeammin arvonsa.
Kuka on puhunut lähiöputkasta? Moni asuu Helsingissä arvotalossa keskustassa, itsellänikin yli 100 neliötä kahdelle hengelle. Se vaan tuntuu harmittavan, kun täällä ymmärretään kuinka arvottomia ne maaseudun talot ovatkaan. Itsekin saan perinnöksi talon, joka ei tule koskaan menemään kaupaksi. Ei sinuakaan varmaan sinne hometaloosi haudata vaan se jää jälkipolvien riesaksi. Pölvästi.
Näissä ns. arvottomissa taloissa voi aivan hyvin asua, eikä tarvitse juosta kieli vyön alla oravanpyörässä rahoittaakseen koko lystin.
"Jokainenhan käyttää rahansa mihin huvittaa; jos nauttii bussipysäkillä seisomisesta niin se on ok. Meillä on useampi auto, kallis mp, mönkijä työlaitteeneen jne. Minulla on myös peltoa, metsää (jossa on myös tuulivoimala a' 18000€ / vuosi tulee vuokraa). Pidetään hehtaarit salassa :)"
Tietenkin jokainen laittaa rahansa mihin tykkää. Siitä ei ole kysymys vaan siitä onko jotenkin järkevämpää laittaa se raha vehkeisiin kuin asunto-omaisuuteen. Ja sinällään en sitä näe taloudellisesti järkevämmäksi. Ihmisen saamaa iloa en sitten ala rahaksi muuttamaan. Sen jokainen arvio itse.
"Jos sinulla on puolen miljoonan arvoinen velaton asunto niin se arvo näkyy vasta siinä, kun myyt sen. Ja sen jälkeen tod. näk. sinun pitää taas ostaa asunto."
Ei se ole vain myyntiarvoa vaan myös vaikkapa vakuusarvoa. Kun juuri rakensimme itsellemme kesämökin (jossa voin muuten päristellä miten paljon haluan) niin oli helppoa kun siihen sai lainaa käytännössä asuntolainen korolla kun oli laittaa arvokas asunto siihen lainan pantiksi.
Minä kaipaan pienempään kaupunkiin jossa palvelut ovat lähempänä kuin Helsingissä. Ei menisi koko päivää kun pitää käydä vaatekaupassa, ruokakaupassa, käyttää lapsi neuvolassa ja mennä uimahalliin. Nyt pitää suhata jokaiseen palveluun eri paikkaan, kun pienemmässä kaupungissa palvelut ovat tiheämmässä sumpussa. Näin säästään aikaa ja jaksamista muuhunkin kuin pakollisten asioiden hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jokainenhan käyttää rahansa mihin huvittaa; jos nauttii bussipysäkillä seisomisesta niin se on ok. Meillä on useampi auto, kallis mp, mönkijä työlaitteeneen jne. Minulla on myös peltoa, metsää (jossa on myös tuulivoimala a' 18000€ / vuosi tulee vuokraa). Pidetään hehtaarit salassa :)"
Tietenkin jokainen laittaa rahansa mihin tykkää. Siitä ei ole kysymys vaan siitä onko jotenkin järkevämpää laittaa se raha vehkeisiin kuin asunto-omaisuuteen. Ja sinällään en sitä näe taloudellisesti järkevämmäksi. Ihmisen saamaa iloa en sitten ala rahaksi muuttamaan. Sen jokainen arvio itse.
"Jos sinulla on puolen miljoonan arvoinen velaton asunto niin se arvo näkyy vasta siinä, kun myyt sen. Ja sen jälkeen tod. näk. sinun pitää taas ostaa asunto."
"Ei se ole vain myyntiarvoa vaan myös vaikkapa vakuusarvoa. Kun juuri rakensimme itsellemme kesämökin (jossa voin muuten päristellä miten paljon haluan) niin oli helppoa kun siihen sai lainaa käytännössä asuntolainen korolla kun oli laittaa arvokas asunto siihen lainan pantiksi."
No, tuo on totta jos lainaa tarvii. Meillä ei ole koskaan ollut kesämökille tarvetta, kun maalla asumme... tosin, joillakin tutuilla niitä on, mutta pääosa on saanut perinnöksi tai ainakin maat perinnöksi mihin mökin rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Maaseudulla asunto maksaa esim. 100 000. Omaa rahaa on nyt vaikkapa se sama summa. Otan lainan samalla varallisuudella pk-seudun 400 000 taloon, niin sitä tarvitaan siis 300 000. Paljonko rahaa menee korkokuluun jos asuntolainan kokonaiskorko on 2-3% (voin kertoa, se on 6000-9000e/vuosi = 500-750e/kk)"
Niin eli vaikkapa 30 vuoden laina-ajalla esim. 8000e/vuosi se tekee 240.000 euroa. Samassa ajassa se kaupungin omakotitalon arvo on noussut 400 tuhannesta ehkäpä 600 tuhanteen joka jo sinällään kattaa aika ison osan korkomenoista tai nousu voi olla isompikin. Samaan aikaan se maaseudun sadantonnin talo voikin olla enää vain 50 tuhannen arvoinen tai ainakin sitä on erittäin hankala myydä.
Kuka haluaa kotiaan myydä? Kaupungissa asuntolainavankeutta 30 vuotta, maalla 0 - 10 vuotta. Esim. minulla ja puolisollani ei ole koskaan ollut asuntolainaa talostamme; remonttilainaa oli joskus 20 k€
Kukin tekee toki mikä itselle sopii mutta pointti on se että ei ole mitenkään automaattisesti järkevämpää asua halvasti. Moni helposti kuluttaa kaikkeen muuhun sen säästyneen rahan ja sitten jää se omaisuus kertymättä kun sitä ei kerry asuntovarallisuuden myötä.
Kyllä minä ainakin olen ihan kiitollinen vanhemmilleni että he aikanaan ostivat sen talon isommasta kaupungista josta minä sitten sain perinnöksi yli 300.000. Sillä kuittasin jäljellä olevan oman asuntolainani pois ja jäi vielä reilusti säästöön. Ja samalla tavalla omat lapseni tulevat aikanaan perimään minulta omaisuutta. Niin se vähitellen kertyy sukupolvesta toiseen jos sitä hankitaan eikä hassata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin siihen asti kun pitäisi saada se talo myytyä joskus.
Jos asuu siinä lopun ikäänsä, eihän se ole enää muuttajan päänsärky, pölvästi. Nykymenolla nuo lähiöiden uudet ahtaat huonosti suunnitellut putkat menettävät suhteessa nopeammin arvonsa.
Kuka on puhunut lähiöputkasta? Moni asuu Helsingissä arvotalossa keskustassa, itsellänikin yli 100 neliötä kahdelle hengelle. Se vaan tuntuu harmittavan, kun täällä ymmärretään kuinka arvottomia ne maaseudun talot ovatkaan. Itsekin saan perinnöksi talon, joka ei tule koskaan menemään kaupaksi. Ei sinuakaan varmaan sinne hometaloosi haudata vaan se jää jälkipolvien riesaksi. Pölvästi.
Näissä ns. arvottomissa taloissa voi aivan hyvin asua, eikä tarvitse juosta kie
Mikäs siinä jos on ideologisesti työtön. Minä teen päivässä töitä 7,5 tuntia ja puoliso samoin, pidämme töistämme. Maalla saisi vain haaveilla kovapalkkaisesta työstä, eipä siinä muuta paljon pystyisikään tekemään kuin kykkimään omassa pirtissä. Me matkustelemme ja käymme kaupungin huvituksissa jatkuvasti. Maalla on tylsää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Maaseudulla asunto maksaa esim. 100 000. Omaa rahaa on nyt vaikkapa se sama summa. Otan lainan samalla varallisuudella pk-seudun 400 000 taloon, niin sitä tarvitaan siis 300 000. Paljonko rahaa menee korkokuluun jos asuntolainan kokonaiskorko on 2-3% (voin kertoa, se on 6000-9000e/vuosi = 500-750e/kk)"
Niin eli vaikkapa 30 vuoden laina-ajalla esim. 8000e/vuosi se tekee 240.000 euroa. Samassa ajassa se kaupungin omakotitalon arvo on noussut 400 tuhannesta ehkäpä 600 tuhanteen joka jo sinällään kattaa aika ison osan korkomenoista tai nousu voi olla isompikin. Samaan aikaan se maaseudun sadantonnin talo voikin olla enää vain 50 tuhannen arvoinen tai ainakin sitä on erittäin hankala myydä.
Kuka haluaa kotiaan myydä? Kaupungissa asuntolainavankeutta 30 vuotta, maalla 0 - 10 vuotta. Esim. minulla ja puolisollani ei ole koskaan ollut asunto
"
Kukin tekee toki mikä itselle sopii mutta pointti on se että ei ole mitenkään automaattisesti järkevämpää asua halvasti. Moni helposti kuluttaa kaikkeen muuhun sen säästyneen rahan ja sitten jää se omaisuus kertymättä kun sitä ei kerry asuntovarallisuuden myötä.
Kyllä minä ainakin olen ihan kiitollinen vanhemmilleni että he aikanaan ostivat sen talon isommasta kaupungista josta minä sitten sain perinnöksi yli 300.000. Sillä kuittasin jäljellä olevan oman asuntolainani pois ja jäi vielä reilusti säästöön. Ja samalla tavalla omat lapseni tulevat aikanaan perimään minulta omaisuutta. Niin se vähitellen kertyy sukupolvesta toiseen jos sitä hankitaan eikä hassata."
Voihan sen noinkin ajatella. Omaisuuden kerryttämistä en näe mitenkään elämän tarkoitukseksi ja aika usealla se omaisuus pannaan lihoiksi seuraavan sukupolven toimesta. Nähnyt asunto-/talokauppoja sekä pelto- ja metsäkauppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mikäs siinä jos on ideologisesti työtön. Minä teen päivässä töitä 7,5 tuntia ja puoliso samoin, pidämme töistämme. Maalla saisi vain haaveilla kovapalkkaisesta työstä, eipä siinä muuta paljon pystyisikään tekemään kuin kykkimään omassa pirtissä. Me matkustelemme ja käymme kaupungin huvituksissa jatkuvasti. Maalla on tylsää muutenkin."
Olkiukko. Koskaan kuullut etätöistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin siihen asti kun pitäisi saada se talo myytyä joskus.
Jos asuu siinä lopun ikäänsä, eihän se ole enää muuttajan päänsärky, pölvästi. Nykymenolla nuo lähiöiden uudet ahtaat huonosti suunnitellut putkat menettävät suhteessa nopeammin arvonsa.
Kuka on puhunut lähiöputkasta? Moni asuu Helsingissä arvotalossa keskustassa, itsellänikin yli 100 neliötä kahdelle hengelle. Se vaan tuntuu harmittavan, kun täällä ymmärretään kuinka arvottomia ne maaseudun talot ovatkaan. Itsekin saan perinnöksi talon, joka ei tule koskaan menemään kaupaksi. Ei sinuakaan varmaan sinne hometaloosi haudata vaan se jää jälkipolvien riesaksi. Pölvästi.
Näissä ns. arvottomissa talo
"Mikäs siinä jos on ideologisesti työtön. Minä teen päivässä töitä 7,5 tuntia ja puoliso samoin, pidämme töistämme. Maalla saisi vain haaveilla kovapalkkaisesta työstä, eipä siinä muuta paljon pystyisikään tekemään kuin kykkimään omassa pirtissä. Me matkustelemme ja käymme kaupungin huvituksissa jatkuvasti. Maalla on tylsää muutenkin. "
Palkkaus ei mene asuinpaikkakohtaisesti ja lisäksi yrityksen perustaminen on vaihtoehto ja lisäksi etätyöt kansainvälisiin yrityksiin on yleistynyt kovastikin ihan missä päin tahansa Suomea. Palkkaerot esim. pk-seudun ja maaseutukaupunkien välillä samoista hommista ei ole n. 500€/kk suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ankeuttajat saapuivat heti paikalle.
Realistit.
Ei kun oikeasti niin kateelliset, että naaman vihreys loistaa kirkkaana jo ruudunkin läpi.
"Omaisuuden kerryttämistä en näe mitenkään elämän tarkoitukseksi ja aika usealla se omaisuus pannaan lihoiksi seuraavan sukupolven toimesta."
Se ei tietenkään ole elämän koko tarkoitus mutta ei siitä kamalasti haittaakaan ole jos jotain kerryttää myös jälkipolville. Tietenkään ei kannata sen takia jättää omaa elämää elämättä ja nauttimatta.
Itse ainakin kyllä olen saanut ihan selkeää hyötyä omaan elämääni siitä mitä vanhempani ovat aikanaan omaisuutta keränneet ja lapseni ovat sen varran fiksuja että uskon heidänkin aikanaan oman perintönsä käyttävän kohtuullisen järkeväviin ja tarpeellisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin siihen asti kun pitäisi saada se talo myytyä joskus.
Se on myymäti. Sukulaisen vanha, ei ole mennyt kaupaksi. Saan edullisesti.
Se on sen päivän ongelma, kun joskus sitten myyn sen. Nykyinen asunto menee kaupaksi helposti.Kas näin astut ansaan, josta et tuosta noin voin pääse eroon. Tietty jos asunto on muutaman tuhannen euron arvoinen, et paljon menetä, mutta se on varma, että tuollainen asunto ei mene jatkossakaan myyntiin.
Bääh, mitä väliä, jos ei se paljon mitään nytkään maksa. Ei kannata laskea alun perinkään sen varaan, että siitä saisi joskus myydessä rahaa. Rahat voi sijoittaa muuallekin kuin seiniin.
Elämänlaatu-argumenttia en ole koskaan ymmärtänyt. Minun elämänlaatu nousi kohisten kun muutin yliopistokaupunkiin.
Omakotitalo pk-seudulla on paljon parempi ratkaisu kuin talo huitsin tuutissa, jos vain on varaa asua täällä päin. En voisi harrastaa juuri mitään pikkupaikkakunnalla, kun vain isot kaupungit tarjoavat tilat ja mahdollisuudet siihen mitä teen.
Merkittävin elämänlaatua parantava tekijä meidän perheelle ja erityisesti lapsille on se, ettei olla autosta riippuvaisia. Tarvittaessa päästään polkupyörillä helposti, jos autolla tai julkisilla ei huvita kulkea.
Vierailija kirjoitti:
"Maaseudulla asunto maksaa esim. 100 000. Omaa rahaa on nyt vaikkapa se sama summa. Otan lainan samalla varallisuudella pk-seudun 400 000 taloon, niin sitä tarvitaan siis 300 000. Paljonko rahaa menee korkokuluun jos asuntolainan kokonaiskorko on 2-3% (voin kertoa, se on 6000-9000e/vuosi = 500-750e/kk)"
Niin eli vaikkapa 30 vuoden laina-ajalla esim. 8000e/vuosi se tekee 240.000 euroa. Samassa ajassa se kaupungin omakotitalon arvo on noussut 400 tuhannesta ehkäpä 600 tuhanteen joka jo sinällään kattaa aika ison osan korkomenoista tai nousu voi olla isompikin. Samaan aikaan se maaseudun sadantonnin talo voikin olla enää vain 50 tuhannen arvoinen tai ainakin sitä on erittäin hankala myydä.
No sen ylimenevän rahan voi sijoittaa ihan maaseudullakin. Jos sijoittaa 30 vuotta indeksiin 8000e/vuosi, sulla on suhteellisen maltillisella 5% keskimääräisellä tuotolla kasassa n.550 000 euroa ja tuossa on aika pitkälle vain korkojen osuus, suurimman osan lyhennyksistä on voinut käyttää mihin lystää. Jos ne sijoittaa, on summa jo pitkälle yli miljoonan.
Vierailija kirjoitti:
"Mikäs siinä jos on ideologisesti työtön. Minä teen päivässä töitä 7,5 tuntia ja puoliso samoin, pidämme töistämme. Maalla saisi vain haaveilla kovapalkkaisesta työstä, eipä siinä muuta paljon pystyisikään tekemään kuin kykkimään omassa pirtissä. Me matkustelemme ja käymme kaupungin huvituksissa jatkuvasti. Maalla on tylsää muutenkin."
Olkiukko. Koskaan kuullut etätöistä?
Ei varmaan ole kuullut. Mulla ja mun vaimolla on molemmilla työmatka muutama metri, ei muuta kun nousee vaan portaat yläkertaan ja meneen omaan työhuoneeseen. Kai se kuulostaa uskomattomalta kaupungissa asuvalta, että asunnossa voi olla KAKSI työhuonetta.
Niin ja se laina, meni sen maksamiseen hiukan yli 10 vuotta, mutta jos olisi kiristänyt vyötä, niin varmaan olisi kuuteen-seitsemään vuoteen sen maksanut.
No, työt ei ole erityisen kovapalkkaisia, molemmilla menee palkat keskituloisen määritelmään duunitorin mukaan (2486-6630e/kk), mutta asunnon hinnassa (=lainanhoitokoluissa) ja liikkumisessa säästää sen, mitä palkassa menettää.
Itse muutin viime vuonna Helsingistä Mikkeliin, lähes kaikilta osin viihtyisämpi paikka. Parasta rauhallisempi ja lupsakampi elämänmeno, ei ole hektistä ja kireää. 😊
Hyvä päätös. Elämänlaatu paranee, rahaa säästyy, vähemmän kiireen tuntua... Itsekin muutin Helsingistä pois jo aikoja sitten. En ole katunut