Onko täällä ihmisiä, jotka ois onnistuneet lopettamaan tupakanpolton laastareiden tai purkan avulla?

Sitten yritin kerran huvikseen ilman niitä, ja onnistuin heti. Nyt 2,5v. polttamatta!

Ja jos pitää laastaria yöllä, niin näkee aivan kamalia painajaisia!



Viimeksi, kun lopetin, niin pistin laastarin yöksi, sillä tiedän, että ensimmäinen aamu on vaikein, sillä mikään ei ole niin ihanaa, kuin aamukahvi ja rööki=)

Kun on laastari valmiina, niin ei myöskään tule poltettua.



Tabut on kanssa hyviä, mutta purkka on kamalaa!



Uskon, että onnistuin muutenkin, koska röökin polttaminen on oikeasti tosi epämiellyttävää. Polttaminen oli ärsyttänyt minua jo pitkään ja olin psyykannut itseäni usean viikon ajan lopettamaan (yökki-lista: haju, maku, terveys, idiottimaisen näköistä...).



Olen myös paljon rauhallisempi lopetettuani polttamisen. Ennen hermostui jo ajatuksesta, että ei ehkä pääse röökille.



Hyvä lähtökohta on se, että kun oikeasti miettii, niin mitä se röökin polttaminen auttaa? Vaikka kuinka ärsyttäisi ja kiukuttaisi, niin ei se rööki sitä ongelmaa ratkaise.

Nouse mielummin ylös ja kävele pieni ympyrä, tai kiroile, niin että seinät raikuu ja sitten tilanne onkin jo ohi.

ja lukea keskustelupalstoja.

Suurin motivaationi tuli lopettajalta, joka oli polttanut ainakin 40 vuotta. Tajusin, että jos hän pystyy, niin kyllä pirulauta minäkin! Ja rupesin laskemaan, että olen 35 ja nyt on aika lopettaa selittelyt ja että minulla on vielä ainakin 30 vuotta aikaa olla ilman.

Laastareihin voi jäädä yhtä lailla koukkuun kuin itse tupakkaan.

Olin pitkään ilman, aloitin uudelleen. Nyt viimeksi lopetin imeskelytbl:n kera, mutta otin kahtena päivänä yhden tbl:n ja sitten lopetin. Viimeksi olen vasta uudelleen ollut jäämässä koukkuun, joten ei tehnyt ihan kauheasti mieli. Lopetin silloin kun tiesin että on pari kolme kiireistä päivää. Salmiakkia meni kyllä runsaasti.

Sitten ostin laastarit, käytin 8 viikkoa ja olen ollut ilman marraskuusta asti, olen niin ylpeä!



Alussa oli univaikeuksia, painajaiset ja unettomuus. Sitten meni hermot joka asiasta ja itkin jatkuvasti, ihan kuin olisin ollut masentunut, mikään ei kiinnostanut.



Silti jatkoin ja hyvä niin! Vieläkin tulee olotiloja, että nyt maistuisi tupakka mutta ne tulee ja menee, näitä on tiedossa kuulemma vuosienkin päästä.

eikä se sit ollut vaikeaa, kun olin päättänyt. Se oli kerrasta poikki. Motivaatio oli korkea, koska olin juuri tullut raskaaksi. Nyt tuosta yli 3v. ja kaksi lasta. enkä aio alottaa enää. Raskaus- ja imetysaika siinä mielessä helpotti et ei alkoholin kanssa kiusausta, kun ei juo yhtään. Nyt ei varmaan edes parin tuopin jälkeen olis enää kiusausta, vaik en ole tuossakaan tilanteessa viel ollut, kun imetän toista lastani vielä.

että ennen nikotiini auttoi jos hermot meni,mutta nyt tuntuu, ettei hermot mene enää niin helposti.