Kesäheinät 12

kiitos Senniinalle väreistä ja neuvoista, enpäs olisi itse hoksannut miten ne saa näkymään.



Ja Mistille kiitos kokemuksista.. Tuntuu itsestä että enhän voi osata mitään ja olen maailman kokemattomin, tänäänkin mies pääsi seuraamaan vaipanvaihtoa ihan vierestä, minä en edes ole nähnyt ikinä :D mutta ei kai tämä äitiys siitä kiinni ole, varmasti opin tarpeelliset asiat! Mies voi opettaa sen vaipan vaihdonkin ;)



Kylläpäs on kaamala nälkä, pitää kekata jotain ruokapuolta.



niin, kuten tuossa sanottiinkin, kaikkien teidän asioita miettii ihan muulloinkin kun tässä koneella. Monta kertaa päivässä saatan miettiä teitä ja mitä kelläkin on menossa.. :)





Minusta on ihanaa että on tämmönen " vertaistukiryhmä" , teistä on tullut tärkeitä ja minä nautin kun saa jutella ja kuunnella teidän kuulumisia, niin hyviä kun huonojakin!



-pals 25+4

Mistikö se epäili, että yksityiset ottais nää supistukset jotenkin vakavammin kuin naistenklinikka, niin pitää taas sanoa, että mulla ihan päinvastoin. Yksityisellä kun kävin, niin täti sanoi, että eikun töihin vaan ja puret hammasta ja kiitos 115 euroa ja tule taas ensi viikolla uudestaan toki näyttämään, että missä kunnossa paikat on. Arvatkaapa varasinko samaiselle tätille ajan seuraavalle viikolle?



Sit kun yritin varata naistenklinikan hyvälle lääkärille yksityisvastaanottoaikaa niin meni yli kuukauden päähän... joten jos jollekin yksityiselle tuntuu saavan kovin äkkiä ajan, niin pitää kyllä hälytyskellojen soida. Ainakin minusta tuo 115 euroa kelakorvauksen jälkeen, pure hammasta ja tule ensi viikolla uudestaan kuulosti pahasti rahastukselta. Kertaakaan ei ole tuommoista " pure hammasta" kommenttia kyllä näillä viikoilla kivuliaisiin supistuksiin ainakaan naistenklinikalta tullut... Täytyy myöntää, että tuon kokemuksen jälkeen olen erittäin mielelläni menossa naistenklinikalle synnyttämään, kun tiedän että tää yksityinen lääkäritäti on taas toisessa sairaalassa neuvomassa hampaiden puremista ;-)

Siis siellä yksityisellä. Kai niitä sitten mahtuu joka paikkaan, niitä epäystävällisiä/välinpitämättömiä lääkäreitäkin. Mutta tarkoitin noin niin kuin yleisesti, että -ainakin oman kokemuksen mukaan- oli vaiva sitten mikä tahansa, niin ainakin Treella olemme saaneet yksityiseltä sektorilta aina parempaa/omistautuvampaa hoitoa kuin kunnalliselta puolelta. Niin gynellä kuin esim. lastenlääkärilläkin. Sitä siis tarkoitin kommentillani. En tiedä, ovatko muut samaa mieltä? Ja siis Helsingin systeemeistä en tiedä tuon taivaallista :)



Ja tohon hintapolitiikkaan vielä, että mulla on varmaan käynyt aina ihan älytön säkä tai jotain, mutta koskaan en ole yksityisestä gynestä maksanut yli 70 euroa. Itse asiassa viime käynnin sain jopa ihan ilmaiseksi :)

Heipat kaikille.



Ihan nopsaa koneella kun yövieraita on tulossa ja kotihommat viel vähänvaiheessa.



Voimia Cityäipälle syöpäasian kanssa.



Yleisesti syövästä: Hoitoennusteet on hyvät mitä aikasemmin syöpä löydetään ja hoidot saadaan aloitettua. Kerran hoidettu syöpä voi uusiutua(valitettavasti), mutta nykyhoidot ovat tehokkaita. Ja valitettavasti se haimasyöpä on kaikkein huonoiten hoidettavissa, koska usein se löydetään niin myöhään ettei juurikaan mitään ehditä tekemään. Tai ehditään muttei saada hoidettua syöpää pois.

Mutta haluan muistuttaa kuitenkin että onneksi on olemassa kunnon kipulääkkeitä. Nämä ovat minun opiskelemia asioita ja käytännön kokemuksen mukana tuomia asioita.



Vihdoinkin sain vaunut eilen, kasattunakin ne jo on. aikaahan siihen meni mutta on ne niin ihanat. Vaipparoskis tuli kaupan päälle..moista kapistusta ei kyl meille muuten ois tullut.



mutta..lähden jatkamaan kodinhoitoa ja kirjottelen paremmalla ajalla uudelleen.



Miiu ja pirpana26+5

Nostoa tässä samalla.



Cityäipälle todellakin jaksamista! Pidetään varmasti kaikki peukkuja, että kaikki löytyy ja saadaan pois.



Mulla on päivät ja illat mennyt taas töissä, tässä aamuisin on melkein parhaiten aikaa käydä lukemassa aina eilisen jutut.



Mua ahistaa tää työtahti, eilenkin jäi (taas) jooga väliin, kun meni töissä seiskaan. Sitten kun kotiin pääsi niin hyvä että sai tiskit koneeseen kun oli jo ihan kanttuvei. Mutta onneksi sentään tuli Lillamammasta piristykseksi tilaamani lisäimut vaippoihin ja hoitoliinat. Ja kollega lupasi tuoda rintarepun halvalla mulle, kun oma lapsi kuulemma on kasvanut yli siitä.



Turvaistuin on edelleen hakusessa, en tiedä yhtään millaisen ostaisin. Tähän samaan menee toi matkaratas keskustelu, koska olisi kiva saada sellainen mihin menisi sitten sekä turvakaukalo, että myöhemminkin. ARGH!



On jotenkin outo olo kun seuraavan kerran on lääkäri vasta 16.4. Vaikka mä olenkin selvinnyt ilman supisteluita ja Jullekin myllää mahassa ihan kympillä niin kyllä tuo pitkältä väliltä tuntuu.



Tulipa taas omaa juttu, anteeksi se. Hyvät keskiviikot kaikille.

Pitkästä aikaa... Töiden jälkeen on viime viikkoina energiat ollu nollassa, et ei oo jaksanu käydä edes lukemassa teidän juttuja. Joten olen ihan pihalla viimeaikaisista keskusteluista. Tän viikon jutut kyllä lukasin läpi. Saatii sänky ja hoitopöytäkin vihdoin kotiin ja mä sain miehen suostuteltua kokoomaan sängyn. Se on nyt valmiina, lakanat ja kaikki jo laitettuna. Mamma vähä innostu =) sängyn paikkaa sit vähä muutetaan lähempänä h-hetkee.

Mua tympäsee kun toi liikkuminen ei oikeen onnistu, siis lenkillä käynti esim. Pienelläkin matkalla alkaa sattua millon mihinkin. Pelkään et kunto laskee aivan pohja mutiin, kun lähtötilannekkaan ei oo mikään huippu. Hyviä vinkkejä??

Meidänkin poju myllää ihan kiitettävästi, yöt kyllä saan nukkua.

Välillä on tullu sellanen tukala olo, vähän niinkun henkeä salpaa. Supistuksen yhteydessä kait...kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Supistukset ei mulla satu, mut välillä tuntuu voimakkaammin, ja just henkeä salpaa. Tää on toisaalta niin hankalaa, kun ei tiedä koska pitäs olla huolissaan.

Munkaan napa ei oo vielä pullahtanut ympäri, mut se on jo aika tasan mahan kaa, et saa nähä koska tää tapahtuu vai tapahtuuko koskaan.

Mut joo täytyy vissiin yrittää tehä jotain kotihommiikin...kiinnostaa kympillä.



peetta ja vaavi 25+5

Tänään ekaa kertaa nukutti vähän pidempään, heräilin vasta 12 tuntumassa. Hassua.



Himottas saada jo ne omat vaunut, vaikka mitäpä niillä vielä tekee..



Eipä mulla kummempia. Ajattelin vaan nostaa..



p 25+5

on, eikä mullakaan erityistä kerrottavaa..Nostetaan meitit kuitenkin etusivulle!

... ettette luule, että olen teidän hyljännyt!

Olen kyllä käynyt lukemassa viestejänne, mutta kiire/väsymys on vienyt voiton kirjoittelulta. Tällä meidän mopolla, kun ei jaksa kauaa suhata. Mies otti Elisan Laajakaistan läppäriinsä, mutta siinä on jotain häikkää, eikä olla saatu sitä kuntoon.

Omaan napaan kuuluu ihme pistoksia, mutta niitähän mulla on ollut jo melkeen alusta saakka. Toiveekkaasti kuuntelen näitä nykyisiä raskausoireita ja vertaan edelliseen - tyttöoloa?! Mullehan ei se rakenneultra antanut yhtään mitään, kun olin/olimme anatomian oppituntina jollekin opiskelijalle. Ja ennen kuin huomasin homma olikin jo hoidettu, eikä sitten tullut puheltua sen kätilön kanssa oikein mitään... pettymys! Napa on sisäänpäin edelleen ja vatsan kokoa (pientä kuulemma) jaksavatten töissä päivitellä. Nythän se vasta alkaa kasvaan, ainakin edellisessä viimeiset kolem kuukautta olivat kiihkeintä kasvun aikaa.

Painoo on tullut jotain kuusi kiloa ja hemppa on laskenut jo sataan kolmeen kymppiin! Verenpaineita seurailen itse, kun mitä ilmeisimmin poden sitä valkotakkisyndroomaa ja sokerirasituksesta sain vielä vapautuksen. Neuvolääkäri lähti kuulemma muihin hommiin ja mun keskiraskauden lääkärineuvola siirtyi huhtikuun loppuun, siis viikolle 32 tai jotain?! Kiva, tällä hetkellä ei kuulemma edes ole tietoa, kuka se " uusi" tulee olemaan. Seuraava normineuvolakin on vasta 11.4. eli heti pääsiäisen jälkeen ja silloin sovittiin se sormenpääsokeritesti, eipä saisi söypötellä MITÄÄN pääsiäispyhinä, ettei joudu siihen isoon kolmen-piikin-kokeeseen.

Kela hakemus oli pakko viedä ja meille tulee kai sitten se vanha pakkaus, jonka kamat mä saan jo käytettyinäkin (ehkä kahdelta!), mutta kun virkavapaata piti hakea kaksi kuukautta ennen äippälomaa, niin sen takii ei olut enää varaa viivytellä. Vaikka mitä ne töissä sille voisi, jos mä vaan jään pois esim. saikulle?!

Tragiikkaa on täällä meidänkin perheessä. Mun äiti (mielestäni suht` terve ja hyväkuntoinen) sai aivoinfartin tässä juuri ja nyt toipuilee siitä sairaalassa. On kuulemma hyvä ennnuste ja kuntoutus on alkanut, mutta ettei niitä rokkoja jo ihan tarpeeksi ole mullakin ollut pelättävänä joulusta alkaen ja työstressi ym. syyllinen olo päälle - niin tällaistakin vielä pitää tulla!



Ootteko pperehtyneet asiaan, vaikuttaako äidin mieliala ja olotila ym. paineet vauvan persoonallisuuteen tai kehitykseen noin muutoin? Mä luin jostain, että jos äiti on kovin stressaantunut, niin lapsi on rauhallinen ja " yrittää" olla häiritsemättä omilla jutuillaan...



Sitten on ollut vielä puheissa epiduraali. Mun mies sanoi edellisen jälkeen, että onneksi et itse nähnyt mitään. En liion tuntenut - se mun nukkumatti ainakin sanoi, että piikkiä ei voi laittaa, jos pistos tuntuu... Tiedättekö kertoa, mitä eroa on spinaali- ja epiduraalipuudutuksella? Eikös ne molemmat puututa alaselän? Kun mulla meni siitä epiduraalista yläselkä aivan jumiin ja päätä särki aivan armottomasti, niin ajttelin, jos se spinaali olisi jotenkin vähemmän " vahingollinen" ?



Tulihan tätä vuodatusta taas, vaikka aivan nopeesti piti itsestäni kuuluttaa. Nyt on mentävä - Taivaan tulet alkaa!

Ciao!

:) nikki

Tielä kanssa yks niin väsy tapaus että... Ei vain yksin kertaisesti saa aikaan mitään! Mutta henkissä ollaan, siis!!!



Kiitokset muuten beserolle vinkistä:

siis pyytää kilpirauhas -verikoetta, sillä viimosen kuukauden aikana tuntuu, että painon nousu on lähteny raketin lailla nousuun! :( Ja todella tämä väsy/ saamattomuus vaivaa...



ellup se puhui haikaranpesästä...

Itse olen myös kättärille suuntaamassa mutta enpähän ajoissa muistanu ilmottautua sinne ja voip olla, että ois muutenkin jääny väliin jos nyt sitten sektioon päädytään vauvan asennon takia.



Kyllä meitä nyt koetellaan ;( niin meidän omien voimien kuin myös läheisten voimien kannalta! Toivotaan että kaikki tulee menemään hyvin ja kaikille siis voimia kenellä on vielä läheisetkin huonona!

Saa omat murheet tuntumaan niin pieniltä...



Muuten siis omaan (.)

pienetkin kävelylenkit saavat supistukset aikaan :( kurjaa on kun tietää että se kunto rupee todelle rapistumaan! ja paljon jos on jalkella muutenikin niin sitten on myäs selkä kipiä, ei hauskaa...



muuten kuin olen verrannut edelliseen raskauteeni niin on tämä niin erillainen!! silloin olin niin hyvin voiva jne. vaiks olikin paaljon isompi masu ainaskin näil viikoil! Vanhoja kuvia juuri katselin ja ja äitiyskortteja vertailin :) Omia ympärys mittojakin muutamat olivat laitelleet itselläni se oli 103cm

Raskausviikoilla 23+3 mulla tuo sf-mitta on ollut 18...



niin ja pals sinähän siis olet ihan loistavassa iässä tulossa äipäksi :) Itse olin 2viikkoa vajaa 20 kun esikoinen syntyi ja minusta se on ollut ihan passeli ikä... tämän toisen olisin ehkä voinut tehdä jo muutama vuosi sitten sillä toivon että kolmannen vielä saisin ja kaiken tämän haluaisin ennen kuin olen 3kymppinen :) tai niillä hujakoilla...



No jees kellohan on jo vaikka ja mitä eli taitaapi olla aika toivotellan hjuvaa yötä ja vointeja kaikille ja enkuleita turvaksi sinne cityäipän isälle ja @nikkin äitille!!!



äp81 ja rapu 25+5

aloitetaanpas heti aamusta.. äp81 :lle lohtua äitinsä suhteen!

meillä nimittäin mun isä sai 2v. sitten kans aivoinfarktin.



ja oli sitä ennen aivan terve mies ,

se tapahtui yöllä ja onneksi äitini oli heränny outoon ' hengitys korinaan' , soitti ambulanssin paikalle ja kuolema oli tosi lähellä,

koska sydänkin oli jo pysähtyny, mutta onneksi se saatiin elvytettyä.

ja rohkaisuksi sanon ,että toipuminen vei aikansa, mutta siitä toipui hyvin.

oli kyllä noin puol vuotta joitain muisti katkoksia ja toisti samoja asioita aina uudestaan. sitten löydettiin myös sydämestä tukoksia ja hänelle tehtiin 3 suonen ohitusleikkaus viime jouluna ja toipunut täysin! voimat,muisti ja iloisuus palannu täysin joten hyvät toipumis mahdollisuudet on!



kommenttia myös @nikkin nuevola ajan siirtämiseen..



on se tosi outoa, miten eri tavalla kunnissa suhtaudutaan lääkärikäynteihin.

meillä kun on poika siinä vesirokossa ja mulla oli keskiraskauden lääkäri tiistaina ja yritin sitä aikaa siirtaa viikolla, niin terveydenhoitaja sanoi ,ettei sitä voida siirtää, koska yleensä jo vk25 käydään ja mulla vk26,joten halutaan katsoa paikat, ettei mene liian pitkälle ...

ja kyllähän se tuntuu hyvältä kun haluavat pitää huolta ja niinpä hommasin pojalle hoitajan ja kävin lääkärissä. ja kaikki oli ok!



enpä ole koskaan ,ennen raskaus aikana mitannut vatsanympärystäni mutta nyt tein sen ja se oli 97cm ja mielestäni masu on aika saman kokoinen kuin aikaisemminkin , painoa on tullut nut silti huomattavasti vähemmän . olen saanut ed lapsetkin sopivan kokoisena (3220g ja 3105g) ja täys aikaisina tai siis jälkinmäinen meni viikon ylikin. ja toivon ,että tämäkin olis samaa kokoluokkaa, niin tiedän että ainakin mahtuu.. lantio nimittäin normaalin mitan rajoilla..



mukavaa keväistä päivää!

noniin.. anteeksi!

sehän olikin @nikkin äiti jolle oli sattunut se... eikä äp81 ,

eipä tämä oma muistikaan näytä toimivan kovin pitkään...



ja piti vielä kertoa niistä spinaalin ja epiduraalin eroista,

spinaali vaikuttaa lähes heti,mutta on lyhytkestoisempi ,

mulle laitettiin nopeassa synnytyksessä juuri se spinaalipuudutus ja siitä ei mitään jälkivaikutuksia , eikä sitä tarvinnut lisätäkään koska,kaikki oli ohi alle 20 min..



ja epidulaari vaikuttaa vähän hitaammin,mutta kestää pidempään, joten paikat on puuduksissakin kauemmin. ensimmäisessä synnytyksessä sain sen ja kaikki ok,

mutta kerran laitettiin polvileikkauksessakin ja silloin siitä tuli inhottavat jälki reaktiot, mutta luultavasti puudutus ainetta oli silloin paljon enemmän kuin synnytyksessä.



besero 26+2

Jee, jotain tapahtuu :) Kahtelin tuossa tissejäni (heh) sängyssä ennenkun nousin, ja niistä tuli maitoa :O säikähdin, vaikka ihan luonnollistahan se on. Nyt vähän väliä testaan että tuleeko sitä vielä :D



Voimia kaikille, kyllä tälle pinolle sattuu kaikenlaista nyt yhtäaikaa. Tästäkin perheestä löytyy infarktitapaus vuosi sitten joululta, onneksi on toivuttu aika hyvin.



Onneksi on nätti ilma, piristää..



p 25+6

Heippis,



Kyllä meitä todella koetellaan nyt näiden sukulaisten sairausten voimin.

Jaksamista kaikille keitä koskettaa.



ÄP81:lle sen verran, että voipi olla, että itsekään en pääse Haikaranpesään, kun toi Julle-poika mahassa saattaa olla aika iso.

Mutta ottivat kuitenkin ilmoittautumisen vastaan viime viikolla.



Palsille sen verran, että kyllä se nyt vielä naurattaa toi maidon tulo, mutta sitten kun sitä on jatkunut kolme viikkoa putkeen ja joka päivä herää lakanat/paita märkänä, niin ei paljon hymyilytä =) T: tullut jo useita viikkoja



Eilen heräsin yöllä ekan kerran kipeään supistukseen. Taisin nukkua huonossa asennossa, koska meni ohi nopeasti kun vaihdoin selälleni kyljeltä.



...myöhemmin lisää...

Tänään oli aamulla neuvola ja kaikki hyvin. Sf 20 cm, sokerit ok, hb oli noussut 120:een, verenpaine alempana kuin aikaisemmin mutta ei vielä paha, painoakin lähtenyt taas yksi kilo. Sydänäänet ok ja sain Kela-paprut mukaani. Sokerirasitukseen varattiin aika, se riemu koittaa minulle 19.4. Huu!



Joo, ei ole nuo syöpäasiat kivoja. Itse menetin äitini, vain muutaman vuoden yli viisikymppisen, pari vuotta sitten haimasyövälle. Hänellä ekan kerran syöpä todettiin onneksi ihan vahingossa toisen tutkimuksen yhteydessä niin varhaisessa vaiheessa, että kannatti leikata. Hän eli sitten vielä pari vuotta; välillä jo näytti, että syöpä olisi kokonaan saatu kuriin, mutta sitten se uusikin. Että sellaista.



Palsilla oli tosi kamala kauppareissu! Toivottavasti olo kohenee eikä moista enää tapahdu. Itse kiroilen romahtaneen kunnon kanssa; ei tietysti niin vakavaa, mutta harmillista. En tarkoita (vain) väsymystä joka sekin vaivaa vaan sitä, että jalka ei yksinkertaisesti nouse. Sitä on ollut alusta asti. Jumpassa käyminen oli aika tuskaa, varsinkin jalkalihakset tekivät tenän helposti. Ja nytkin kävelylenkit ovat tooooosi raskaita, mikä todella ottaa kupoliin, koska tykkään kävelystä. Ja olen kyllä yrittänyt liikkua koko raskauden ajan, eli omasta syystä kunnon ei pitäisi olla repsahtanut. Vatsaankin alkaa helposti koskea, jos vähänkin yrittää kävellä reippaammin. Peettako valitteli samantapaisia harmeja, ja äp81?



Pals myös kyseli viime viikolla (tai edellisellä) häistä. Itse olen ollut vieraana yksissä ja morsiamena toisissa häissä :) joissa vihkiminen tapahtui erikseen, pienen porukan läsnä ollessa ja itse bileet olivat sitten isommalle joukolle. Minua se ei kummassakaan roolissa häirinnyt. Juhlista saa kyllä ihan häiden näköiset ilman pappiakin. Olen myös ollut häissä, joissa kyllä aloitettiin perinteisesti kirkolla, mutta itse kemut olivat sitten " vain" kunnon bileet, ei mitään perinteistä häähommaa. Nekin olivat oikein hauskat juhlat. Että tehkää vain ihan sellaiset kekkerit kuin itse haluatte!



Melba, minäkin innostuin ostamaan yhdet 60-senttiset haalarit, joissa on takataskut ja kaikki :D. Ne olivat vain niin hellyttävät... Käyn aina iltaisin kaivelemassa niitä tuolta kaapista ja hypistelen. Miehellä on hauskaa.

@nikki, nyt en muista yhtään mistä sen luin (täytyy kaivaa se vauvalehtipinoni esiin), mutta juuri vähän aikaa sitten luin tutkimuksesta jonka mukaan äidin stressi vaikuttaisi vauvaan vähemmän kuin on luultu. Yhtään en kyllä muista, oliko siinä kyse liikkeistä vai (ja?) enemmänkin syntyneestä vauvasta ja hänen terveydentilastaan. Pitää tsekata.

Toivottavasti Ellun supistus oli ohimenevä ilmiö myöskin, ettei sinullakin ala nuo kivuliaat supparit jo nyt. Tsemppiä!



Kaikille muillekin tietenkin iloista masunkasvatusta!



t. Perässähiihtäjä-Tassu kohta rv 23 :)

Heippa pitkästä aikaa! Syy miksi en oo päässyt viikonlopun jälkeen kirjoittamaan, on TAAS reistaileva yhteys. Näitä sivuja lataa n. 15 min aina yhtä vaihetta ja aikaa menee aina tunti siihen asti että pääsee ees lukemaan kaikki jutut¿ Rankkaa. Muutaman kerran on tehnyt tällaisen jutun, enkä tiedä mistä johtuu, koska muille sivuille pääsee hyvin. Olen kuitenkin lukenut kaikki jutut aina iltaisella pitkän latauksen jälkeen, mutta vastata en ole voinut.



Tosi rankkoja ja samantyyppisiä sairauksia ja murheita on ollut monessa suvussa. :( Voimia kaikille joilla on rankkoja juttuja tällä hetkellä tai menneisyydessäkin. Serkkuni äiti kuoli muutama vuosi sitten syöpään. Lähti ihosyövästä, eteni tosi nopeasti, levisi sisäelimiin ja loppujen lopuksi vei muutamassa vuodessa alle 40-vuotiaan naisen. Lisäksi suvussamme myös rinta- ja kilpirauhassyöpää, mitkä eivät ilmeisesti kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä¿ Ja sydänvikaa sun muuta. Taitaa olla melko yleisiä nämä, nyt kun oikein puheeksi ollaan otettu! Elämä antaa ja elämä ottaa.



Pals, ethän sä nyt NIIN nuori ole! Tiedän ainakin omalta kohdaltani, että halusin hyvinkin jo tuohon aikaan tulla äidiksi. Mulla on aina ollut sellainen ajatus, pienestä asti siis, että n 20-vuotiaana olen äiti. Mutta kyllähän se vähän muutakin vaatii kuin pelkän halun tulla äidiksi, esimerkiksi miehen! ;) Onneksi löysin tuon ihanan kultamussukan kolme vuotta sitten ja nyt 23-vuotiaana odotan esikoistani ja olo on ihana!



Joillain muillakin oli ollut kipuja alavatsassa varsinkin kävellessä! Mulla sama. Ihan kilometrin matkalla jo alkaa pistämään alavatsaan molemmille puolille. Se on tosi ikävää. Mutta, jos niitä vinkkejä kaipailitte, niin mun omani on pyöräily. Pyöräillessä ei pistä yhtään. Kävellessä heti pistää, mutta pyöräilemään pystyn aina kuuden kilometrin matkan töihin ilman kipuja. Ja takaisin töistä. ;)



Omia masunympäryksiä oli myös mittailtu¿ Mittasin juuri tuosta mahan isoimmasta kohdasta (miehen avustuksella) ja se oli 84cm. Eli vieläkin menee vanhat vaatteet, ainoastaan farkuista oon luopunut ja huomenna täytyiskin mennä kaupungille vähän katselemaan uusia. Ja paidoista käytän vain pisimpiä. Neuvolantäti sanoikin maanantaina, että nyt kyllä voi jo sanoa, että ei uskoisi mun olevan näillä viikoilla. Mutta ONNEKSI mun sf-mitta oli kuitenkin hyvä, 22cm. Kohtu vaan kasvaa jotenkin hassusti ¿sisään päin¿. Ja vauva myllää minkä kerkeää, melkoinen yöeläjä! Herää villeimmilleen aina nukkumaan käydessäni! Ja on löytänyt mun kyljet, auts!



Mullakin tulee vähän jotain ¿maidon esiastetta¿ eli sellasta kirkasta juttua. Ei toki vuotamalla, mutta välillä aina kohoaa nänneihin sitä. Ihan hassua. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, kauhea yökukkuja olen¿ Ja aamulla töihin! Tsemppiä ja hyviä oloja kaikille teille rakkaille kanssasisarille!



-Veruska (nyt perjantain puolella rv tasan 26) & Sirriäinen-

Heipparallaa kaikille,



Pitkästä aikaa Veruskakin ilmoittautui, olenkin miettinyt, että mihin olit kadonnut. Vinkkinä tämän sivun latautumiseen: jos ei meinaa aluksi tulla muuta kuin yläpalkki, niin mene osoitesivulle ja paina uudelleen entteriä. Se usein nopeuttaa lataamista. Se johtuu näistä vauva-lehden sivujen palkeista, ne on koodattu aivan päin hemmettiä.



Kiva kuulla, että kissantassujen neuvola oli mennyt hyvin. Tervemenoa vaan sullakin sinne sokerirasitukseen =(



Omaan napaan kuuluu hiljaisuutta. Julle kun on sellainen myllertäjä niin nyt on pari päivää ollut tosi hiljaista. Silloin tällöin tuntuu jokunen tönäisy, muttei ollenkaan samaa tahtia kuin ennen. Jospa vaikka ikävöi isiä tai jotain. Voi myös olla, että kun itse on ollut tosi poikki töistä, niin sekin rauhoittelee sitten välillä. Eikä ole supistuksiakaan onneksi suuremmin tuntunut, jotain pientä pistosta aina välillä.



Huomenna onneksi mies tulee kotiin, neljä yötä yksin on aika tuskaista. Varsinkin kun kissat ikävöi isiä kanssa ja riehuu sen puolella sängyssä keskellä yötä.



-Ellu ja Julle 25+1-



PS. Se matkaratas-turvakaukalo-asia ahdistaa päivä päivältä enemmän

Ihana aurinkoinen päivä...jaksais vaan lenkkeillä...=(

Selkä kipu taas alkoi kummittelee..nyt täytyy yrittää levätä kunnolla muutama päivä, jos vaikka menis taas ohi. Et jaksaa taas olla töissä.Äitiyspakkauksen pitäs saapuu postiin näinä päivinä...ei jaksais odottaa. Pääsee hypistelemään =)

Ja napa edelleen sisäänpäin...

Mut täytyy mennä hakee posti,jos ois vaikka postista postia =D



peetta ja vaavi 26+0

Hei kaikki kesäheinäset. Mukavaa kun Veruska pääsit koneelle. Kiitos myös Kissantassuille hää- ja muistakin kokemuksista :)



Oon muuten Veruska kans huomannut, että pyöräillä kärsii paljon paremmin! Oon aina vähän inhonnut kävelyä verrattuna pyöräilyyn, ja varsinkin teininä liikuin pyörällä päivässä jopa kymmeniä kilometrejä kun en saanut bussikorttia ;) Nyt kerkeen tästä kotiovelta parisataa metriä ja alkaa vihloa aivan sairaasti vatsaa alas, joko vaan vasemmalle tai sitten kummallekkin puolelle.



Meidän pikkuinen kissaparka leikattiin tänään, ja nyt toinen on ihan uuvelo :( Hoiperteli jo pystyyn. Koirasisko antaa kissasiskolle suukkoja kun näkee että toinen ei oo ihan kunnossa, suloista. Jospa hän siitä tokenee, pelottaa vaan että yrittä hypätä korkealle omalle paikalleen raapimispuus päälle yöllä ja satuttaa itsensä.. Mutta varmaan huolehin liikaa, kyllä eläimet pärjää :)



Huippua, aamulla se synnytysvalmennus. Varmasti itken jos siellä näytetään synnytys, en vaan voi sille mitään. Hävettää siellä kaikkien keskellä tursuta.. :D



Pikkuinen työntää nyt aika ylös jo, ainakin kun itse istun. Tonne kylkiin.. On taas ollut kyllä kovin rauhallinen pari päivää, mutta kerta tunnen edes jotain elämää tuolla niin en aio huolestua, toinen varmaan kasvaa niin paljon että ottaa välistä lepposammin..



Heh, vielähän tää naurattaa tää vähänen neste rinnoista :D Uskon että jos sitä ihan tulemalla tulee ja ilman suojia ei pärjää, ei enää oo niin kiinnostavaa x)



Onpas meillä ollut täällä hiljainen viikko, ollaan kohta jo lauantaissa eikä oo sivujakaan tän enempää.. Älkää kaikki hävitkö viikonloppuna pliis :)



-pals 26+0

Kiitos ElluP vinkistä!!!! Voi että sitä voi tuntee ittensä tyhmäksi. Että täällä lataillu tuntikaupalla näitä sivuja ja nyt vaan kun vähän napsauttaa osoitepalkkia ja entteriä uudestaan, niin kas, sivut avautuvat. Huh huh. Toisaalta turhauttavaa koska venaillut niin monta kertaa näitä, mutta toisaalta NIIN ihanaa kun nyt tietää miten saa ne paremmin aukeamaan! Jes! Kiitos!



Eipä mulla sitten ollutkaan paljo muuta... Noh, käytiin me sentään ostamassa petivaatekankaita vauvalle. Äiti sitten ompelee niistä pussilakanat ja tyynyliinat pikkuiselle. Niin ja parit pienet ihanat housut ostettiin vaaville. Toiset on sellaset vaaleat lappuhaalarit, samettiset. Sit käytiin äitillä ja anoppikin tuli käymään siellä Järvenpäästä asti kun sillä oli joku työjuttu Oulussa. Siinä sitten mummit kilvan tunnustelivat potkuja ja varsinkin anoppi päivitteli mahan pientä kokoa kun ei ole mua sitten joulun nähnyt.



Kaiken lisäksi tänään tuli kolme vuotta mun ja mieheni tapaamisesta, joten onhan tää vähän niinku juhlapäivä. Palatkaahan linjoille, tosi vähän juttua tullut tänne... Hyvää viikonloppua kaikille!



-Veruska rv26 & Sirriäinen-