Ahdistaa jo äitienpäivä kun täytyy mennä anoppilaan, missä kaikki miehen sukulaiset haukkuu minun leipomiset.
Leivon kahvileipiä ja täytekakun töiden jälkeen viikolla. Lauantaina ajetaan 340 km miehen kotipaikkakunnalle. Viedään leivonnaiset, äitienpäivälahjat ja viikoksi valmiita ruokia anopille. Siellä siivotaan koko talo, saunotetaan ja kylvetetään anoppi. Sunnuntaina koko miehen suku tulee mummilaan kahville ja minä tarjoilen leipomisiani. Joku suolainen piirakka pellillinen, jossa sieniä tai kylmäsavulohta, täytekakkuja pari kappaletta, kinuskipaloja, korvspuusteja, pikkuleipiä ja tuulihattuja, joihin teen täytteet ja vispaan kermat sunnuntaina aamulla. Juomiksi kahvia ja limuja, kuoharia ja liköörejä. Minä ja mies ei juoda alkoa, mutta anopille ja miehen sukulaisille maistuu.
Kun vieraat tulee mummilaan alkaa valitus: miten täällä on p*sk*ista ette sitten viittineet siivota; ai jaa ei ol viälä kahvia pöydässä, ootta tulleetkin nukkumaan. Ja sitten kahvipöydässä alkaa kommentointi: hyi miten imelätä, meiän perttu ei tykkää elä syö perttu imelätä torttua, kauhia miten on imelää kermavaahtoa en tykkää imelästä miksei oo vehnästä, muori tykkäis niin vehnäsestä miksei oo enempi vehnästä?
No olihan siinä mun korvapuustit.
Hyi kauhee miten paljon voita sokeria ja kanelia. Oot ihan pilannu nämä korvapuustit, mikset laittanu vehnästä kun muori niin tykkää vehnäsestä.
ja hyi en syö sieniä tiäkkö Lorvinsuolla kuolj kolme kun söivät sieniä ette työ hesalaiset ymmärrä sieniä, en syö eläkä anni laita muorille piirakkaa siinä on sieniä ei tiijä mitä on hesalaiset poimineet.
Ja kun vieraat on lähteneet, siivotaan taas paikat ja lähetään ajelemaan 340 km takaisin kotiin.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ketä nuo anoppilan vieraat on?
Miehen sisaret ja veljet perheineen.
ap
Miksi sinä olet ap niin tyhmä, että menet sinne , lähetä miehesi.
Kaupasta vaan. Peruspullaa (ei imelätä!). Jauheliha- tai kinkkupiirakka (ei sieniä, tai äyriäisiä tai edes juuri muita mausteita kuin suolaa ja pippuria). Mariannekeksejä. Tiikerikakku. Kahvia. Ehkä joku täytekakku on pakko olla.
Menisin minimivaivalla, kun ei kerran arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt ap oikein, että sulla on asiasta paha mieli? Mitä teet yleensä asioille, jotka ei suju ja ketuttaa?
En tee niitä. Yleensä.
Mutta.
ja se on iso mutta
anoppi on vanha ja lähes liikuntakyvytön kodin ulkopuolella. Miehen sisarukset hoitaa häntä ja hänen asioitaan vuoden jokaisena muuna päivänä.
Mulle ja miehelle jää oikeastaan vain tämä äitienpäivä ja syntymäpäivä, jolloin vieraillaan hänen luona. Hän tulee iloiseksi vierailuista eikä hauku minun ruokia tai leipomuksia. Toki hän on jo aika dementoitunut, eli aina ei saa hänestä selvää.
Minua ahdistaa miehen sisarusten ja muun suvun käytös. Heille ei kelpaa juurikaan mikään. Kaikki on liian imelää eli makeaa, outoa, sieniä tai äyriäisiä, vihanneksia tai hefmdelmiä mitä he ei syö. Tiedän myös että minun tapani ärsyttävät. Kuorin perunat ennen keitt
Jos te olette kaikki jo vähän vanhempia ihmisiä, niin ette te kukaan enää muutu eikä kannata odottaa, että muutkaan muuttuvat. Tilaat sinne seuraavalla kerralla joltain paikalliselta pitopalvelulta pullat ja kakut, käyt vaan hakemassa ja miehesi kuittaa laskun. Siinäpähän haukkuvat ja sanot vaan, että se Virtasen Pirkko tuosta kylältä on nää tehnyt. Todennäköisesti Pirkko jo on jonkun sisko, serkku tai paras kaveri, niin leipomukset kelpaa kaikille.
Joo, arvasin tuon. Naisparka nai huonommasta suvusta tulleen suvun ainoan ylioppilaan joka kehtoo kaks kertaa vuodessa käydä äitiään kahtomassa. Ihan totta, ap, lakkaa tommonen että nys sitten näytetään kun tullaan. Minne ne viikon ruuat ees anopilla sopii kylmään.
Tuollakin rahalla voisitte ostaa anopille siivousta tai jalkahoitoa tai tuommoista.
Ihn turhaa pätemistä. Kun toiset kuitenkin arjen huolehtii. Missä ne miehen lapset jos omasi on haihtuneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootteko romaneja? Eihän tämmönen toiminta ole normaalia ja siksi epäilen. Miksi menet sinne ja leivot? Ostakaa kaupasta ne.
Juu ei olla romaneja. Minä olen Uudeltamaalta ja mies - no arvatkaa mistä?
ap
Porvoosta, sen verran sekaisin länsi- ja itämurteet tässä provossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt ap oikein, että sulla on asiasta paha mieli? Mitä teet yleensä asioille, jotka ei suju ja ketuttaa?
En tee niitä. Yleensä.
Mutta.
ja se on iso mutta
anoppi on vanha ja lähes liikuntakyvytön kodin ulkopuolella. Miehen sisarukset hoitaa häntä ja hänen asioitaan vuoden jokaisena muuna päivänä.
Mulle ja miehelle jää oikeastaan vain tämä äitienpäivä ja syntymäpäivä, jolloin vieraillaan hänen luona. Hän tulee iloiseksi vierailuista eikä hauku minun ruokia tai leipomuksia. Toki hän on jo aika dementoitunut, eli aina ei saa hänestä selvää.
Minua ahdistaa miehen sisarusten ja muun suvun käytös. Heille ei kelpaa juurikaan mikään. Kaikki on liian imelää eli makeaa, outoa, sieniä tai äyriäisiä, vihanneksia tai hefmdelmiä mitä he ei syö. Tiedän myös että minun tapani ärsyttävät. Kuorin perunat ennen keitt
Voi ap, nyt ymmärrän sinua paremmin kun kerroit taustoja.
Mitäpä jos hakisitte anopin teille ja järjestäisitte hyvän äitienpäivän vain hänelle? Kun muu suku ei siihen päivään edes kuulu.
Jätät leipomatta kaiken, mitä on joskus haukuttu. Ostatte sitä vehnäpitkoa, kun muorikin siitä pitää, Carneval-keksejä, Marianne-keksejä (Nämä ovat tuskin liian imeliä.)
Suolaiseksi ihan vaan sivelette ruisleipiä voilla ja länttäätte kinkkusiivuja päälle. Rehuja nyt on turha laittaa. Eiköhän kelpaa!
Vierailija kirjoitti:
On se hyvä kun pojat käyvät anoppilassaan äitienpäivänä, (jouluna ja juhannuksena) eivät tuppaa porukoineen meille. Saan olla rauhassa ja syödä mitä leivonkin. Ei miniät riehu meilllä ainakaan. Siivooja tulee tiistaina
-------'zzzzzz
👍 Samaa mieltä... en kutsu enkä mielistele....
Älä leivo, niin pääset helpommalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt ap oikein, että sulla on asiasta paha mieli? Mitä teet yleensä asioille, jotka ei suju ja ketuttaa?
En tee niitä. Yleensä.
Mutta.
ja se on iso mutta
anoppi on vanha ja lähes liikuntakyvytön kodin ulkopuolella. Miehen sisarukset hoitaa häntä ja hänen asioitaan vuoden jokaisena muuna päivänä.
Mulle ja miehelle jää oikeastaan vain tämä äitienpäivä ja syntymäpäivä, jolloin vieraillaan hänen luona. Hän tulee iloiseksi vierailuista eikä hauku minun ruokia tai leipomuksia. Toki hän on jo aika dementoitunut, eli aina ei saa hänestä selvää.
Minua ahdistaa miehen sisarusten ja muun suvun käytös. Heille ei kelpaa juurikaan mikään. Kaikki on liian imelää eli makeaa, outoa, sieniä tai äyriäisiä, vihanneksia tai hefmdelmiä mitä he ei syö. Tiedän myös että minun tapani ärsyttävät. Kuorin perunat ennen keitt
Ymmärrän, kiitos vastauksesta.
Tarinassa ja perhedynamiikassa on avainasemassa juuri tuo, että anoppi ja appi ovat kouluttaneet vain miehesi.
Jos olisin sinä, oikeasti ostaisin tarjottavat ja ruuatkin, kun ette itsekään nuoria enää ole. Jäljelle jää ylläpitosiivous lauantaina ja saunotukset.
Jos niitä ei jaksa niin siivouspalvelu perjantaille vaikka.
Kieltä tuolla on varmasti purtava ja sanojaan nieltävä, sukuhan loukkaa teitä tahallaan. Siellä on ihan oikeasti pahaa verta jäänyt mustumaan mieliin, eivätkä itse tuuleta itseään rakastavammiksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, arvasin tuon. Naisparka nai huonommasta suvusta tulleen suvun ainoan ylioppilaan joka kehtoo kaks kertaa vuodessa käydä äitiään kahtomassa. Ihan totta, ap, lakkaa tommonen että nys sitten näytetään kun tullaan. Minne ne viikon ruuat ees anopilla sopii kylmään.
Tuollakin rahalla voisitte ostaa anopille siivousta tai jalkahoitoa tai tuommoista.
Ihn turhaa pätemistä. Kun toiset kuitenkin arjen huolehtii. Missä ne miehen lapset jos omasi on haihtuneet?
Omat lapseni ovat siellä missä asuin 20 vuotta. Miehellä ei ole lapsia.
ap
Mun pitää taluttaa hevonen anopin tupaan ja kengittää se kipeällä selälläni, kun anoppi ei niin viitsi juhlapäivänään. Ja kun miniä on NIIN kätevä. Sitten täytyy kolata sontapallot eli biljardipallot pois tuvasta jotta voidaan nautti minun tekemät toscakakut, jotka tietenkin haukutaan. En minä valita.
Sinä ole ap todella yksinkertainen.
Hirveää. Ja melko tavallista, että yksi koulutettiin ja muut jollain tavoin sidottiin.
Kai voisi ne kaksi kertaa kun alentuu äitiään katsomaan valita muut viikonloput kun ei koko suku rynni samaan aikaan?
Jos tietää että syömään tulee nirsoja niin miksi valita sienitäytettä ja savukalaa mitkä jakaa mielipiteet. Kaupasta riisipiirakoita niin maistuu.
Ota rennosti, älä yritä niin paljon, sun ei tarvitse miellyttää ja näyttää omaa osaamistasi. Miehesi sukulaisille olet siis velipojan toinen vaimo ja tuskin edes tunnette toisianne. Mene sinne ihan omana itsenäsi, aitona, avoimena ja lämpimänä ihmisenä. Sun ei tarvitse vetää jotain täydellisen emännän roolia ja leipomuksillasi ostaa koko suvun suosiota. Osta leiposta valmiit pullat ja leipomukset ja kaupan pakastealtaaasta karjalanpiirakoita.
Edelleen epäilen kyllä provoksi, sen verran erikoinen tapaus tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt ap oikein, että sulla on asiasta paha mieli? Mitä teet yleensä asioille, jotka ei suju ja ketuttaa?
En tee niitä. Yleensä.
Mutta.
ja se on iso mutta
anoppi on vanha ja lähes liikuntakyvytön kodin ulkopuolella. Miehen sisarukset hoitaa häntä ja hänen asioitaan vuoden jokaisena muuna päivänä.
Mulle ja miehelle jää oikeastaan vain tämä äitienpäivä ja syntymäpäivä, jolloin vieraillaan hänen luona. Hän tulee iloiseksi vierailuista eikä hauku minun ruokia tai leipomuksia. Toki hän on jo aika dementoitunut, eli aina ei saa hänestä selvää.
Minua ahdistaa miehen sisarusten ja muun suvun käytös. Heille ei kelpaa juurikaan mikään. Kaikki on liian imelää eli makeaa, outoa, sieniä tai äyriäisiä, vihanneksia tai hefmdelmiä mitä he ei syö. Tiedän myös että mi
Kiitos !
ap
Jos minä pitäisin huolta äitini asioista suuren osan vuotta, en menisi äitienpäivänä vaan tekisin jotain aivan muuta virkistävää! Hoituuhan tuo kuvio aikaan pois kun anopista aika jättää. Mutta sitten koittaakin jäinen kausi väleihin, kun ei näytelläkään tarvitse eikä sisaruksia jaksaa.
Ärsyynnyin vähän ensin, mutta puolivälissä tarinaa alkoi naurattaa.