Eronneen isän suru lapsen yo-juhlista

Vierailija kirjoitti:

Tuskin haluaisit mitään itse järjestää. Odotat että exäsi järjestää ne sinun suvullesi. Eikö niin?

No voi nyyh, varmaan niin iso kiukku, että lapselle kannattaa kostaa. 

Kuuluu varmaan eroisyyden rooliin. Anoppi olisi niissä bileissä kuitenkin eli parempi vain liihotella muualla ettei se ala taas sekoilemaan. Olen eroisä itsekin.

Ex mieheni ei halunnut ottaa mitään vastuuta lastensa Yo-juhlista (lapset exän kanssa). Hänelle ei muka kuulunut tarjottavien kustannuksista yhtään mikään. Suuttui kuitenkin kun ilmeni, että exänsä ei ollut kutsunut miehen sukulaisia juhliin. Marttyyrinä kieltäytyi myös meidän kutsusta ja lakitus ja lahjan antokin jäi väliin.. Mies näytti kyllä "oikean karvansa". 

Vierailija kirjoitti:

Äidin sijaan lähestyisin nyt nuorta, että toivooko hän, että tulisit onnittelemaan ja tuomaan lahjan. Voit kertoa, että toimit hänen toiveensa mukaan. Väitän, että lapsesi arvostaa kyllä muistamistasi. Ja jos nuori sanoo äidilleen, että haluaa isän käyvän niin silliin isä käy juhlissa

MInä en tekisi noin. Nuorelle on inhottavaa joutua välikäteen: kun tietää, että isän läsnäolo juhlassa aiheuttaa isoja ongelmia ja pitäisi kohteliaasti sanoa, että näin on nyt päätetty, et ole tervetullut. Jos on ilmoitettu, että ei käy, niin sitten ei käy. Fiksu isä olisi ottanut exään yhteyttä maaliskuussa ja sopinut asian. Jos vasta nyt hoksaa, että nuorelle pitäisi olla juhlat, niin on auttamatta myöhässä.

Joskus on hyviä syitä, miksi isää ei haluta paikalle. Esimerkiksi isä käyttää alkoholia, on väkivaltainen tai muuten moukka. 

 

Mutta jos mielestäsi olet hyvä isä, mene koulun juhlaan, onnittele iloisesti, ja pidä hienot juhlat seuraavana päivänä suvullesi. Sovi tietysti etukäteen lapsesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo kysy nyt huvä ihminen se lapsen mielipide. Jos lapsi haluaa että järjestät erillisen juhlan niin sitten vaikka heti seuraavana päivänä.

Lapsi huilii silloin. Hän on kovan juhlapäivän just vetänyt, niin ei todellakaan mitään kahden päivän juhlaa. Varsinkin jos dokaa.

Naurettavaa toimintaa sun exältä, jos ei lapsensa isää kutsu lapsen juhliin! Lapsihan siinä päätähti on. 

Tämä on asia, mikä pitäisi jokaisen lasta hankkivan sisäistää: jos hankit lapsen jonkun kanssa, tulet olemaan loppuelämäsi tekemisissä sen miehen / naisen kanssa, halusit tai et. Lapsi menee ehkä joku päivä naimisiin ja kutsuu teidät molemmat. Tai lastenlasten ristijäiset, synttärit ym. Ei niissä voi valita, kumpi menee. Molempien on mentävä ja tultava toimeen keskenään. Näin se vaan menee. Jos on pystynyt toista sietämään sen verran, että on samaan sänkyyn hypätty, täytyy sietää myös sen verran, että voidaan samassa pöydässä istua syömässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa eroperheissä ovat lasten vanhemmat yhdessä järjestäneet lastensa juhlat jossain vuokratussa juhlatilassa. Lapsen ei pidä kokea oloaan kiusaantuneeksi ja/tai surulliseksi sen takia, että toinen vanhempi ja hänen sukunsa on hänen tärkeänä päivänään suljettu ulkopuolelle hänen juhlastaan.

Entä jos lapsi ei halua "toista sukua" paikalle? Esimerkkinä: serkkuni ex on juoppo. Hänen sukulaisensa vähättekevät isän toimintaa, ihan vahinkohan se oli, kun jäi kiinni rattijuoppoudesta lapsi kyydissä. Oli kolmas käry. 

Voi olla ties mitä ongelmia taustalla. Siksi en suosittele, että ap ryntää paikalle, mikäli lapsi ei sitä itse toivo. Aloituksessa on ihan liian vähän tietoa, jotta voisi ottaa kantaa. Tietysti sekin mahdollisuus on, että ap:n ex on hankala ihminen. 

Se on sitten eri asia jos on jotain tällaista ongelmaa ja silloin varmasti pyritään varmistamaan ettei ongelmainen vanhempi pääse pilaamaan lapsen juhlapäivää.

Mitä tässä nyt käyn mielessäni läpi yojuhlia ja rippijuhlia, niin kyllä niissä on eronneet pariskunnat aina skarpanneet lastensa takia. Yhdessä on juhlia osanneet viettää.

Mitä ihmettä tapahtuu palstalaisten eroissa, että pitää vihotella ja katkeroitua vuosiakausia?

Tässä seinänaapurin mies oli kova juoksemaan vieraissa ja sitten tuli ero. Heillä on kolme lasta, joilla peräkkäisinä vuosina juhlat. Kyllä se mies vaan tuohon joka kevät ilmesty tekemään pihatöitä ja rakentamaan katosta ja siivoaamaan ja sitten tekemään ruokaa. Oli täysin isän roolissa ja isäntänä juhlissa. Hänen sukunsakin oli kutsuttu. Ei mitään ongelmia näkynyt ja osasivat nauraakin yhdessä. He olivat opettajapariskunta, että ehkä ymmärtävät lasten edun paremmin kuin moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa toimintaa sun exältä, jos ei lapsensa isää kutsu lapsen juhliin! Lapsihan siinä päätähti on. 

Tämä on asia, mikä pitäisi jokaisen lasta hankkivan sisäistää: jos hankit lapsen jonkun kanssa, tulet olemaan loppuelämäsi tekemisissä sen miehen / naisen kanssa, halusit tai et. Lapsi menee ehkä joku päivä naimisiin ja kutsuu teidät molemmat. Tai lastenlasten ristijäiset, synttärit ym. Ei niissä voi valita, kumpi menee. Molempien on mentävä ja tultava toimeen keskenään. Näin se vaan menee. Jos on pystynyt toista sietämään sen verran, että on samaan sänkyyn hypätty, täytyy sietää myös sen verran, että voidaan samassa pöydässä istua syömässä. 

Väkivaltaista alkoholistia esimerkiksi ei tarvitse kenenkään kotiinsa ottaa. Esimerkiksi. 

 

Tässä tapauksessa isän on kuitenkin hyvin helppo järjestää omat juhlat. Sopii lapsen kanssa, seuraava päivä on todennäköisesti hyvä (voi toki sopia iltapäivän puolelle aloituksen, jos lapsi lähtee viettämään iltaa kaveriporukalla) ja sinne voi mies kutsua sukunsa. Koululle isä pääsee tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsuin pojan isän vamon eri kutsulla ja 3 lasta, tulivat paitsi ei lapsen isä. Isä tuli lakitettuun tilaisuuteen, kätteli jne ja jäivät pojan kanssa kahden ja poika tuli myöhemmin kotiin. So what...

Itse maksoin, en pyytänyt mitään, maksoin lukion kirjat pitkää matikkaa myöten uutena, läppärin, tietokoneen, 2 kitaraa, ajokortin, vanhaintanssin pukuvuokran jne , en oo pyytänyt yht mitään. 

Mitäs erosit? Mikset osannut pitää vaimostasi kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt käyn mielessäni läpi yojuhlia ja rippijuhlia, niin kyllä niissä on eronneet pariskunnat aina skarpanneet lastensa takia. Yhdessä on juhlia osanneet viettää.

Mitä ihmettä tapahtuu palstalaisten eroissa, että pitää vihotella ja katkeroitua vuosiakausia?

Tässä seinänaapurin mies oli kova juoksemaan vieraissa ja sitten tuli ero. Heillä on kolme lasta, joilla peräkkäisinä vuosina juhlat. Kyllä se mies vaan tuohon joka kevät ilmesty tekemään pihatöitä ja rakentamaan katosta ja siivoaamaan ja sitten tekemään ruokaa. Oli täysin isän roolissa ja isäntänä juhlissa. Hänen sukunsakin oli kutsuttu. Ei mitään ongelmia näkynyt ja osasivat nauraakin yhdessä. He olivat opettajapariskunta, että ehkä ymmärtävät lasten edun paremmin kuin moni muu.

No, tuossa mies oli uskottomuuttaan lukuunottamatta muuten järkevän oloinen, ja osasi ottaa vastuuta. Mutta entä jos isä vain öykkäröi humalassa? Onko sen sietäminen lapsen etu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kysy nyt huvä ihminen se lapsen mielipide. Jos lapsi haluaa että järjestät erillisen juhlan niin sitten vaikka heti seuraavana päivänä.

Lapsi huilii silloin. Hän on kovan juhlapäivän just vetänyt, niin ei todellakaan mitään kahden päivän juhlaa. Varsinkin jos dokaa.

poika tuli kyllä selvinpäin kotiin aamuyöstä taxilla, hgissä asutaan ja kolme vierasta jäi vaikken pyytänyt. 

Jotenkin älytöntä, miten aikuiset ihmiset ei muka sen vertaa voi edes esittää tulevansa toimeen keskenään, että pystyisivät samaan aikaan osallistumaan lapsen tärkeään päivään (siis jos lapsi molemmat haluaa paikalle). 

Pitääkö jatkossa kaikkia juhlia järjestää kaksi vain sen takia, että vanhemmat eivät siedä toisiaan. Lapsi raukka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa toimintaa sun exältä, jos ei lapsensa isää kutsu lapsen juhliin! Lapsihan siinä päätähti on. 

Tämä on asia, mikä pitäisi jokaisen lasta hankkivan sisäistää: jos hankit lapsen jonkun kanssa, tulet olemaan loppuelämäsi tekemisissä sen miehen / naisen kanssa, halusit tai et. Lapsi menee ehkä joku päivä naimisiin ja kutsuu teidät molemmat. Tai lastenlasten ristijäiset, synttärit ym. Ei niissä voi valita, kumpi menee. Molempien on mentävä ja tultava toimeen keskenään. Näin se vaan menee. Jos on pystynyt toista sietämään sen verran, että on samaan sänkyyn hypätty, täytyy sietää myös sen verran, että voidaan samassa pöydässä istua syömässä. 

Väkivaltaista alkoholistia esimerkiksi ei tarvitse kenenkään kotiinsa ottaa. Esimerkiksi. 

 

Tässä tapauksessa isän on kuitenkin hyvin helppo järjestää omat juhla

Onko kaikkien erojen syynä alkoholismi tai väkivalta? Ei ole. Kyllä useimmat eronneet ovat ihan normityyppejä, joilla vaan ei suhde toiminut.

Itse eroperheen lapsena en tiedä mitään niin hirveää, kuin kahdet juhlat (kaksi joulua, kahdet synttärit). Todella perseestä ja kuormittavaa lapselle.  

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa toimintaa sun exältä, jos ei lapsensa isää kutsu lapsen juhliin! Lapsihan siinä päätähti on. 

Tämä on asia, mikä pitäisi jokaisen lasta hankkivan sisäistää: jos hankit lapsen jonkun kanssa, tulet olemaan loppuelämäsi tekemisissä sen miehen / naisen kanssa, halusit tai et. Lapsi menee ehkä joku päivä naimisiin ja kutsuu teidät molemmat. Tai lastenlasten ristijäiset, synttärit ym. Ei niissä voi valita, kumpi menee. Molempien on mentävä ja tultava toimeen keskenään. Näin se vaan menee. Jos on pystynyt toista sietämään sen verran, että on samaan sänkyyn hypätty, täytyy sietää myös sen verran, että voidaan samassa pöydässä istua syömässä. 

Taidat olla kovin vähän elämänkokemusta kerryttänyt. Periaatteessa noin, mutta jos taustalla on alkoholismia, muita päihteitä, mt-ongelmia, väkivaltaisuutta tms, niin välttämättä ei tulisi mieleenkään istua samassa pöydässä missään, edes yhteisen lapsen juhlissa.

Onneksi rumaa miestä ei huoli kuin jotkut kehitysvammaiset naiset niin voin helposti väistää tuollaisen luodin.

M39

Onko kaikkien erojen syynä alkoholismi tai väkivalta? Ei ole. Kyllä useimmat eronneet ovat ihan normityyppejä, joilla vaan ei suhde toiminut.

 

Ei kaikkien. Mutta alkoholismi Suomessa on aika yleistä. Kyllä se usein siellä taustalla on. Jos ero on sopuisa, niin kyllä yleensä se lapsenkin kanssa yhdessä juhliminen onnistuu. 

Onpa surullista jos välit on niin huonot että ei oman lapsen yojuhliin saa mennä. Minä menisin kyllä, se lakituspäivä on ainutlaatuinen. Ota vaikka oman vanhemmat mukaan, kyllähän isovanhemmat myös kuuluu lapsen elämään.