Mustasukkainen muille naisille teeveessä (oikeasti!)

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi minä olen aina, kirjaimellisesti aina ollut tummempipiirteisiin miehiin päin. Tumma ja musta, lyhyt tukka on aivan ihana miehellä. Unelma on sellainen kevyesti päivettynyt ihonväri (luonnostaan siis), tosi tumma tukka ja... no, italialaisen näköinen mies. Sellainen on unelma. Välttämättä italialaista en haluaisi, koska he tuppaavat olemaan aika keskenkasvuisia, mutta ulkonäkö olisi tismalleen minun makuni mukainen. Mitäpä luulet, jos jostain hyvin, hyvin mystisestä syystä seurustelisin blondin miehen kanssa (ei tule tapahtumaan, koska en jostain syystä tunne heihin ikinä mitään vetoa), ja elämääni astelisi ihanan komea tummatukkainen mies, jonka kanssa kaikki vain tuntuisi niin luontevalta... Tapaisimme esimerkiksi töissä tai jossain siis. Mitäpä luulet, vaihtaisinko mieluummin häneen? Kyllä vaihtaisin, sorry vaan. (Ja tämän takia en seurustele sellaisten kanssa jotka eivät osu mieltymyksiini. Se olisi kaikkien huijaamista.)

Mutta viimeistään palstalta olemme oppineet, että miehet eivät tee näin. Jatkuvasti joku mies kertoo tyytyneensä naiseen joka ei omaa silmää miellytä, ja katselevansa sitten muualla niitä viehättäviä kaunottaria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mietin pitäisikö vain antaa periksi ja syödä itseni

Ei, vaan sun ei pidä olla parisuhteessa. Ei ennen kuin olet sinut itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kunnon skitsoilua. 

Tietysti tämä on miehen vika. Jätä se ja huuda, kun ei ymmärrä. 

Miten tämä nyt on skitsoilua kun kirjoitan tästä tänne ja kysyn mitä tälle voi tehdä? Miten voin skitsoilla jos koen pelkkää tunnetta? Siis jos itse koet vaikka vihaa ja tiedostat asian olevan turha niin onko se skitsoilua?

ap

Tällä palstalla ei ymmärretä yhtään mustasukkaisuutta. Olen itsekin aikonaan perustanut aiheesta ketjun hakeakseni tukea ja neuvoja. Sain vain kehotuksia ta"paa itseni, koska mustasukkaisuus on niin kamalaa ja sairasta. Ei auttanut edes kun sanoin ettei mieheni edes tiedä mustasukkaisuudestani enkä näytä sitä millään tavalla. Ei, itseni olisi ta"pettava silti. 

Olen vieläkin hämmästynyt siitä miten paljon raivoa herätti kertoa tuntevansa mustas

Mustasukkaisuus on ihan hirveä asia sekä tunteena että käytöksenä. Tunteena se on tietysti hirveä sille kokijalle ja käytöksenä kontrolloinnin kohteelle.

Sinulla on juuri oikea asenne. Mustasukkaisuus on ongelma, sinun ongelmasi, etkä tee siitä miehesi ongelmaa. Ihan hyvä vaikka täällä palstalla tuuletella ajatuksiaan. Ansaitset myötätuntoa etkä haukkumista.

Meinasin kirjoittaa jo vinkkejä ja ideoita AP:lle, mutta sitten huomasinkin sen, että AP täällä haukkuu lihavia naisia valaiksi ym. muuta narsistista paskaa ja jatkuvasti ylistää itseänsä, niin jätänpä antamatta vinkit ja AP saa ihan kiltisti kylpeä omasassa paskassaan.

Käy terkassa ja pyydä apua.. Mtt;a osataan auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kunnon skitsoilua. 

Tietysti tämä on miehen vika. Jätä se ja huuda, kun ei ymmärrä. 

Miten tämä nyt on skitsoilua kun kirjoitan tästä tänne ja kysyn mitä tälle voi tehdä? Miten voin skitsoilla jos koen pelkkää tunnetta? Siis jos itse koet vaikka vihaa ja tiedostat asian olevan turha niin onko se skitsoilua?

ap

Tällä palstalla ei ymmärretä yhtään mustasukkaisuutta. Olen itsekin aikonaan perustanut aiheesta ketjun hakeakseni tukea ja neuvoja. Sain vain kehotuksia ta"paa itseni, koska mustasukkaisuus on niin kamalaa ja sairasta. Ei auttanut edes kun sanoin ettei mieheni edes tiedä mustasukkaisuudestani enkä näytä sitä millään tavalla. Ei, itseni olisi ta"pettava silti.&n

Tässä taas nähdään kuinka erilaisia ihmiset ovat. Olen kertonut tämän ennenkin ja kerron uudestaan.

Teininä seurustelin yhden miehen alun kanssa. Huomasin miten tytöt katselivat häntä kun olimme julkisilla paikoilla, mutten ikinä edes meinannut mustistella siitä. Ei käy minun järkeeni. Ventovieraat saavat katsella ja kuolailla ihan vapaasti. Ei normaali ihminen siitä sekoa ja häivy toisen matkaan. En minäkään yhtäkkiä pidä jotain flirttailevaa miestä omaani parempana, koska hän nyt sattuu pitämään minusta. Toki jos alun alkaenkin alkaisin seurustelemaan minulle sopimattoman miehen kanssa, voisi asia olla eri. Tällaisen takia mustistelevat miehet ovat rasittavia pidemmän päälle. Ihan kuin olisin niin vajaa päästäni, että menen ihan tolaltani jos joku antaa minulle huomiota. Enköhän ole pari miljoonaa huomionosoitusta saanut elämäni aikana.

Sinut on tällä linkattu, mutta ymmärrän sinua. 

Minä pidän itsestäni ja ulkonäöstäni. Eräs ex mieheni aiheutti minussa kuitenkin samanlaisista tunteita. Inhosin elokuvien naisia... pohdin asiaa kuitenkin paljon. Tajusin, että tämä mies oli tehnyt kaikkensa, että koen oloni ulkoisesti huonoksi. Eli miehen vaihdolla asia parani heti. Exäni myönsi lopuksi tehneen tämän tarkoituksella. Hän myös teki kaikkensa, että olisin lihonnut. 

Eli neuvona sinulle, mieti suhteenne dynamiikkaa tarkkaan. Hän voi tarkoituksella murentaa itsetuntoasi ja omaa tyytyväisyyttä itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mietin pitäisikö vain antaa periksi ja syödä itseni

Miehenä on tosi vaikea kokea sympatiaa. Normaalia elämää tuo on. Naiset toki saavat kehuja herkemmin, mutta eivät naisistakaan kaikki saa. Miehen on oltava vähintään elokuvatähti tai malli, että ulkonäköön reagoidaan positiivisesti. 

Hoida pääsi kuntoon ja hyväksy itsesi. 

Laihduta!

Tee jotain naamallesi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mietin pitäisikö vain antaa periksi ja syödä itseni

Onpa tuttua juttua, luulen tietäväni tarkalleen mitä käyt läpi! Voimia sinulle, lytistetty kanssasisko. Mä olen vuosien kamppailun jälkeen kokenut lopulta helpommaksi elää yksin. Eipä ainakaan ole kumppania vähättelemässä minua ja vertaamassa muihin.

Suhteessa itsetuntoni lörpähtää aina heti kuin lehmän häntä ja koen itseni aivan arvottomaksi. Yksin itsetuntoni on aivan hyvä ja joskus harvoina hetkinä tunnen itseni jopa ihan nätiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kunnon skitsoilua. 

Tietysti tämä on miehen vika. Jätä se ja huuda, kun ei ymmärrä. 

Miten tämä nyt on skitsoilua kun kirjoitan tästä tänne ja kysyn mitä tälle voi tehdä? Miten voin skitsoilla jos koen pelkkää tunnetta? Siis jos itse koet vaikka vihaa ja tiedostat asian olevan turha niin onko se skitsoilua?

ap

Tällä palstalla ei ymmärretä yhtään mustasukkaisuutta. Olen itsekin aikonaan perustanut aiheesta ketjun hakeakseni tukea ja neuvoja. Sain vain kehotuksia ta"paa itseni, koska mustasukkaisuus on niin kamalaa ja sairasta. Ei auttanut edes kun sanoin ettei mieheni edes tiedä mustasukkaisuudestani enkä näytä sitä millään tavalla. Ei, itseni olisi ta"pettava silti. 

Olen vieläkin hämmästynyt siitä m

Kiinnitin samaan huomiota. Mustasukkaisuus on normaali ja tavallinen tunne. Totta kai siitä saa puhua. Mistä tuo raivo oikein kumpuaa?

 

Luulen että moni on traumatisoitunut meidän mustasukkaisten käytöksestä, joka voi olla ihan hirveää. Silloin traumatisoituneelta kuitenkin unohtuu että joku ihminen voi myös olla mustasukkainen ja silti valita käyttäytyä hyvin. Ei mustasukkaisuus ole muuta kuin (kamala) tunne, ja sen kanssa voi toimia myös järkevästi. 

Itse olen kaiketi lapsuuden hylkäämiskokemusten takia ihan järjettömän mustasukkainen. Ap:n ajatukset ovat hyvin tuttuja enkä enää sen takia edes pidä elokuvista tai sarjoista enää. Minulle niistä tulee vain paha mieli. Mutta en silti puutu mieheni katsomisiin millään tavalla. Olen täysin viilipytty tunteideni kanssa, mitä häneen tulee.

En oikeastaan enää edes haaveile että nämä tunteet joskus katoaisivat. Olen selvittänyt mistä ne juontuvat, mutta se ei ole niitä poistanut. Ainoa mitä voin tehdä on opetella elämään niiden kanssa niin etten kaada niitä toisen niskaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mie

Mulla ei ole ongelmaa kuin vain tämän yhden asian kanssa. Senkö takia en voi parisuhteessa sitten olla? Miten sitten tulen sen kanssa sinuiksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaaleja ajatuksia ap. Harva vaan uskaltaa näistä puhua.

Tässähän on muutama aspekti:

- On mieheltä epäkohteliasta käytöstä alkaa tuijottaa naista televisiossa. Siitä huolimatta, että on täysin luonnollista, että nainen kiinnittää huomion. Miehen tulisi itse tiedostaa tämä. On hyväksyttävää, että hän huomaa viehättävän naisen, se taas ei ole hyväksyttävää, jos lause jää kesken ja haarukka pysähtyy ilmaan kun mies jää suu auki kuolaamaan naisen perään. Käytöstään voi ja pitää kontrolloida.

- On täysin ymmärrettävää toivoa, että saisi omassa puolisossaan aikaan samanlaisen reaktion. Miehen kanssa voisi keskustella siitä, miten hän voisi osoittaa ihailuaan sinulle.

- On täysin ymmärrettävää, että tällainen tuntuu kilpailuasetelmalta ja siltä, että itse jää jotenkin vaille. Ulkopuoliseksi jääminen aiheuttaa aivoissa aitoa kipua. Aivomme eivät ole niin kehittyneet, että ne

Tämä oli hyvä vastaus, kiitos siitä. En ole ap, mutta kärsin ihan samasta vaivasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mie

Ei kukaan voi olla noin tyhmä. KANNATTAISIKOHAN SEURUSTELLA SELLAISEN KANSSA JOKA EI VÄHÄTTELE JA VERTAILE? 🙄🙄🙄🥱

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana sama vaiva. Lopulta piti etukäteen tarkastaa elokuvatkin, ettei vain ole yhtään naisnäyttelijää koko elokuvassa, pois lukien lapset ja mummot. Muistan, miten piinaava ja suorastaan psykoottinen se olo oli.

Huono itsetunto yhdistettynä vielä kumppaniin, joka ei osaa kehua ja ihastella.

Miten olet päässyt tästä eroon?

Vierailija kirjoitti:

Sinut on tällä linkattu, mutta ymmärrän sinua. 

Minä pidän itsestäni ja ulkonäöstäni. Eräs ex mieheni aiheutti minussa kuitenkin samanlaisista tunteita. Inhosin elokuvien naisia... pohdin asiaa kuitenkin paljon. Tajusin, että tämä mies oli tehnyt kaikkensa, että koen oloni ulkoisesti huonoksi. Eli miehen vaihdolla asia parani heti. Exäni myönsi lopuksi tehneen tämän tarkoituksella. Hän myös teki kaikkensa, että olisin lihonnut. 

Eli neuvona sinulle, mieti suhteenne dynamiikkaa tarkkaan. Hän voi tarkoituksella murentaa itsetuntoasi ja omaa tyytyväisyyttä itseensä. 

Lihonnut lihonnut lihonnut lihonnut lihonnut 🙄🙄🙄🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eks

 

Kyllä sen itsetunnon saa nostettua ilman muiden jatkuvaa kehumistakin. Kehut itse itseäsi joka päivä ja katsot niitä ohjelmia, missä on niitä kauniita naisia ja komeita miehiä. Siedätyshoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös ettei teeveen nainen tule ruudusta ulos varastamaan miestäni. Mikään määrä asian ajattelua ei vain auta yhtään mitään. 

ap

Normaalia naisilta. Olette säälittäviä reppanoita.

Tämä on juuri näin kuin täällä lukee. 

Vaimoni kehui miten hienon aidan on naapurin ukko rakentanut tontin rajalle. 

Se oli mykkäkoulu sitten heti. Miehisyyttäni kun niin loukkasi. Minäkö en muka olisi hienompaa aitaa tehnyt. 

No nyt ollaan turvat tukossa ja ilman aitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.

Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.

Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?

Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mie

Vertaavatko miespuoliset kaverisi ulkonäköäsi omaansa ja onko sinua haukuttu vuosia rumaksi peruskoulussa, tyttöjen toimesta? Jos ei niin sitten et ehkä ymmärräkään. Kyse ei ole vain siitä ettei 6-7 tason ihminen ole 9-10 vaan siitä, että KAIKKI hierovat sitä naamaan.

ap