Tiedätkö tunteen kun ei enää ole mitään sanottavaa

Minulla on tuossa tilanteessa ollut aina sanottavana kuuluisat viimeiset sanat: "Haluan erota."

Onko jollakin joku teoria tähän? Tai mistä se johtuu?

Itse koen sen siten, että en koe enää sitä arvostusta ja huomioimista mitä haluan suhteessa. Sitten vain liukenen pois.

Missä tilanteessa puhuminen loppuu/ loppui? Kertooko tilanne siitä, että arvostat itseäsi ja poistut koska tarpeesi ei täyty suhteessa? Et tule kuulluksi etkä nähdyksi?

En. Minulle vieras tunne. 

Tiedän tunteen ja tämä voi todentua ihan kaikissa läheisissä suhteissa ja se on erityisen ikävää jos kyse on perheenjäsenestä. Sanoisin, että kaikissa itse luoduissa suhteissa kannattaa turtumispisteen jälkeen ottaa oma hyvinvointi ykköseksi ja todeta että oltiin liian erilaisia, eri levelillä toisillemme. Mutta perheenjäsenten kanssa kannattaa koettaa vain löytää ne vähiten kuormittavat tavat olla yhteydessä, kuitenkin ilman välien katkaisua jos ei kyse ole tahallisesta ja vakavasta ilkeydestä/totaalinarsismista yms. ja väitän, että suurin osa tilanteista ei ole niitä. Ihmiset vain ovat niin eri aikakausilta, niin eri tavoin estoisia, että suhteet vain ovat toisinaan hankalia. Mutta perheen kanssa suosittelen aina olemaan vilpitön, suora ja kuitenkin myös ymmärtämään pyrkivä. Muutoin uskon, että suhtautumisestaan tulee kärsimään ja katumaan omaa ehdottomuuttaan, ennen pitkää. Eli koronat ja politiikka, please älkää antako niiden tuhota solutasolla olevaa rakkautta ja perheyttä. 

Tilannejoissakin ihmissuhteissa ollut sellainen missä minun mielipiteeni ja tarpeeni on pyritty jyräämään täysin. Mitäpä siinä tekemään muuta kuin, että minäpä lähden tästä lopullisesti.

Joissakin hankalissa ihmissuhteissa olen havainnut olevan liikaa punaisia lippuja ja todennut, että hiljaisuus puhuu enemmän kuin sanat. Lopputulos sama, minäpä lähden tästä lopuollisesti.

Itse koen tämän oman itseni arvostamiseksi ja huolehtimiseksi omasta hyvinvoinnista. Sattuuhan se kun ihmissuhde päättyy, mutta satuttava ihmissuhde vie mahdollisuuden löytää hyvä ihmissuhde. Itse en ainakaan pysty katselemaan avoimin silmin uusia tuttavuuksia, jos koen olevani suhteessa, vaikka olisi huono suhde.

up

Edellisessä parisuhteessa kyllä. Ei ollut kovin kestävää. Nykyisessä parisuhteessa voimme puhua puolison kanssa ihan mistä tahansa. Ja toisinaan on kivaa myös olla puhumatta mitään ja vain olla (tietäen että toinen hyväksyy myös sen vaihtoehdon).