HUHTIHIPUT (2005) uuteen viikkoon!
Kommentit (26)
Meillä kanssa Elmo on mielestäni kasvanut kovasti ja nimenomaan leikki on ottanut suuren harppausaskeleen. Elmo on aivan hurahtanut muumien maailmaan ja nuo pienet otukset ovat tuoneet meille aivan uudenlaisen leikin maailman. Kaivoin isojen poikien vanhan muumitalon otuksineen esille ja se on Elmon lempilelu nykyisin. Eilen hiivin kuuntelemaan Elmon leikkiä salaa.....(kauhee äiti;-)) Ja se meni näin : (Elmolla Hemuli kädessä ja koputtaa ovea) : " kop, kop, saako tulla?" ....(Muumipappa kävelee vastaan) : " Saa tulla, tervetuloa" jne. aivan ihanaa ja niin paljon kehittyneempää leikkiä kuin ennen. Kyllä huomaa, miten puheen kehitys edistää leikkiä.
Lylelle piti kommentoimani. Meillä ainakin keskimmäisen sydänvika aiheutti juuri vastaavanlaista kuvaamaasi käytöstä (siis juuri äidiltä). Kai se hauras ensi vuosi jätti niin suuret traumat, että pelkäsi toisen hajoavan jo pieneenkin kovisteluun. Muistan, että pidimme miehen kanssa oikein palaveria aiheesta ja tietoisesti päätimme " skarpata" oman lepsuilumme kanssa. Asiaa ei tietenkään mitenkään auttanut se, että keskimmäinen on kovin tempperamenttinen on-off-tyyppi, joka vielä luuli syntyneensä Ranskan hoviin kultalusikka suussa ;-)
Elmosta....... Elmo on nukkunut nyt kuukauden yöt putkeen ilman heräilyjä ja HUOM tämä aika sisältää myös viime viikon kuumepiikin ja nuhaisuuden. Ihan selkeästi on oppinut nyt nukahtamaan itse keskellä yötä jos sattuu heräämään ja myöskin uni on syventynyt. Että eiköhän ole kakun leipomisen aika :-)))) Kauan tätä on odotettu, mutta nyt vihdoin ollaan perillä !!!!!!
Tsemppiä Ompunäidille aikaisten aamujen kanssa :-( Uskon, että harmittaa ja väsyttää. Mitä olen juttujasi lueskellut tässä vuosien varrella niin minusta tuntuu, että tyttäresi nyt vain sattuu olemaan " aikainen lintu madon nappaa" -tyyppiä. Esikoiseni oli samanlainen pienenä ja jos se yhtään lohduttaa niin hänet on aina ollut erittäin helppo herättää aamuisin kouluun ;-) ja toiseksi huolehtivaisena ihmisenä hän on välillä viikonloppuisin nostanut Elmon ylös ja antanut veljilleen aamupalaa.....älä kysy miten mä olen nukkunut niin sikeästi etten ole herännyt :-O !!!!!
Mutta nyt lähden laittamaan välipalaa ja alustamaan iltaruoan, jotta päästään nauttimaan kevätauringosta tuonne ulos. Hyvää Viikonloppua kaikille.
P.S Siivosin kaikki lasten vaatekaapit ja talvivaatteet/vaihto/kevätvaatteet tiistaina, joten viikonloppuna voi vain olla ja nauttia :-)
Sitähän mun pitikin kommentoida......heh sama pää kesät talvet.
Mä olen perheestä, jossa on 4 tyttöä ( minä vanhin), isä tuurijuoppo ja äiti, joka piti perusasiat kunnossa ja paiski töitä pitääkseen meidät leivässä. Avioero vanhemmilleni tuli, kun olin 14 vuotta ja siitä eteenpäin oikeastaan hoidin pikkusisareni äidin paiskiessa töitä.
Joten joo.....kyllä mä olen aika feministi....tai siis vähän asenteella, että : " mihin niitä miehiä oikein tarvitaan?" .
Esim. minä meillä avaan tukkeutuneet viemäriputket, asennan elektroniikan, poraan hyllyt seiniin etc. Eikä kyse ole siitä, että mieheni ei niitä asioita tekisi.......mä en vaan jaksa odotella sekunttiakaan, että milloin se asia tulee tehdyksi ;-)
Miehen kanssa tämä mun " itsenäisyyteni" on ollut välillä ihan vakavan keskustelun alainen, kun mun on ollut todella vaikea pyytää/ottaa apua vastaan. Olen mielummin vetänyt itseni lähes piippuun, kun tunnustanut tarvitsevani apua (oman jaksamisen takia, ei niin etten pystyisi :-))
Äitiyden myötä tämä tunne on toisaalta vahvistunut, toisaalta laantunut. Esimerkiksi, minä olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oltava oikeus äitiin JA isään. Miehet ja naiset ovat erilaisia, PISTE. Enkä minä voi pojilleni opettaa niitä miehisiä kotkotuksia, mitä he isänsä kanssa tekevät. (Ehkä tämä korostuu juuri siksi, että olen 3 POJAN äiti)
Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen nainen joka raskaaksi tulee ja valmistautuu lapsen pitämään, tulee valmistautua asiaan myös kysymällä itseltään : " jaksanko minä hoitaa tämän asian mahdollisesti yksin" , sillä minun pienessä päässäni asia on juuri niin, LOPPUPELEISSÄ nainen kantaa päävastuun yksin.
Nyt sinne välipalan laittoon :-)
Meille on tulossa vieraita, joten tosi nopsaan kirjoitan, olitte kirjoitelleet niin mielenkiintoisia juttuja, että pakko osallistua =)
Lyle: ihanilta kuulostaa teidän tytön leikit. Kyllä minä myönnän, että Antonia pidän ihan vauvana vielä ja poika sinänsä saa enemmän vapauksia kuin esikko (rajat tietysti löytyvät, mutta en ole enää niin ehdoton. Toisaalta siihen varmasti vaikuttaa se, että esikko puhui enemmän tässä vaiheessa ja tuntui isommalta. Ehkä olen pehmentynyt iän myötä. Uskon sen johtuvan myös Antonin luonteesta, esikko taipui aika nopeasti ja uskoi mitä sanottiin, oli helppo pitää tiukat rajat ja oli enemmän aikaa pitää niistä kiinni.
Ompunäidille jaksuja tyttösen aikaisten aamujen kanssa, olen Vaakiksen kanssa samaa mieltä, että teillä vaan todennäköisesti sattuu olemaan aamuvirkku lapsi.
Vaakamom: Oma asenteeni on jossain määrin samanlainen, uskon, että naiset pystyvät samaan mihin miehetkin ja se näkyy omassa arjessa. Minäkin availen viemärit meillä. Olenkin ilmoittanut miehelle, että turha luistaa siivouksesta sillä varjolla, että olisi naisten ja miesten työt ;) Mutta myös sitä mieltä, että naiset ovat erilaisia kuin miehet ja hyvä niin, molempien ominaisuuksia tarvitaan =)
Nyt viikonlopun viettoon, hauskaa viikonloppua kaikille
Mareila+Anton
Tänään on miulla laskettu aika, mutta eipä mitään merkkejä ilmassa. Taitaa tulla toinen huhtivauva, ku sitä jotenki olettaa, että kai tämäki sen pari viikkoa yli menee niinku siskonsaki. Tosin sillon pääsin käynnistykseen rv 41+6 ja nyt tulee samoilla viikoilla pääsiäisen pyhät vastaan. Vaikka onhan niitä päiviä tässä välissäki vielä.
Ihanasti on tuo kevään tulo piristäny mieltä, ku puistossaki on jo niin kuiva maa, että sinne viittii mennä. Oon oppinu arvostaan sitä, että tuo lähin leikkipuisto on ympäriinsä aiattu. Omassa pihassa saa koko ajan olla valmiina säntäämään juoksuun tietä kohti. Vaikka nyt loppuraskauesta onki yllättäen taas helpompaa tuo oma liikkuminen ku vielä muutama viikko sitte, niin kovin hyvältä ei juoksuaskeleet tunnu.
Vointi on hyvä, mutta pinna kireellä, ja noita huono äiti -fiiliksiä tulee joka päivä, ku tulee huuettua ja motkotettua Ninnille, vaikka toivoisin olevani semmonen järkevä aikuinen, joka rauhallisesti nappaa lapsen pois kielletyistä puuhistaan. Nyt jo kauhistuttaa, minkälaista äänensävyä tuleva vauva joutuu tissillä ollessaan kuulemaan, ku en pääse isonsiskon tempauksia fyysisesti estämään!
Vastapainoksi taas hyvä äiti -fiilis tulee mulle kieli-ihmisenä usiasti siitä, ku ymmärrän, mitä tyttö koittaa välillä epäselvillä ilmauksillaan kertoa. Se yhteisymmärrystä loistava katse ja kulmien kohautus Ninniltä tuo hienon tunteen.
Toivottavasti kellojen siirto tuo Ompunäitille ees tunnin helpotuksen tuohon heräämiseen! Varmasti on raskasta, ku raskaana muutenki väsyttää. Meän neiti ei oo kolmeen päivään suostunu nukkuun päiväunia ollenkaan, mutta kahtena päivänä nukahtanu illalla seittemältä tunniksi ja iltapuuron jälkeen onneksi yöunilleki normaalisti. Jospa kesäaika tekis ihmeitä tässäki tapauksessa.
Aika omanapasta juttua tuli taas, mutta pitää taas sanoa, että musta on tosi kiva lukea teän juttuja, vaikkei aina kommentoitavaa löyvykkään.
Udidi rv 40+0 ja Ninni
Oltiin heti aamusta melkein kolme tuntia ulkona, ihana ilma! Joutsenet on muuttopuuhissa ja joka puolella kuuluu sirkutusta. Kevät aina yllättää kauneudellaan harmaiden räntäsateiden jälkeen, vaikka kyllä tällaisen talven jälkeen olisin mieluusti " kärsinyt" talvikelejä pidempäänkin. Pistää miettimään, että minkähänlaiset kelit ja olot on parinkymmenen vuoden päästä...
Sain leikattua marjapensaitakin, jee, eli ainakin jotain suurista puutarhasuunnitelmistani on toteutettu. Taas tuntuu astetta enemmän omalta ja kivalta täällä asuminen, äitiyslomalle jääminenkin tuntuu taas ihan hyvältä. Mulla on ollut vähän ristiriitaiset fiilikset sen suhteen, töistä on tavallaan harmi jäädä pois, koska olen just päässyt siihen vaiheeseen, että tunnen organisaation ja sen toimintatavat ja minulla olisi ajatuksia mitä voisi tehdä ja osaamista toteuttaa ajatukseni. Harmittaa, että jää asioita kesken. Mutta eihän se tietysti sitä tarkoita, että vaihtaisin vauvan töihin, tällaisena kaksosluonteena minä vaan aina haluaisin vähintään kahta eri asiaa samaan aikaan :) No mutta tällaisina päivinä tuntuu tosi kivalta, että saa jäädä kotiin. Helkakin on ihan innoissaan ulkona, kun ei ole kylmä eikä lumi hidasta menoa.
Toinen asia, joka saa hyvälle tuulelle, on meidän keittiöremontti. Se alkaa olla loppumetreillä ja näyttää hyvältä! Pakko kyllä laittaa tähän väliin lyhyt mainospätkä ja sanoa, että ihan käsittämätöntä, miten Ikean hinnat voi olla noin 1/5 keittiöfirmojen hinnoista, laatu ei jää niin paljon jälkeen. Kokoamaanhan ne kalusteet joutuu itse, mutta ei sekään ole niin iso asia ja ohjeet on pomminvarmat. Eettisistä asioista voikin sitten olla montaa mieltä, mutta meillä kyllä raha ratkaisi: ei olisi millään ollut varaa alkaa laittamaan uutta keittiötä joillain Puustellin hinnoilla. Ylipäätään olen ihan onnessani, kun saadaan uusi, puhdas ja ehyt keittiö, täällä oli ihan kauhea se vanha viritys, oikea jokapäiväinen riesamme. Jotain siitä kertonee se, että purkuvaiheessa roskakaapin alaosa paljastui olevan täynnä matoja... hyihyihyihyihyihyiHYI ja meillä muuten mies avaa viemärit ja tekee muutkin p***ahommat, koska se on kovahermoisempi inhahommissa :D (Ei sillä etten osaisi, mutta näin tässä on vain käynyt ja mulle se vaan sopii.)
Mies on muuten parempi myös Helka nukutushommissa... Se päiväunien huuto-ongelma ei nimittäin ole kokonaan poistunut ajoittamisella, vaikka tiukka kiinnipitäminen lounas/päiväunien ajoituksesta on auttanut. Unia edeltää kuitenkin jonkun verran karjumista. Mulla on ilmeisesti ollut väärä metodi, sillä mies sai Helkan tänään harhauttamalla unille ihan ilman huutoa. Minä siis olen pitänyt kiinni siitä, että sadun jälkeen ei enää höpistä vaan rauhoitutaan (ja pysytään sängyssä). Tässä vaiheessa alkaa huuto. Mies oli tänään hoitanut homman niin, että sadun jälkeen kun huuto oli yrittänyt alkaa, se olikin harhauttanut Helkan juttelemalla sille niistä joutsenista yms. jutuista mitä tehtiin aamupäivällä. Ja niin vain kakru nukahti ilman karjuntaa. Tää on taas näitä, joista tulee se huono äiti -fiilis: miksen minä tuota hokassut?!
Udidille toivotan pikaista tervemenoa nyytinhakureissulle! Minäkin olen miettinyt sitä samaa, että mitähän traumoja tämä uusi tulokas on jo ehtinyt saada, kun tulee välillä komennettua Helkaa vähän isommalla äänellä. Eikä tämä ole myöskään ehtinyt saada ollenkaan niin paljon helliä ajatuksia ja silityksiä osakseen kuin Helka mahassa ollessaan... Toisaalta tuntuu paljon luonnollisemmalta koko asia kuin Helkaa odottaessa, jolloin en oikein tajunnut ennen kuin synnytyssalissa, että mahan sisällä oli oikea vauva. Helkaa odottaessa en osannut puhua vauvasta, nyt siinä ei ole mitään epäselvää.
Voi miten hienoja leikkejä on jo teidän sanaseppohippusilla! Helkan pisimmät lauseet on kolme sanaa, eikä sillä ole vielä mitään sijamuotoja yms. hienouksia hallussa. Eikä siis mitään tuollaisia leikkejä. Mutta paljon sillä on asiaa jatkuvasti :) Helka ei leiki yksinään juuri ollenkaan, vaan sen kanssa täytyy olla ja leikkiä, vähintään istua vieressä ja katsoa (turha toivo, että lukisi lehteä " sivusilmällä" ). Eipä siinä, ihan kiva sen kanssa on hommatakin, mutta mua välillä rasittaa se, että jatkuvasti joutuu olemaan läsnä ja käytettävissä. Minä olen luonteeltani sellainen, että tarvin välillä aikaa ihan pelkästään itselleni - että saisin vaikka lukea jonkun artikkelin jostain lehdestä ilman, että pitää puhua jonkun kanssa välillä tai ylipäätään kiinnittää huomiota johonkin toiseen ihmiseen. Tähän asti on mennyt ihan ok, mutta nyt kun väsyttää ja kolottaa muutenkin, niin välillä tuntuu, että henkinen kuminauha ei veny enää yhtään enempää. Kummasti se vaan venyy kuitenkin.
errj, 14. päivän huhtitiiperö ja rv 32+5 piiperö
Ihan ensimmäiseksi osanottoni Mareilalle ja voimia suruun! On teillä ollut rankkaa, toivottavasti nyt nämä suru-uutiset loppuisivat.
Ulkona on mitä upein kevätilma mutta kas, me kärvistellään täällä sisällä... Jep, Oskarille nousi eilen illalla kuume ja nuha tuli sitten kaupan päälle. Näyttää nyt siltä että meillä ollaan viikko sairaita, viikko lääkekuurilla ja viikko terveinä. Sitten kaikki alkaa alusta. Mä olen pääni puhki pohtinut että miten tämän kierteen katkaisisi, mutta en vaan tiedä. Tuolta toisesta ketjusta luin vinkkejä homeopatiasta, taidan olla jo valmis kokeilemaan ihan mitä vain.
Paljon oli ollut juttuja, muistaisi vaan edes osan... Vaaleista ainakin oli juttuja. Me myös käytiin vaalipäivänä äänestämässä, Oskari oli mukana. Kun menin äänestyskoppiin, Oskari nyki mua takin helmasta ja höpötti, ¿mitä äiti tekee?¿. Ja olisipa hän halunnut myös ¿piirtää¿:) En itse ole kovinkaan kiinnostunut politiikasta, mutta pidän äänestysoikeuteni käyttöä kuitenkin tärkeänä asiana ja sen haluan opettaa myös Oskarille.
Hyvä äiti-gallup: No ainakin perjantaina tunsin itseni hyväksi äidiksi kun tulin illalla töistä kotiin ja eteisessä tanssi pieni poika laulaen, " äiti tuli, äiti tuli" ja iltapuuroa syödessä piti jatkuvasti halailla ja pusutella:) Myös jos olen onnistunut olemaan tulistumatta jossain tilanteessa, missä helposti yleensä suutun.
Huono äiti-gallup: Vaakamomia peesaten, silloin kun omat hermot palavat hetkessä. Siihen liittyy myös erittäin voimakas äänen korotus jota aina jälkeenpäin harmittelen. Kuten Errj sanoi, olisi hienoa olla luonteeltaan sellainen zen-tyyppi, mutta kun en ole.
Heh, ihana tuo Lauran laulu, Oskari laulaa tuota samaa Jumalan kämmenellä laulua. Muutenkin se on jatkuvasti rallattamassa jotain, meillä raikuu tasaiseen tahtiin ¿popsi popsi pooppanaa¿ ja ¿äidin pikkupoika¿ sun muut. Puhe on myös kehittynyt ihan hirmuisesti. Kivaa kun saadaan jo ihan ¿keskustelu¿ aikaiseksi:)
No niin, makkarista kuuluu kutsuhuuto, eli juttu jäikin näin lyhyeksi. Toivottelen hippusille perheineen ihanan aurinkoista sunnuntaita!
Miiru ja Oskari
p.s. Mä edelleen huhuilen Koreliaa ja MugSkabia, mitä kuuluu?
Perjantaina meidän perheeseemme saatiin isosiskohipulle pikkusisko. Supistukset alkoivat 10 aikaan aamulla ja sairaalaan lähdettiin 15 aikaan suppareitten tullessa 3 minsan välein. Silti olin kovin yllättynyt kuullessani että olin tullessa 8 cm auki!
Saliin, ilokaasua ja paraservikaali, vähän odottelua ja 7 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi topakka tyttö. 3190 grammaa ja 49 senttiä. Siis vain himpun isompi kuin siskonsa pari vuotta sitten. Viikkoja tuolloin oli kasassa 40+3. Aivan upea synnytys, sairaalassa ehdittiin olla 1h 10 min kun neiti syntyi.
Isosisko on kovin innoissaan pikkusiskosta ja odottaa meitä kovasti kotiin. Tänään jo vähän meinattiinkin, mutta pikkuneiti on kovin väsynyt joten katsellaan ja seuraillaan sokereita vielä täällä.
Tällaista siis meille, aivan hippusasian vierestä....
Toivon kaikille teille muillekin odottajille yhtä upeaa ja helppoa synnytyskokemusta!
mallu perheineen
P.s. Viittiskö joku kopsata tän msn:äänkin?!
Voi miten ihanaa, että kaikki sujui hyvin, ja teille tuli toinen pikkuprinsessa!!
Paljon onnea ja iloa koko perheellenne!
kent ja Amanda
Paljon onnea ja vaaleenpunasta vauvaeloa!
Udidi rv 40+1
Kiitos Miiru huhuilusta. Ole halunnut pitkaan kirjottaa mutta tällä appiukon koneella on hermoja raastavaa kirjottaa ku laittaa kaikki aat ja ännät ja teet moneen kertaan, ei ihan uusi kone.
Mutta MILJOONATUHATTAONNEA Mallulle ja perheelle. Ihanaa! Toinen tyttö, kuulostaa idylliselta ja voisinpa jopa nahda meidät samassa jamassa. Upealta tosiaan kuulostaa myös synnytys! Kerro kaikki pikkuisen ja isohipun tapaamisesta kunhan ehdit.
Täällä on aaaikaa haipakkaa, metsästelen huonékaluja uuteen asuntoon johon muutetaan ens viikonloppuna. Tutustun uuden alueen hoitopaikkoihin ja hain Annalle paikkaa yhdesta kivasta. Työnnhakukin on mennnyt hyvin, yks paikka alkais elokuussa jaa voisin jo alkaa tekemään freennä sillointällöin. Eli kaikinnpuolin elämä kunnossa, kunhan saadaann vielä Annan isä tänne.
Annalta jäi tutti pois ku hukattiin se , rajua seurata toisen ihan aitoja vierotusoireita kun yksi elämän isoimmasta asiasta on pois, isääkin paljon kovempi ikävä nyt. Nnukutus on vaikeinta, olen erjjin miehen tapaan jutellut niitä näitä ettei herppaa...
Voi ei, nyt se heräs kiukkusena...moi
Kuulostipa kirjoituksesi ihanalta, voin melkein aistia miltä sinusta nyt tuntuu:) Varmaan aivan mahtava olo! Paljon onnea pikkutytön ja teidän elämäänne!
Minulla on varmaan tulossa sektio josta olen hieman harmissani, olisi ihanaa synnyttää alakautta kuten esikoisen kohdalla. Varsinkin jos saisi noin hienon alatiesynnytyksen kuten ilmeisesti Mallulla oli. Eihän sektiossa mitään negatiivista sinänsä ole, mutta muistan vain kuinka hieno kokemus alatiesynnytys oli.
Ompunäiti; aivan ihana tuo Lauran laulu! Oletteko itse opettaneet laulun hänelle? Minulla varmaan sydän sulaisi tuollaisesta. Meidän hippunen ei vain vielä osaa sanoa noin montaa sanaa kerralla:)
Nyt on aivan mahtava sää; aurinko paistaa ja talvikaamoksen aiheuttamat ahdistus alkaa häipyä:)
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Toivoopi Kiiamaria, hippunen ja iso vatsa
ps. hyviä kommentteja olitte kirjoittaneet koskien naisten arvostusta!
Kiva, että pääsit kertomaan meille odotetut uutiset! Hienoa, että kaikki sujui noin hienosti ja voitte hyvin! Kerro kuulumisianne tosiaan aina kun kerkeet! Onko ollut Helmiä ikävä?
Me oltiin jo aika varmuudella ajateltu, että yritetään saada sitten Naistenklinikalta perhehuone koko perheelle. Mutta sitten tajuttiin, että Lauran nukahtamis- ja aamuheräämisongelmien vuoksi se ei ehkä sittenkään ole hyvä idea - pahimmassa tapauksessa Laura ei nukahda ikinä ja herää silti viideltä, ja me ollaan vaan kaikki superväsyneitä jo ennen vauvan kotiintuloa! Joten luultavasti minä olen sittenkin vauvan kanssa kaksistaan sairaalassa ja Laura isin kanssa kotona (käyvät tietysti meitä katsomassa ja hoitamassa), ja vieraatkin voivat tulla sitten kotiin pikku hiljaa tutustumaan uuteen tulokkaaseen.
Voi Miiru, tosi kurjaa että teillä taas sairastellaan!! Voi kun jostain nyt löytyisi apua.
Mäkin olen täällä ihastellut noita muiden hippusten leikkejä! Ei musta Laura tuohon malliin " osaa" vielä leikkiä - onkohan meillä ihan surkeat lelut? Tällä hetkellä Laura leikkii eniten kahden nukkensa kanssa ja hoitaa niitä. Lisäksi hän edelleen pukee ja riisuu omia vaatteitaan sekä haluaa " auttaa" erityisesti kaikissa keittiöhommissa. Valokuvia hän voisi katsella vaikka koko päivän, mikä hieman kyllästyttää äitiä..mutta tuleepahan motivaatiota laittaa uusia kuvia paikalleen albumiin, ettei tarvitse koko ajan niitä samoja selata! Nyt olen menossa viime vuoden syyskuussa.
Meillä oli tänään kodinkuvalehti-tyyppinen kokemus retkeilystä. Lähdettiin päiväunten jälkeen retkelle paikkaan, jossa oli sitten puoli muutakin pääkaupunkiseutua : ). Aluksi Laurakin sai kävellä, mutta sillä tekniikalla me edettiin vain noin kaksikymmentä metriä isolle lätäkölle, eikä sitten yhtään pidemmälle. Koiralla taas olisi ollut enemmän kiirettä, kun oli paljon uusia hajuja seurattavana.. JA parin minuutin välein tuli vastaan uusi koira, jolle piti tietysti haukkua. Loppujen lopuksi päästiin kiipeämään kallion päälle riittävän kauas muista koirista ja Lauraa houkutelleesta alasmenorinteestä. Syötiin eväitä ja oli jo lämmintä ja mukavaa. Ja sitten Lauralta tulikin kakka. Ei muuta kuin kotiin siis.
No, oli jossain määrin rasittavaa, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin hauska reissu ja varsinkin ihana sää!
Kiitos muuten empatiastanne meidän aamuja kohtaan. On selvää, että Laura todella vaan on aamuvirkku, eikä sille mitään voi. Kello kuusi on musta ihan siedettävä aika nousta, mutta klo 5 tuntuu jostain syystä liian aikaiselta. Tänään L heräsi vasta kuudelta eli seitsemältä tätä kesäaikaa! Täytyy nyt vähän tsekkailla tuota nukkumaanmenon ajankohtaakin uudestaan kesäajan myötä.
Nyt täytyy mennä, mutta palataan taas!
t. Ompunäiti 33+3 ja Laura 9.4.
.. oltiinkin Kiiamarian kanssa yhtä aikaa koneella! Ei me olla erityisesti opetettu Lauralle sitä laulua (Jumalan kämmenellä, siis) , mutta hän jostain syystä ihastui siihen seurakunnan perhekerhossa. Sittemmin sitä on Lauran omasta pyynnöstä käytetty mm. nukuttamisessa. Yksikin yö lauloin sitä varmaan 10 kertaa putkeen, ja ateisti-mieheni oli vieressä aika huvittuneena : ). Eikä mullakaan tuo vakaumus ihan niin suurta ole, että vaan sen vuoksi moista laulelisin!
Niin ja Udidille myös paljonpaljon onnea lähitulevaisuuden ponnistuksiin!
t. O.
PS. Luetkos Essu vielä tätä palstaa, mitä teille kuuluu? Onko pikkukakkonen jo syntynyt?
Ihanaa......Ei, vauvakuume ei nosta päätään ;-)
Tai no......toi synnytyskertomus oli tosiaankin niin aistittavissa, että nousi iho kananlihalle ;-) Kyllä tää luonto-äiti totta tosiaan osaa hommansa, kun itsekkin MELKEIN unohtaa sen, että meinasin kiivetä katosta läpi Elmoa synnyttäessä :-)
Mutta tosiaan kerrohan enemmän kuulumisia jahka jaksat/kerkeät etc.
Onnittelut vielä kerran....ihanaa :-)
Sen täytyy olla tää kevät.......mä en kestä...minä joka olen vannonut, että nyt riittää :-O
Tänään Amanda oli väsynyt eikä jaksanut tulla klo 06 suihkuseurakseni. Mutta nousi sitten sen jälkeen ihan pirteänä.
Errj, juu, Amanda sai sellasen kolmipyörän tosi tukevalla kahvalla. Tykkää kyllä siitä ja sen avulla päästään nopsaan eteen päin, ainoa vaan, että meidän isot sillä keksi leikkiä ja nyt se sitten on osittain rikki =/ Mäkin haaveilin aikanaan sellasesta " kunnon" 80-luvun kolmipyörästä mutta ei ole kyllä eteeni sattunut. Kaikki näkemäni uudet kolmipyörät on jotenkin muovisen ja rihkaman olosia...
Nyt me itse asiassa ajateltiin antaa Amandalla se Emilin " laufrad" eli pieni pyörä ilman polkimia. Saksassa tosi suosittu ja kuulin että joku suomalainenkin terapeutti suositteli sellasia, lapset oppii jo tosi pieninä tasapainoilemaan (niin kun olen huomannut keskimmäisen kanssa) ja sitten voivat siirtyä suoraan tavalliseen pyörään ilman appareita.
Töihin sitten, kivaa viikkoa kaikille!
Ihan ensiksi KIITOS teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa suureen suruumme.
Ompunäiti: Nämä isäni hautajaiset ovat kolmannet tämän hippusen syntymän jälkeen, josko tämä hetkeksi loppuisi tähän. Vaaliinnostus löytää aina tiensä meille, tosin oman ehdokkaani päätin vasta äänestys kopissa ( oli kaksi vaihtoehtoa) Meidän perheessä äänestäminen on ollut aina tosi tärkeätä ja itse olen jonkinverran kiinnostunut politiikasta. Perinteisiin kuuluu käydä äänestämässä AINA vaalipäivänä ja sen jälkeen juoda vaalikahvit =)
Errj: Onneksi saan surtua suruani, toisaalta surutyötä on tehty jo aika pitkään. Minun tapani surra on puhua ja lähellä on paljon ihmisiä, jotka haluavat kuunnella. Ihanalta kuulostaa sinun puutarhasuunnitelmasi (minä aina haaveilen omasta puutarhasta, vaikka tuskin se oikein näillä taidoilla kovin kauaa olisi hieno) Minulla oli sama juttu Antonin odotuksessa, että supistuksia alkoi tulla jo aika aikaisin ja muutenkin olin perhanan vaivainen kokoajan. Tsemppiä! Meidän hippunen saa isoveljen vanhan fillarin, kovasti sillä Anton yritti viime kesänä jo ajaa, Jere saa sitten uudeen isojen poikien pyörän.
Mallulle tsemppiä tosi pajon vikoihin viikkoihin
Sitten omaanapaa: Viikonloppu meni niin hyvin kuin näissä olosuhteissa voi mennä. Lauantaina olin ystäväni kanssa syömässä ja puhuttiin tosi paljon (hänen isänsä on myös kuollut) ja jotenkin sen keskustelun jälkeen sain rauhan,ikävä on toki kova ja tulee vielä monta paikkaa, missä ikävä tulee pintaan. Silti päälimmäinen tunne on rauha, isästä jäi äärimmäisen kaunis muisto ja hän sai nyt rauhan ja levon.
Eilen tosiaan käytiin äänestämässä ja äiti tuli meille vaalikahville (toi samalla esikoisen kotiin, Jere oli hänen luona yötä) Antonille äiti on tosi tärkeä ja isoäidin lähtö kirvoitti hurjan itkun (Anton oli myös hyvin loukkaantunut, kun ei päässyt isoäidille yökylään ja veli pääsi) Illalla miehen kanssa vietettiin vaalivalvojaisia.
Nyt hommiin, Anton nukkui huonosti, heräsi liian aikaisin, nukahti autoon, kun vietiin esikoista, sain kuitenkin pojan nukkumaan, mutta ei tiedä kauanko poju nukkuu, joten gotta go. Hyvää viikkoa kaikille.
Mareila+Anton
Ihan aluksi Mareilalle osanottoni. Itse lohduttautuisin ajatuksella, että läheinen on nyt paremmassa paikassa. Voimia oikein paljon teille!
Ompunäiti; kiitos huhuilusta viime (?) viikolla. Täällä jaksellaan ihan hyvin vaikka aika paksu olo onkin. Tosin tuntuu, että masu ei ole niin iso kuin hippusta odottaessa. Väsyttää, nivusiin sattuu, pissalla joutuu juoksemaan, kiukuttaa, masentaa jne....Joskus toivoisin että vauva tulisi jo niin olo helpottaisi vaikken vielä tunne olevani henkisesti valmis vauvan tuloon. Luontoäiti on viisas kun teki odotusajasta näin pitkän. Vauvan vaatteet on pesty ja silitetty, vielä pitäisi hankkia uusi hoitotaso ja katsoa onko vaunun koppa, turvakaukalo, imetystyyny, rintareppu yms. pesun tarpeessa. Joskus jännittää, miten kaikki sujuu...kuinka jaksan kahden pienen kanssa kun varsinaista tukiverkkoa ei lähistöllä ole.
Mallulle tsemppiä viime hetken odotukseen. Kohta teillä on jo tuoksuva ja tuhiseva pieni vauva, ihanaa:)
Olen ajatellut, etten enää jaksa kolmatta raskautta ja synnytystä mutta aivan varmasti kun myöhemmin tulen näkemään isoja vauvamasuja, huokailen haikeasti että minä haluan kans...tässäkin asiassa luontoäiti on ollut viisas; sitä helposti unohtaa raskausajan ja synnytyksen huonot puolet ja alkaa pian haaveilemaan niistä uudestaan.
Vaaliasiaa: meillä kuten Mareilallakin vaalit on iso ja tärkeä juttu. Äänestetään vaalipäivänä ja ilmassa on jonkin asteista juhlan tuntua. Ääneni meni hukkaan, meinasin tosin äänestää Suomen ääniharavaa joka ilokseni palasi kuvioihin takaisin mutta valitsinkin perheellisen naisen joka ei siis mennyt läpi. Minulle sukupuolella ei ole väliä, arvot ja osaaminen sen sijaan ratkaisee.
Hyvä äiti-gallup: Ehdottomasti tunnen olevani onnistunut silloin, kun hippunen pyytää neljättä (!) lautasellista tekemääni ruokaa. En ole ennen äidiksi tuloa ollut ikinä kiinnostunut ruoan laitosta mutta nyt tunnen olevani siinä jo aika hyvä ja nautinkin siitä. Toinen tilanne voisi olla yöllä kun hippunen kietoo kätensä kaulalleni ja sanoo puoliunissaan ääni täynnä rakkautta " äiti" . Tai kun kiukutteleva poika rauhoittuu vain äidin sylissä.
Huono äiti tunnen olevani silloin kun menee hermot. Onneksi sitä tapahtuu aika harvoin (hermostun kyllä näin raskaana ollessa muihin ihmisiin vähän liian helposti), tämä äitiys kun on mielestäni loistavaa kiukunhallinta- ja hermojen pidennyskoulutusta.
Meillekin on vihdoin tullut isi-kausi. Ehdimme jo ihmetellä missä se viipyy, kun tuntuu että tämän ikäisillä muilla se on jo ollut. Hippunen ihailee isäänsä ja kaipaa häntä kovasti päivän aikana. Tänä aamunakin poika kysyi ekana isiään (joka oli siis töissä). Muuten hän kyllä oikea äidin poika.
Pottailu on harjoitteluasteella, usein potalle mennään istumaan vasta kun kakka on vaipassa. Kesällä otamme tämän sitten kunnolla työn alle.
Uusia sanoja tulee oikeastaan joka päivä lisää vaikka kunnon pitkiä lauseita ei vielä tulekaan.
Autot on IN, samoin piirtely, legot, palapelit (ei enää nuppipalapelit vaan 20-30 palan), keittiöhommat. Synttärilahjaksi hippunen saanee myös kolmipyöräisen.
Etelässä hallitsee loskakelit, kyllä se kevätkin sieltä taas tulee pian.
K rv 33 (muistaakseni) ja hippunen
Täältäkin hieman aktivoitumista :-)
Meillähän flunssa kiusasi 2 viikkoa poikia (siis vuoronperään), mutta nyt ollaan voiton puolella toivoakseni. Meille avautuikin hieman hassu tilanne, kun nyt puolestaan hoitolapset ovat kipeitä (tai siis ovat edelleen) ja mulla ja Elmolla on 2 päivää " vapaata" ihan kahdestaan. Hassua !!!! Sanoin just miehelle, että lyödäänkö vetoa Elmon olevan aivan kamala nyt kun saa äidin jakamattoman huomion ;-)
Ei vaineskaan. Mä olin koko viime viikonlopun koulutuksessa ja koska viikonloppu jäi tavallaan puuttumaan, niin onhan tää aivan ihanaa :-)
Mies oli pärjännyt poikien kanssa tosi hyvin ja oli jopa laittanut meille ruoan ja yrittänyt " siivouksenhallinta" ohjelmaa ;-) Lauantaina sain aivan loistavan aterian kera muutaman punaviinilasillisen ja kyllä tuli onnellinen olo :-)
Meillä myös äänestys on sellainen " kasvatus-juttu" , eli ollaan ihan pienestä pitäen otettu pojat mukaan äänestämään ja teroitettu asian juhlallisuutta (että on ääni-oikeus) ja sitä miten siellä käyttäydytään.
Yleensä meillä on vaali-ateria, mutta se jäi nyt vähän heikolle hapelle mun koulutuksen vuoksi. Me kannatetaan miehen kanssa eri puolueita...tai oikeastaan pitäisi sanoa, että on yksi puolue mitä en ikinä äänestä ja mies äänestää useinmiten sitä ;-) Niinpä meillä on välillä aika vilkkaita keskusteluja asiasta ;-) Presidentin vaalit ovat yleensä jo suuremman vääntämisen aikakautta ja samalla lapsetkin saavat " mukavaa" sivistystä, kun äiti ja isä naljailevat toisilleen ;-)
Mutta meillä kyllä kasvatetaan lapsia siihen, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja äänestää saa häntä ketä haluaa. Minä myös päädyin perheelliseen naiseen pääkaupunkiseudulta, joka ei mennyt läpi, niinkuin Kiia-Maaria ;-)
Aasinsiltana raskaana oleville.....Tsemppiä vikoille viikoille.....hmmmm mistähän luulette tulevan sanonnan : " Odottavan aika on pitkä" ????
Paljon olette jutelleet viime aikoina. Jotain nopeasti.
Hyvä äiti fiilis tulee ehkä parhaiten esiin, silloin kun pojat sanovat, että olen maailman paras äiti....ai miten niin suullisen palautteen vanki ;-)
Elmon kohdalla ehkä parasta on se, että hän valitsee AINA äidin auttamaan (oli sitten kyseessä vaikka kakkapyllyn pesu ;-)), jos annetaan vaihto-ehtoja. Elmo on kyllä oikeasti äidin poika....ihan niinkuin esikoinenkin....keskimmäinen on selkeästi isän poika.
Huono äiti fiilis....nooh niitähän riittää. Silloin kun oma pinna palaa nanosekunnissa on tosi " voittaja" -olo....samoin, jos suusta pääsee sellainen sammakko jossain riitatilanteessa, että voi todella onnitella sitä pedagogi-kasvattajaa itsessään.....
Nyt katsomaan huippumalli haussa...pienet on koti-äidin ilot :-)
Olen toista päivää töistä poissa jonkun pöpön takia, ihana flunssa yhdistettynä kaamealla kuvotuksella. Töissä on ollut vatsatautia liikenteessä, joten saas nähdä. Toivottavasti ei mene sille osastolle ollenkaan!
En ole tällä viikolla kirjotellut enkä varmasti kommentoinut toisten juttuihin pitkään aikaan. Mukana olen ollut ja varsinkin Mareilan tarinat ovat koskettaneet. Voimia teille! Milloin hautajaiset järjestetään?
Meillä on lapset voineet (toistaiseksi) hyvin. Pihlasta on jotenkin lyhyen ajan sisällä tullut iso. Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen ovat kehittyneet ja samalla leikkeihin on tullut uusi ulottuvuus. Pihlan pikkueläinleikit ovat parhaita. Kirahvi toisessa kädessä ja norsu toisessa kädessä hän höpöttää" moi, mitä kuuluu?" " hyvää" " suihkuta vedellä" ja sitten norsu pesee kirahvia. Myös leikit isoveljen kanssa alkavat sujua (silloin kun ei olla tukkanuottasilla). Yhtenä iltana veikka kysyi PIhlalta: " ollanko kavereita?" . Pihla vastasi " joo" . Veikka kysyi: " leikitäänkö autoilla?" PIhla vastasi " joo" . SItten veikka kantoi automaton paikoilleen ja Pihla raahasi autolaatikon perässä. Ja leikki alkoi... Tosi liikkistä.
Minä huomaan, että pidän välillä Pihlaa ihan vauvana vieläkin. Mieheni juuri eilen sanoi, että nyt on jo vaadittava tytöltä vähän enemmän. Ovatko muut useamman lapsosen äidit huomanneet lepsuilua? Minä katselen esim. Pihlan ruualla pelleilyä välillä läpi sormien, kun isoveikka olisi vastaava tilanteessa tuon ikäisenä jo lentänyt pöydästä ulos. Olen miettinyt, että mistä moinen kohdallani johtuu. Ehkä PIhlan erityinen eka vuosi vaikuttaa myös. Ehkä se ettää kyseessä on kakkonen. Ehkä PIhlan oma luonne. Ehkä jopa se, että hän on tyttö (vaikka tätä en haluaisikaan myöntää itselleni enkä teille!) Älkääkä käsittäkö väärin, kyllä PIhlaa kommenetaan ja ei-sanaa käytetään. Mutta ote ei ole niin tiukka. EHkä sitä ei sitten tokan kanssa aina niin jaksakaan, en tiedä.
Nyt on mentävä lepäämään.. Mukavaa, tervettä, rentouttavaa yhdessäolon vikonloppua!