Lääkiksen pääsykoeraja - onko toivoa?

AP tarkentaa ja jatkaa tässä, että mietin siis sitä, pitäisikö olla ottamatta toinen mahdollinen koulupaikka vastaan (tiedän pääseväni sinne todistusvalinnalla) ja jatkaa vaan vielä vuosi tuota lukemista. Kuvittelin oman tasoni olevan jotenkin parempi niin nyt olen alkanut epäröidä, että riittääkö oma äly nostattamaan noita pistemääriä tästä.

Kokeilin 15 vutota sitten, en päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin 15 vutota sitten, en päässyt.

Muistatko mitä pisteitä sait sieltä ammennettua? Kauanko luit pääsykokeeseen?

Kannattaa mennä valmennuskurssille. Monet ovat päässeet sisään vasta sen käytyään. Pääsykoetehtävät ovat usein hyvin erilaisia kuin lukiossa on tehty ja ne vaativat usein soveltamistaitoa. Valmennuskursseilla opetetaan vastaamaan nimenomaan pääsykoekysymyksiin ja ajattelemaan niiden vaatimalla tavalla.

Hmm. Riippuneen itsestäsi Ap paljon. - Mitä tuo edes tarkoittaa, että olet nyt ensimmäistä kertaa tosissasi pyrkimässä? - Oletko siis leikilläsi aiemmin pyrkinyt vaikka olet teinnyt, että kyse olsi unelma-paikastasi? - Milloin tämä unelma ns. kirkastui, eli milloin "keksit" alkaa tavoittelemaan sitä? - Missä ajassa saavutit nykyisen pärjäämistasosi? Mitä olet aiemmin tehnyt? - ja ennen kaikkea mitä olet valmsi unelmasi eteen tekemään?

Uskovainen mies

Hankala sanoa mitä pitäisi tehdä. Olet kyllä melkoisen kaukana sisäänpääsystä. Jos olisin sinä, ottaisin sen paikan minne pääsen sisään. Toki voit jatkaa vuosia pään hakkaamista seinään, mutta jos mikään ei muutu, et tule edelleenkään pääsemään sisään.

60p on jo puolet vaaditusta pistemäärästä, ja lääketieteen pääsykokeessa vaaditaan aika vahvaa ja syvällistä tietojen omaksumista, eli voi ajatella, että mikäli saavuttaa edes puolet niistä vaadituista pisteistä niin kyllä siellä jo jotakin tietoa on pääkopassa. Tuo on silti vielä niin kaukana siitä pääsyrajasta, että töitä pitäisi tehdä edelleen paljon

Siellä kokeessahan lähtee myös erittäin helposti pisteitä vääristä vastauksista

-edellinen

Kuten tietänetkin, hyviä pyrkijöitä on paljon. Yksi pistekin on sisäänpääsyrajan tuntumassa iso alue, jonka sisältä osa pääsee, osa ei. Olet niin kaukana vaadittavasta tasosta, että mitenkään sivutoimisesti et tuota tasoeroa saa kurottua kiinni. Jos taas et ole vielä tehnyt tosissasi töitä pääsykokeiden eteen, voit harkita valmennuskursseja.

Tyttäreni oli samanlaisessa tilanteessa. Hän pääsi kolmannella kerralla sisään. Eka kerta oli juuri tuollainen,pisteet tosi kaukana pääsyrajasta. Seuraavana vuonna oli jo lähempänä pääsyrajaa. Kolmannella kerralla tärppäsi. Kannattaa tosiaan ottaa jokin valmennus. Tyttäreni kävi myös ensimmäisen yrityksen jälkeen iltalukiossa opiskelemasssa fysiikkaa ja kemiaa ja muistaakseni myös biologiaa. Sitkeys palkitaan, mutta kovaa työtä se kyllä vaatii. Aikataulutettua opiskelua ja kurinalaisuutta. Ei kannata luovuttaa. Opettele laskemaan,siis fysiikkaa ja jonkin verran matikkaa. Lasket ja lasket,saat rutiinia laskemiseen.

Helpommalla pääsee, jos luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääsee, jos luovuttaa.

Luovutatko itse yleensä helposti?

Viime vuonna matalimmatkin rajat olivat 120-130 paikkeilla. Sain 106, mikä ei todellakaan riittänyt kuin 30-40. varasijoihin.

Miksi et hae Liettuaan lääkikseen/hammaslääkikseen?  Sinne pääsee helposti ostamalla opiskelupaikka.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna matalimmatkin rajat olivat 120-130 paikkeilla. Sain 106, mikä ei todellakaan riittänyt kuin 30-40. varasijoihin.

Haitko ensimmäistä kertaa ja oletko menossa vielä uudestaan pääsykokeeseen?

Lähtisin ulkomaille opiskelemaan, jos niin kovin sinne haluaisin. Lääkäreiden palkoilla maksaa lainat pois nopeasti.

Otat sen varman paikan ja haet lääkikseen myöhemmin uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääsee, jos luovuttaa.

Tiedätkö montakin, jotka ovat saaneet unelmiensa opiskelupaikan luovuttamalla?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä valmennuskurssille. Monet ovat päässeet sisään vasta sen käytyään. Pääsykoetehtävät ovat usein hyvin erilaisia kuin lukiossa on tehty ja ne vaativat usein soveltamistaitoa. Valmennuskursseilla opetetaan vastaamaan nimenomaan pääsykoekysymyksiin ja ajattelemaan niiden vaatimalla tavalla.

Valmennuskurssi on tai voi olla hyvä mutta harvoinsekään erinomaisen suuriin ihmeisiin pystyy. - Tarkoitan, että esimerkiksi lääketieteellinen tiedekuntaan huomattavan suuri hakijoista ei kaikki mutta huomattavan moni hakijoista tiedostaa että sinne päästäkseen useimpien "tavallsen hyvänä" hakijana on tehtävä töitä ja tai ainakin nähtävä vaivaa. Ja jos tämän asian on tiedostanut jo esimerkiksi lukion alkaessa niin on voinut esimerkiksi hankkia verraten hyvän laskurutiinin "jo" lukio-opintojen edetessä, josta on iso apu lääkiksen pääsykokeesa. 

Varmasti laskemisrutiinin voi hankkia vaikka kokonaan ilman lukiota mutta ajan takaa sitä, että jos tai kun haluaa lääkikseen, niin valmennuskurssi on useimmille enempi kertaava ja täydentävä lopputaipaleelle ennen ratkaisevaa loppukiriä (pääsykoetta).

Valmennuskurssi ei siis ole paikka, jossa opittaisiin huomattavan paljon kokonaan uutta ja ennestään verraten vierasta asiaa ja kokonaisuuksia. - Toki se valmennuskurssi voi mahdolsitaa paikan, jossa "palaset alkavat mennä kohdalleen" ja luettu löytämään paikkansa" tai missä voi tai ainakin pitäsi voida saada vastauksia mahdolsiesti pääsykokeeseen valmentautumisen aikana heränneisiin kysymyksiin - sikäli kun valmennuskurssilla on aikaa antaa niihin heti vastaus; tai etsiä niihin vastauksia; - aina ei ole. 

Vähätellä sovi valmennuskirssilta mahd. saatavaa vertaistukea, kun pääsykoesiiin päntätessä saattaa tuntea olonsa välillä hyvinkin yksinäiseksi.  

jotkut ovat kertoneet, myös. kuinka vasta valmennuskurssilla tajusivat kuinka paljon osa panosti ja teki töitä sen eteen, että pääsisivät sisään haaveilemaansa opsikelupaikkaan. Ja vaikka oli luullut itse tehneensä jo paljon töitä opiskelupaikka-unelmansa eteen niin valmennuskurssilla vierellä olikin yks-kaks useampi muu jotka olivat tehneet ainakin yhtä palljon elleivät enemmän, jotta tulisivat pärjäämään pääsykokeissa. 

Tärkeintä onkin se, että itse on valmis tekemään töitä, joka voi olla hankalaa, jos mielessä pyörii kovin paljon se, mitä muuta "kaikkea kivaa" voisi tehdä, ettei tarvitsisi suunnata niin paljon energiaa yksiin pääsykokeisiin. joiden onnistuminen (tai siinä epäonnistumien) saattaa ratkaista oman elämän suunnan, jos ei loppueiämän osalta, niin monella, ainakin seuraavien vuoisen suunnan ja antaa sille yhden merkittävän päämäärän, jota kohti edetä

Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Mutta tyhjän saa monesti pyytämättäkin

Lujasti tsemppiä toivottaen!

Uskovainen mies     

Käytännössä lääkiksen tai esim oikikseen j dippainssiksi ei pääse opiskelemaan, jos ei oo käynyt valmennuskurssia! Niillä kerotaan se mistä pääsykoekjirjoissa ei mut joka tulee tietää pääsykokeessa! Joku uskis voi rukoilla, että pääsis ilman mut ei tuu pääseen jos ei käy myös oikeeta valmennuskurssia!!!!