Vielä yksi marraskuinen nyytti vihdoin saatu syliin

10.12.2005 klo 12:57 rv 42+2 syntyi pieni suloinen peikkopoikamme tukka pystyssä ja naama rutussa. Painoa oli kertynyt 3320g ja pituutta 52cm, Pipo 37cm.



Synnytys sujui äiteen mielestä hyvin ja nopeasti ja jokseenkin helpostikin kipulääkkeiden, miehen ja mammajoogan ohjeiden ansiosta. Mutta muut taisivat pitää 16 tuntia 45 minuuttia kestävää synnytystä, jossa äiti vuoroin oksensi vuoroin huusi hulluna ja jossa lopulta päätettiin avittaa pikkuinen maailmaan imukupin avulla sydänäänten meinatessa heiketä, jokseenkin rajuna ja rankkana. Kokemus oli joka tapauksessa mieletön. Ihana ja ihmeellinen. Ainoa, mikä häiritsi, oli tosiaankin se, että kipulääkkeiden ja pitkän valvomisen jälkeen olin niin tokkurassa lopulta, että torkuinkin välillä ja tuntui, että ei ole täysillä mukana koko aikaa. Mutta ehkä se juuri teki koko jutusta niin helpon tuntuista ja aika katosi. Ja surullista oli se, että sain pikkuisen vain hetkeksi rinnalleni ja senkin kun vaatimalla vaadin kun hänet piti ensin laittaa happikaappiin, jotta saadaan varmuus hapetuksesta yms. Onneksi kaikki oli hyvin ja hän pääsi tunnin kuluttua syliini takaisin. Erityisen onnellinen olen myös siitä, miten mieheni oli koko ajan rinnallani ja teki kaikkensa.



Vinkiksi kaikille: Peukalon ja etusormen tyveen muodostuvassa kuopassa on ns. kipupiste. Mieheni painoi tätä pistettä aina supistuksen tulessa ja varsinkin kun kipulääkkeen vaikutus alkoi kadota, tämä akupiste muodostui korvaamattomaksi avuksi. Tällöin kipu ikäänkuin jakaantuu ja supistuskipu lieveni huomattavasti. Tosin oli sitten pari päivää molemmat kädet hellänä kun mies niitä oli 16 tuntia painellut =)



Nyytistään niiiiiiin onnellisena....



-Päivänsäde75 ja koko perhe