Mustasukkainen muille naisille teeveessä (oikeasti!)
Mitä näin naurettavalle syylle tuntea mustasukkaisuutta voi edes tehdä? Silloin tällöin saan miehen "kiinni" siitä, että katsoo (tai oikeammin tuijottaa) jotain naista teeveessä. Olen esim. katsomassa jotain elokuvaa tai sarjaa ja mies joka ei muuten kiinnittäisi huomiota kyseiseen ohjelmaan alkaa yhtäkkiä tuijottaa kyseistä ohjelmaa.
Tiedän, että kyseessä on teevee, mutta mulle vain tulee asiasta huono olo enkä koe olevani yhtään mitään johonkin telkkarin kaunottareen verrattuna. Tuntuu, että ohjelmakin on heti jotenkin "pilalla".
Eihän tässä järjellä ajateltuna ole mitään järkeä mutten tiedä mitä tälle järjettömälle tunteelle voi tehdä. Tympii aina etukäteen kaikki elokuvat joissa on kauniita naisia, yleisurheilukilpailujen näkyminen teeveestä yms.
En pysty edes puhumaan tästä asiasta missään kun tämä tuntuu niin tyhmältä, en edes miehelle kunnolla.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole, tai koe olevasi, mitään television kaunottareen verrattuna. Onko oikea ratkaisu tehdä asialle jotain vai poistaa kaunottaret maailmasta?
Korjaa kroppaasi tai psyykettäsi. Kumpi mielestäsi korjausta tarvitsee.
Käyn lähes joka päivä vaunulenkillä, värjään hiuksia, käyn kampaajalla, teen ihonhoidon joka viikonloppu ja huolehdin itsestäni muutenkin. Psyykeä hoidan liikunnan ohella syömällä hyvin, olemalla tekemisissä ystävien kanssa ja harrastusten parissa. Auttaako mikään? No ei ja terapiaan ei todellakaan ole varaa.
ap
Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi katsoa teeveetä, ilman että katsoo siellä olevia ihmisiä?
Jos rajataan pois ohjelmat joissa ei esiinny kauniita naisia, mitä jää jäljelle?
Ei mies jää jokaista kaunista naista katsomaan vaan tietyn tapaisia. Esim. suomalaisisra Johanna Puhakka tms. Ulkomaisista jotkut valokuvamallit tai muuten upeat ns. kympin naiset.
ap
Ettet nyt vain peilaa omia tuntemuksiasi mieheen. Monestihan se on niin, että pettäjä on hyvin mustasukkainen, koska hänelle se on aito mahdollisuus ja todellisuus. Syytön osapuoli ei edes ajattele, että puoliso voisi pettää, eikä siksi ole mustasukkainenkaan.
Oletko helposti ihastuva itse? Etkö voi katsoa miesnäyttelijöitä oikeasti, koska se on sinusta noloa? Miksi se on noloa?
Mulla oli nuorempana sama vaiva. Lopulta piti etukäteen tarkastaa elokuvatkin, ettei vain ole yhtään naisnäyttelijää koko elokuvassa, pois lukien lapset ja mummot. Muistan, miten piinaava ja suorastaan psykoottinen se olo oli.
Huono itsetunto yhdistettynä vielä kumppaniin, joka ei osaa kehua ja ihastella.
Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.
Täysin normaaleja ajatuksia ap. Harva vaan uskaltaa näistä puhua.
Tässähän on muutama aspekti:
- On mieheltä epäkohteliasta käytöstä alkaa tuijottaa naista televisiossa. Siitä huolimatta, että on täysin luonnollista, että nainen kiinnittää huomion. Miehen tulisi itse tiedostaa tämä. On hyväksyttävää, että hän huomaa viehättävän naisen, se taas ei ole hyväksyttävää, jos lause jää kesken ja haarukka pysähtyy ilmaan kun mies jää suu auki kuolaamaan naisen perään. Käytöstään voi ja pitää kontrolloida.
- On täysin ymmärrettävää toivoa, että saisi omassa puolisossaan aikaan samanlaisen reaktion. Miehen kanssa voisi keskustella siitä, miten hän voisi osoittaa ihailuaan sinulle.
- On täysin ymmärrettävää, että tällainen tuntuu kilpailuasetelmalta ja siltä, että itse jää jotenkin vaille. Ulkopuoliseksi jääminen aiheuttaa aivoissa aitoa kipua. Aivomme eivät ole niin kehittyneet, että ne ymmärtäisivät, että television kuva ei ole todellinen tilanne, ja että mies ei ole lähtemässä toisen matkaan.
- On hyvä tutkailla, mitä kaikkea itsessä herää tässä tilanteessa. Mustasukkaisuutta? Menettämisen pelkoa? Riittämättömyyden tunnetta? Jotain muuta? Kun tämän tunnistaa, asiasta voi keskustella miehen kanssa. Jos se ei onnistu, niin keskustelun voi käydä itsensä kanssa: "On ok, että koen riittämättömyyttä. Puolisoni rakastaa minua tällaisena, ja television hahmot eivät ole realistisia. Heitä meikataan ja laitetaan koko ajan. He eivät näytä tuolta arjessa."
Eli ap, suhtaudu kokemukseesi hyväksyvästi ja anna itsesi tuntea, mitä tunnet. Sallivuudella tunne lievenee ja pystyt päästämään siitä irti. Jos mies käyttäytyy epäkohteliaasti, kerro hänelle ystävällisesti mutta napakasti, että et siedä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole, tai koe olevasi, mitään television kaunottareen verrattuna. Onko oikea ratkaisu tehdä asialle jotain vai poistaa kaunottaret maailmasta?
Korjaa kroppaasi tai psyykettäsi. Kumpi mielestäsi korjausta tarvitsee.
Eikö ole helpompaa vain hankkia mies, joka pitää kaunottarena?
Kyllä mustasukkaisuudesta pitää voida puhua ilman haukkumista yms. Se on tunne siinä missä muutkin. En ymmärrä myöskään, miksi mustasukkaisuudesta puhumiseen reagoidaan voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kunnon skitsoilua.
Tietysti tämä on miehen vika. Jätä se ja huuda, kun ei ymmärrä.Miten tämä nyt on skitsoilua kun kirjoitan tästä tänne ja kysyn mitä tälle voi tehdä? Miten voin skitsoilla jos koen pelkkää tunnetta? Siis jos itse koet vaikka vihaa ja tiedostat asian olevan turha niin onko se skitsoilua?
ap
Tällä palstalla ei ymmärretä yhtään mustasukkaisuutta. Olen itsekin aikonaan perustanut aiheesta ketjun hakeakseni tukea ja neuvoja. Sain vain kehotuksia ta"paa itseni, koska mustasukkaisuus on niin kamalaa ja sairasta. Ei auttanut edes kun sanoin ettei mieheni edes tiedä mustasukkaisuudestani enkä näytä sitä millään tavalla. Ei, itseni olisi ta"pettava silti.
Olen vieläkin hämmästynyt siitä miten paljon raivoa herätti kertoa tuntevansa mustas
Kiinnitin samaan huomiota. Mustasukkaisuus on normaali ja tavallinen tunne. Totta kai siitä saa puhua. Mistä tuo raivo oikein kumpuaa?
Esimerkiksi minä olen aina, kirjaimellisesti aina ollut tummempipiirteisiin miehiin päin. Tumma ja musta, lyhyt tukka on aivan ihana miehellä. Unelma on sellainen kevyesti päivettynyt ihonväri (luonnostaan siis), tosi tumma tukka ja... no, italialaisen näköinen mies. Sellainen on unelma. Välttämättä italialaista en haluaisi, koska he tuppaavat olemaan aika keskenkasvuisia, mutta ulkonäkö olisi tismalleen minun makuni mukainen. Mitäpä luulet, jos jostain hyvin, hyvin mystisestä syystä seurustelisin blondin miehen kanssa (ei tule tapahtumaan, koska en jostain syystä tunne heihin ikinä mitään vetoa), ja elämääni astelisi ihanan komea tummatukkainen mies, jonka kanssa kaikki vain tuntuisi niin luontevalta... Tapaisimme esimerkiksi töissä tai jossain siis. Mitäpä luulet, vaihtaisinko mieluummin häneen? Kyllä vaihtaisin, sorry vaan. (Ja tämän takia en seurustele sellaisten kanssa jotka eivät osu mieltymyksiini. Se olisi kaikkien huijaamista.)
Miettikää mikä ulvominen täällä kävisi jos aloittaja olisi mies. Mies joka haluaisi kieltää romanttiset komediat koska mustasukkaisuus.
Se ulvominen kuuluisi kuuhun asti. Poliisi asia, vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kunnon skitsoilua.
Tietysti tämä on miehen vika. Jätä se ja huuda, kun ei ymmärrä.Miten tämä nyt on skitsoilua kun kirjoitan tästä tänne ja kysyn mitä tälle voi tehdä? Miten voin skitsoilla jos koen pelkkää tunnetta? Siis jos itse koet vaikka vihaa ja tiedostat asian olevan turha niin onko se skitsoilua?
ap
Tällä palstalla ei ymmärretä yhtään mustasukkaisuutta. Olen itsekin aikonaan perustanut aiheesta ketjun hakeakseni tukea ja neuvoja. Sain vain kehotuksia ta"paa itseni, koska mustasukkaisuus on niin kamalaa ja sairasta. Ei auttanut edes kun sanoin ettei mieheni edes tiedä mustasukkaisuudestani enkä näytä sitä millään tavalla. Ei, itseni olisi ta"pettava silti.
Olen vieläkin hämmästynyt siitä m
Mustasukkaisuus on normaali tunne silloin, kun jotain on oikeasti tapahtunut, esim. joku nainen on yrittänyt flirttailla oman miehen kanssa. Mutta tässä ap:n tapauksessa ei ole mitään tapahtunut, niin mustasukkaisuus johtuu vain ap:n omasta päästä. Ei ole miehen vika, että ap:lla on mustasukkaisuuden tunteita, vaan ap:n pitää itse päästä pois tuosta tunteesta.
Minä katson aina hyvin tarkasti Sandra Bullockia ja Eva Longoriaa. Heidän kasvoissaan on jotain, tisseille ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole, tai koe olevasi, mitään television kaunottareen verrattuna. Onko oikea ratkaisu tehdä asialle jotain vai poistaa kaunottaret maailmasta?
Korjaa kroppaasi tai psyykettäsi. Kumpi mielestäsi korjausta tarvitsee.
Eikö ole helpompaa vain hankkia mies, joka pitää kaunottarena?
Sokea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi katsoa teeveetä, ilman että katsoo siellä olevia ihmisiä?
Jos rajataan pois ohjelmat joissa ei esiinny kauniita naisia, mitä jää jäljelle?
Ei mies jää jokaista kaunista naista katsomaan vaan tietyn tapaisia. Esim. suomalaisisra Johanna Puhakka tms. Ulkomaisista jotkut valokuvamallit tai muuten upeat ns. kympin naiset.
ap
Itsetunto-ongelmalta vaikuttaa. Miten ap voisit kohottaa itsetuntoasi ja omanarvontunnettasi?
Vierailija kirjoitti:
Miettikää mikä ulvominen täällä kävisi jos aloittaja olisi mies. Mies joka haluaisi kieltää romanttiset komediat koska mustasukkaisuus.
Se ulvominen kuuluisi kuuhun asti. Poliisi asia, vähintään.
Kukaan ei ole halunnut kieltää mitään. Oletko saanut päähäsi iskun vai ihan luonnostaanko on noin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Äijältä silmät puhki loppuu se kuolaaminen.
Olet kuningatar älä usko muuta.
Mies katsoo telkkaria = silmät pois päästä.
Ok.
Ei toista ihmistä saa kytätä ja kontrolloida noin paljon, sehän on täysin epäinhimillistä! Koko ajan seuraat mihin toisen silmät osoittavat, kyllä minulle vähemmästäkin tulisi pakokauhu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi syytä selvittää miksi koet itsesi näin pahasti altavastaajaksi, kun vertaat itseäsi television naisiin.
Varmaan siksi kun minua ei katsota tuijottaen kun olen enemmän ns. tavallinen jonka pitää aina tehdä töitä jokaisen huomionosoituksen eteen. Toinen syy on, että ihan naispuoliset kaverit ovat verranneet minua itseensä ja muihin, ylentäneet itseään, haukkuneet ulkonäköäni tai meikkiäni, olen kokenut vuosia kiusaamista ulkonäön takia ja exät ovat ääneen ihailleet muiden naisten kauneutta tms.
Siis olen niin paljon kokenut sitä, että ulkonäköäni arvostellaan muiden taholta niin en jaksa enää mitään siihen liittyvää. En jaksa enää yhtään katsetta, en kommenttia, en mitään. Mikseivät ihmiset voi vain olla hiljaa siitä?
Tämä nyt eksyi sivupoluille. Olen niin väsynyt ja välillä mietin pitäisikö vain antaa periksi ja syödä itseni valtavaksi niin onpahan viimeinkin sanottavaa minustakin.
ap
Voin tehdä myös toisen vertauksen.