Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiramme piti lopettaa viikko sitten. 14 vuotiaan olo ei ole vieläkään parantunut.
09.05.2025 |
Hän ei aluksi itkenyt mutta oli koko viime viikonlopun omissa oloissaan. Poika on käynyt koulussa, mutta ei ole kertaakaan nähnyt kavereita tällä viikolla toisin kuin yleensä. Nyt parina iltana hän on ollut tosi surullinen mutta tänään olo on pahentunut enemmän ja hän oikeasti huutoitki kun puhuttiin. Tuon surun lisäksi itki sitä jos iäslle tai mulle käy jotakin.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Kuule, kun sinne taivaaseen ei pääse edes enin osa ihmisistä, niin jospa lakkaisit uskottelmasta itsellesi ja muille, että "taivaassa tavataan lemmikin kanssa"!!!!!
Mutta kun me ollaan syntisiä eläimet ei. Tuossa on vissi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru pitää surra pois. Se tarvitsee aikaa ja sitä suremista. Jokainen suree eri tavalla.
Viikko onnlyhyt aika. Ole poikasi tukena surussa. Tärkeintä on kuunnella ja olla läsnä.
Miten se suru surraan pois? Tai mitä se suru ihan käytännössä sitten sisältää?
Se vaatii aikaa ja asian ajattelemista/puhumista läpi niin monta kertaa ettei enää itketä. Sitten kun asiasta voi kertoa vieraalle ihmiselle ilman itkemistä, tietää että on toipunut. Suru ei katoa lopullisesti, mutta vuosien mittaan tuska muuttuu kiitollisuudeksi kauniista muistoista.
Eihän se aina ihan noin mene. Suru kyllä yleensä muuttuu ajan myötä, mutta ei se ihan suoraan verrannollista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surin 20-vuotiaan kissamme kuolemaa niin paljon, etten enää koskaan ota mitään lemmikkiä. En kestäisi menetystä.
En ymmärrä tuollaista ajattelutapaa: "surin avioeroa niin paljon, että pysyn loppuikäni sinkkuna", "surin ystävän kuolemaa niin paljon, etten ikinä enää ystävysty kenenkään kanssa"
Samat ihmiset katkaisevat välit heti kun joku sairastuu syöpään tai Alzheimerintautiin, koska "en kestä menetystä"
Luulen, etten pysty enää ottaa omaa koiraa, koska se menetys todella sattuu ja pitkään! Kolme koiraa olen saanut pitää ja menettää. Juuri nyt tuntuu, ettei ole voimia enää siihen menetykseen. Säästän kaikki voimani ihmisten tukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako nyt myös vanhempien menetys? Juttele. Juttele. Juttele. Voi lapsirakas.
Pelottaa. Juteltiin mutta tuntuu vaikealta löytää oikeita sanoja. :(
Ap
Voimia äidille myös vanhemmuuteen. Tuossa on tuplasuru, kun lapsen suru on myös surtava.
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Jos luulet, että eläimet maan päältä kuoltuaan menevät taivaaseen, niin kerrohan, meneekö kaikki hyttysetkin sitten sinne ym. ikävät mäkärät, käärmeet yms? Vaiko vain ne kivat eläimet?
Esim. se "Jeesuksen valkoinen hevonen" ei todellakaan ole ensin elänyt maan päällä ja sitten kuoltuaan "päässyt taivaaseen"?!!! Jumalan valtakunnassa on selvästikin Raamatun mukaan omat olentonsa ja myös omat eläimensä, jotka eivät ole tästä maailmasta sinne siirtyneitä, vaan siellä aina olleita.
Jumala loi enkelitkin. Ne ovat Jumalan luomia palvelevia henkiä, joiden asuisija on henkimaailmassa. Samoin ne eläimet, joita siellä Raamatun mukaan on, ovat selvästikin eläimiä, jotka ovat luotuja tuohon todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko poikasi kehitysvammainen?
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru pitää surra pois. Se tarvitsee aikaa ja sitä suremista. Jokainen suree eri tavalla.
Viikko onnlyhyt aika. Ole poikasi tukena surussa. Tärkeintä on kuunnella ja olla läsnä.
Miten se suru surraan pois? Tai mitä se suru ihan käytännössä sitten sisältää?
Sulle tuntuu ihan kaikki olevan ylipääsemätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se suru on. Ottakaa pian uusi koira, se on paras lääke.
Ja sitten sama uudestaan kymmenen vuoden päästä...
Kerro lapselle, ettei edesmennyt koirakaan halua kovaa suremista. Sekin haluais että kaikki jatkavat normaalia elämää. Se on edesmenneen toive aina myös ihmisten kuollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Kuule, kun sinne taivaaseen ei pääse edes enin osa ihmisistä, niin jospa lakkaisit uskottelmasta itsellesi ja muille, että "taivaassa tavataan lemmikin kanssa"!!!!!
Ai, meillä on sitten eri taivas. Meidän kaikki koirat ovat äitini ja appeni kanssa yhdessä vastaanottamassa meitä, kun aikamme tulee.
koirasta olisi kannattanut tehdä herkkuruokaa. Grillattu koira vie kielen mennessään, on niin herkullista ja teinikin oppii, että koira on parasta lautasella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Jos luulet, että eläimet maan päältä kuoltuaan menevät taivaaseen, niin kerrohan, meneekö kaikki hyttysetkin sitten sinne ym. ikävät mäkärät, käärmeet yms? Vaiko vain ne kivat eläimet?
Esim. se "Jeesuksen valkoinen hevonen" ei todellakaan ole ensin elänyt maan päällä ja sitten kuoltuaan "päässyt taivaaseen"?!!! Jumalan valtakunnassa on selvästikin Raamatun mukaan omat olentonsa ja myös omat eläimensä, jotka eivät ole tästä maailmasta sinne siirtyneitä, vaan siellä aina olleita.
Jumala loi enkelitkin. Ne ovat Jumalan luomia palvelevia henkiä, joiden asuisija on henkimaailmassa. Samoin ne eläimet, joita siellä Raamatun mukaan on, ovat selvästikin eläimiä, jotka ovat luotuja tuohon todellisuuteen.
Raamattua voi näköjään tulkita eri tavoin. Mutta jos luomisesta lähdetään niin sama henki on sekä eäimillä että ihmisiillä. Kukaan muu ei ole luonut mitään elävää. Mutta vapaa tahto ja omatunto on vain ihmisellä, siitä synti ja myöhemmin säädetty pelastus. Eläimilläkin on empatiaa mutta vapaa tahto ja ymmärrys on rajoitettua. Ei tarvitse pelastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru pitää surra pois. Se tarvitsee aikaa ja sitä suremista. Jokainen suree eri tavalla.
Viikko onnlyhyt aika. Ole poikasi tukena surussa. Tärkeintä on kuunnella ja olla läsnä.
Miten se suru surraan pois? Tai mitä se suru ihan käytännössä sitten sisältää?
Se on sitä, että antaa sen tunteen tulla ja velloa. Jos siltä tuntuu. Sitä ei tarvitse järkeistää tai niellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herran jestas, eihän viikossa nyt tarvitse toipua tuosta! Olisin enemmän huolissani, jos poika olisi viikon päästä jo ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vai onko ongelma siinä, että kyseessä on poika? Nostaisiko sureva tyttö huolen siitä, että onkohan normaalia kun suree vielä viikon päästä?
Jostainhan se ajatus on teille tullut, että viikon suruaika pitää riittää ja sitten taas reippaasti eteenpäin kuin mikään ei olisi muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Jos luulet, että eläimet maan päältä kuoltuaan menevät taivaaseen, niin kerrohan, meneekö kaikki hyttysetkin sitten sinne ym. ikävät mäkärät, käärmeet yms? Vaiko vain ne kivat eläimet?
Esim. se "Jeesuksen valkoinen hevonen" ei todellakaan ole ensin elänyt maan päällä ja sitten kuoltuaan "päässyt taivaaseen"?!!! Jumalan valtakunnassa on selvästikin Raamatun mukaan omat olentonsa ja myös omat eläimensä, jotka eivät ole tästä maailmasta sinne siirtyneitä, vaan siellä aina olleita.
Jumala loi enkelitkin. Ne ovat Jumalan luomia palvelevia henkiä, joiden asuisija on henkimaailmassa. Samoin ne eläimet, joita siellä Raamatun mukaan on, ovat selvästikin eläimiä, jotka ovat luotuja tuohon todellisuuteen.
Ecclesiastes 3 19 Surely the fate of human beings is like that of the animals; the same fate awaits them both: As one dies, so dies the other. All have the same breath; humans have no advantage over animals. Everything is meaningless. 20 All go to the same place; all come from dust, and to dust all return. 21 Who knows if the human spirit rises upward and if the spirit of the animal goes down into the earth?
Vierailija kirjoitti:
koirasta olisi kannattanut tehdä herkkuruokaa. Grillattu koira vie kielen mennessään, on niin herkullista ja teinikin oppii, että koira on parasta lautasella.
Sairasta.
Kuulin koirani ääniä yli vuoden ajan. Kotona siis. Sänky oli pajusta punottu ja narahti aina, kun koira siinä liikkui. Jopa tämän narinan kuulin, vaikka sänky oli siirretty pois. Lisäksi hengityksen ym. tassujen äänen yläkerrasta. Tämä kaikki tuntui lohduttavalta. Aluksi ajattelin, etten ikinä mainitse tästä kenellekkään, et minua pidetään hulluna. Kävikin ilmi, että on hyvin yleistä! Todella monet ovat kertoneet samaa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Kuule, kun sinne taivaaseen ei pääse edes enin osa ihmisistä, niin jospa lakkaisit uskottelmasta itsellesi ja muille, että "taivaassa tavataan lemmikin kanssa"!!!!!
Taivaaseen pääsyn ehdot ei koske eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastori kertoo omasta kokemuksestaan.
Jos luulet, että eläimet maan päältä kuoltuaan menevät taivaaseen, niin kerrohan, meneekö kaikki hyttysetkin sitten sinne ym. ikävät mäkärät, käärmeet yms? Vaiko vain ne kivat eläimet?
Esim. se "Jeesuksen valkoinen hevonen" ei todellakaan ole ensin elänyt maan päällä ja sitten kuoltuaan "päässyt taivaaseen"?!!! Jumalan valtakunnassa on selvästikin Raamatun mukaan omat olentonsa ja myös omat eläimensä, jotka eivät ole tästä maailmasta sinne siirtyneitä, vaan siellä aina olleita.
Jumala loi enkelitkin. Ne ovat Jumalan luomia palvelevia henkiä, joiden asuisija on henkimaailmassa. Samoin ne eläimet, joita siellä Raamatun mukaan on, ovat selvästikin eläimiä, jotka ovat luotuja tuohon todellisuuteen.
The wolf will live with the lamb, the leopard will lie down with the goat, the calf and the lion and the yearling together; and a little child will lead them. The cow will feed with the bear, their young will lie down together, and the lion will eat straw like the ox. The infant will play near the cobras den, and the young child will put its hand into the vipers nest. They will neither harm nor destroy on all my holy mountain, for the earth will be filled with the knowledge of the Lord as the waters cover the sea.
Alue: Aihe vapaa
Se vaatii aikaa ja asian ajattelemista/puhumista läpi niin monta kertaa ettei enää itketä. Sitten kun asiasta voi kertoa vieraalle ihmiselle ilman itkemistä, tietää että on toipunut. Suru ei katoa lopullisesti, mutta vuosien mittaan tuska muuttuu kiitollisuudeksi kauniista muistoista.