Mitä tehdä, olen niin väsynyt deittailuun, olen epätoivoinen

"En tiedä minkä ikäinen Ap olet. - Itse olen noin 40 vuotias ja ilman kokemusta ensimmäisestäkään pidemmästä parisuhteesta. Sanosin että vedä välillä henkeä ja yritä löytää ja keksiä muuta tekemistä kuin parisuhdekumppanin löytäminen. 

Parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus. Jos vain toistuvasti käyt treffeillä niin väkisin"

OPETELKAA JUMALAUTA KIRJOITTAMAAN!!!! MIKÄ siinä pilkun käytössä on niin mahdotonta?! MINÄ OLEN KISSA, EN KOIRA. SINÄ OLET IDARI, ET FIKSU. MIKÄ siinä on niin sairaan vaikeaa?!?!? 🙄

Kuten myös sanassa 40-vuotias. MINKÄ TAKIA sitä helvetin viivaa ei voi laittaa omaan paikkaansa?!?? 🙄

Jos olet nainen, muuta maaseudulle

Jos olet mies, muuta kaupunkiin

Kumpi vaan, satsaa ulkonäköön

Tee sopimus miespuolisen ystävän kanssa, että jos et ole x-ajankohtaan mennessä löytänyt miestä, niin teette lapsen yhdessä. Muutoin keskityt omaan hyvinvointiisi. Se kumppani joko tulee vastaan tai ei. Perheen perustaminen on niin iso asia ihmisen elämässä, että ei siitä haaveesta kuitenkaan kannata luopua noin vain. 

Vierailija kirjoitti:

käy tapahtumissa,matkoilla.kokeile uusia harrastuksia.nauti elämästä yksinkin. sattumalta voi löytyä kumppani kun kokeilet uusia juttuja.hyväntekeväisyys,kirkko, jne uudet jutut, jota et ole kokeillut.

Samaa mieltä. Aloita harrastus ja aktiviteetteja joissa kohtaat senikäisiä ja oloisia ihmisiä joiden kanssa voisit ehkä seurustella. Näin pääset näkemään millaisia he ovat jo ennen ekoja treffejä (jos siis näyttää vihreää valoa lähestymiselle).

Joku deittiappi antaa uuden tuttavuuden ihan pystymetsästä ja treffit on eka kerta jolloin näet hänet elävässä elämässä. Ei ole mikään ihme että niistä tulee usein pettymyksiä. 

Mistä ap olet treffikumppanisi löytänyt?

No voi sentään, AP. Kuulostat ihan klassiselta tapaukselta, jolle ei ole kelvannut kuin se 10/10 timanttinen unelmaprinssi, ja nyt kun peilistä katsoo takaisin todellisuus ja ikä alkaa painaa, iskee epätoivo kun ne "tavalliset Matit" eivät enää riitäkään tai pahempaa, sinä et riitä enää heille. 💅

"Miksi tässä kävi näin?" No, mietipä ihan itse. Oliko se rima ehkä siellä stratosfäärissä vuosia? Oliko oma panos siihen "markkinaan" jotain muuta kuin vaatimuslista ja kiukuttelu, kun unelmat eivät toteutuneetkaan sormia napsauttamalla? Se deittimaailma on just niin julma kuin käyttäjänsä. Jos sinne menee tuollaisella "olen epätoivoinen uhri" -asenteella, niin arvaa mitä saat? Lisää sitä samaa. 🙄

Vinkki, jota et pyytänyt mutta jonka saat silti:

 * Katso PEILIIN. Ihan oikeasti ja kriittisesti. Mitä sinulla on tarjota muuta kuin tämä epätoivo?

 * Laske se RIMA. Ja nyt en tarkoita vähän, vaan ihan kunnolla sinne lattianrakoon. Ehkä joku sieltä vielä löytyy, jos tuuri käy.

 * LOPETA ULISEMINEN. Kukaan ei jaksa tuollaista negatiivisuuden kierrettä. Se on kuin musta aukko, joka imee kaiken ilon.

 * Tai sitten vaan hyväksyt kohtalosi, hommaat sen kissan (tai kolme) ja alat neuloa villasukkia. Jotkut eivät vaan löydä ketään, ja ehkä se on ihan hyvä niin sekä heille että potentiaalisille kumppaneille.

Aika moni muu on löytänyt kumppanin, kun on ollut realisti eikä ole elänyt jossain Disney-elokuvassa. Sori, ei symppispisteitä täältä. Maailma on kova, ja niin on deittailukin. Deal with it. 😉

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on yhteistyötä ja yhteistyö on sitä että kaikki osapuolet joustaa omista vaatimuksista että yhteistyö pelaa. Jos ei kykene yhteistyöhön ei kykene myöskään parisuhteeseen

Kylläpäs tämä faktakommentti saa alapeukkua. Ei ihme, että suomalaiset eivät nykyään enää seurustele ja lisäänny.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala nyky tilanteessa etsiä uutta työpaikkaa! Masennuksesi siirtyy äkkiä työtilanteeseen ja ei kiitos sähköposteihin.

 

Ohis En ole Ap. Mutta työtön kyllä. Ja taas tuli muistutuksena, kuinka työttömänä sitä en koe edes ansaitsevani rakkautta ja parisuhdetta. - Olen haaveillut ja unelmoinut niin kumppanin löytämisestä kuin omista lapsista. Mutta "taa" työttömänä ollessani olen n. kertaa myös huokaissutm että kenties on kuitenkin parempi, että olen ja elän sinkkuna. Miten nämä kaikki asiat tuntuukin aina toisinaan kasautuvan.......

Eipä sitä kumppania työllisenäkään löytynyt, ei auttanut oma (luetaan pankin omistama) rivitaloasunto.

Kai omaisuudella ja suurilla tuloilla voi rahanperään olevan naisen saada ainakin siksi aikaa, että kuppaa tilit tyhjiksi, muttei tuloilla ja omaisuudella tänä päivänä saa hyvää parisuhdetta, jos koskaan on saanut.

Lapsen jos nainen eli ap haluaa, niin mars kapakkaan ryypylle, joku ihan kuka vaan juoppo mukaan sieltä, ilman kumia nainti ja odottelet lopputulosta. Jos ei tärpännyt, homma uusiksi. Naiselle se on helppoa, jos on vielä hedelmällisessä iässä.

"Ihan uteliaisuuttani kysyn että kerrotko sinä niillä ensi treffeillä kuinka monta lasta teette ja missä sekä millaisessa asunnossa asutte ja millaisia lemmikkejä teillä tulee olemaan ja missä te käytte lomalla ja mitä te harrastatte yhdessä? Nuo on ne keinot millä minut saa karkotettua kun itse en ainakaan ala elämään jonkun toisen kirjoittaman käsikirjoituksen mukaan"

Jaa, no minä en halunnut tuhlata kenenkään aikaa. Olen nainen, ihan kivannäköinen, sain helposti seuraa, mutta aina vääränlaisia haihattelijoita. Sellaisia katsotaan-tyyppejä.

Menin nettiin. Aluksi kirjoitin sellaisen neutraalin esittelyn. Miehistä oli tunkua. Viestit meni heti öö-linjalle tai niistä sai sen kuvan, etten minä kiinnostanut vaan "nainen". Yhden kanssa olisi ollut treffitkin, mutta hän ei tullut paikalle. Ajattelin, että tämä homma ei toimi enkä tällaista halua. Muutin tekstiä. Listasin haluavani olla noin 10 vuoden päästä naimisissa, perheellinen ja asuvani omakotitalossa. Tunkua ei ollut, mutta löysin viikossa (!) nykyisen mieheni. Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja tavoitteet on saavutettu. Mies koki helppona sen, että tiesi toiveeni. Kun ne osui yksiin hänen omiensa kanssa, niin isot linjat oli selvillä jo ennen tapaamista.

Ikinä en ole lähtenyt treffeille vain tutustuakseni uusiin ihmisiin saati säpinän vuoksi. Ei ollut mitään mielenkiintoa tyhjänpäiväiseen lörpöttelyyn.

Vierailija kirjoitti:

No voi sentään, AP. Kuulostat ihan klassiselta tapaukselta, jolle ei ole kelvannut kuin se 10/10 timanttinen unelmaprinssi, ja nyt kun peilistä katsoo takaisin todellisuus ja ikä alkaa painaa, iskee epätoivo kun ne "tavalliset Matit" eivät enää riitäkään tai pahempaa, sinä et riitä enää heille. 💅

"Miksi tässä kävi näin?" No, mietipä ihan itse. Oliko se rima ehkä siellä stratosfäärissä vuosia? Oliko oma panos siihen "markkinaan" jotain muuta kuin vaatimuslista ja kiukuttelu, kun unelmat eivät toteutuneetkaan sormia napsauttamalla? Se deittimaailma on just niin julma kuin käyttäjänsä. Jos sinne menee tuollaisella "olen epätoivoinen uhri" -asenteella, niin arvaa mitä saat? Lisää sitä samaa. 🙄

Vinkki, jota et pyytänyt mutta jonka saat silti:

 * Katso PEILIIN. Ihan oikeasti ja kriittisesti. Mitä sinulla on tarjota muuta kuin tämä epätoivo?

 * Laske se RIMA. Ja nyt en tarkoita vähä

Höpö höpö.

Sen sijaan: 

- Panosta enemmän itseesi. Se energia mitä olet laittanut deittisovelluksiin ja miehiin, anna reippaasti itsellesi. Hemmotele itseäsi, pidä itseäsi hyvänä, rakastele itsesi kanssa.

- Lopeta jahtaaminen. Miehen tehtävä on etsiä vaimo, näin lukee jo raamatussakin. Jos jahtaat miehiä, asetat miehen suhteessa feminiiniseen asemaan ja käytännössä itse petaat itsellesi helvetin. 

- Vastaanota kaikki siunaukset. Nauti joka päivästä, joka hetkestä. Mitä etsit miehestä, voi olla että saatkin sen jostakin muusta lähteestä, eikä miehillä ehkä edes olisi tätä tarjolla. Mieti tarkasti mitä haluat ja anna universumin tuoda sinulle nämä asiat missä muodossa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Deittailun prime time ajoittuu touko-elokuulle. Siihen panokset. Epätoivo ja epävarmuus eivät lisää vetovoimaa. Nosta ap rimaa. Jos kuka tahansa kelpaa, ei suhde toimi pidemmän päälle.

Minä en ymmärrä tätä. Siis näinhän se menee, mutta en silti ymmärrä. Pitkä, pimeä talvi on tylsää aikaa. Eikö juuri silloin kaipaisi piristystä ja iloa. Kesällä on niin paljon muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä karkota mahdollista kumppania välittömillä tulevaisuuden suunnitelmilla ja listaamalla asioita mitä vaadit toisen tekevän sinun hyväksi parisuhteessa ja tee selväksi että kannat oman kortesi kekoon etkä vain odota että toinen rakentaa keon sinulle käytettäväksi

Se nainen käyttää sitä kekoa miehen lasten kasvatukseen. Se on se diili. Jos nainen ei tarvitse tätä, niin ei hän tarvitse miestäkään. Miehen täytyy helpottaa naisen elämää, nostaa hänen taakkansa, jotta nainen voi keskittyä lastenhoitoon.

Ei kaikilla pareilla ole lapsia, eivätkä kaikki niitä halua. Silti he ovat yhdessä. Pitäisi myös tarkentaa tässä, että mitä se keko tarkoittaa? Että mieheltä saa paljon rahaa, vai että miehen kanssa on helppoa ja turvallista olla, vai molempia? On kyllä hyvin reduktiivinen ja kyyninen ajatus, että nainen on lapsitehdas miehelle ja mies maksaa siitä ja mies on lompakko naiselle. Ihan kuin mitään ihmissuhdetta ei olisikaan.

Et ole tapaillut kilttejä ja kunnon miehiä. Olet vaan tapaillut pettäviä komeita miehiä ja se väsyttää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä karkota mahdollista kumppania välittömillä tulevaisuuden suunnitelmilla ja listaamalla asioita mitä vaadit toisen tekevän sinun hyväksi parisuhteessa ja tee selväksi että kannat oman kortesi kekoon etkä vain odota että toinen rakentaa keon sinulle käytettäväksi

Ei edes ole mitään mahdollista kumppania, kun en ikinä pääse edes toisille treffeille! Ensitreffejäkin on vähän.

ap

Olen elämäni aikana seurustellut 3 miehen kanssa, yksi seurustelu eteni avioliitoksi. Tämän lisäksi olen käynyt ulkona satunnaisesti (1-3 kertaa) ehkä 7 tai 8 miehen kanssa. Siinä kaikki. Olen 50+.

En käsitä miksi ihmiset nykyään tramppaavat kymmenien tai jopa tuntemattomien kanssa treffeillä. Ei siellä Tinderissä ole sen ihmeellisempiä ihmisiä kuin muuallakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala nyky tilanteessa etsiä uutta työpaikkaa! Masennuksesi siirtyy äkkiä työtilanteeseen ja ei kiitos sähköposteihin.

 

Ohis En ole Ap. Mutta työtön kyllä. Ja taas tuli muistutuksena, kuinka työttömänä sitä en koe edes ansaitsevani rakkautta ja parisuhdetta. - Olen haaveillut ja unelmoinut niin kumppanin löytämisestä kuin omista lapsista. Mutta "taa" työttömänä ollessani olen n. kertaa myös huokaissutm että kenties on kuitenkin parempi, että olen ja elän sinkkuna. Miten nämä kaikki asiat tuntuukin aina toisinaan kasautuvan.......

 

No mä tiedän ainakin yhden joka on työtön ja alkoi seurustelemaan. Että kyllä se mahdollista on. Ei rakkaudessa ole kyse ansaitsemisesta, vaan siitä että molemmat tykkää toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kilttimiehenä oleminen.

Bulgariassa asuva nainen voi vapaasti tulla Suomeen vierailulle. Turkissa pystyy pitämään perhettä 500e/kk. Torista,Emmy.fi,Re-loven verkkokaupasta saa aitoustodistuksellisia luksusvermeitä. Google translate kääntää! Vinkkilinkkejä: https://www.rbth.com/arts/2017/08/21/be-persistent-russian-girls-share-… JA https://www.rbth.com/arts/2016/07/08/a-survival-guide-for-dating-russia…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailun prime time ajoittuu touko-elokuulle. Siihen panokset. Epätoivo ja epävarmuus eivät lisää vetovoimaa. Nosta ap rimaa. Jos kuka tahansa kelpaa, ei suhde toimi pidemmän päälle.

 

Minä en ymmärrä tätä. Siis näinhän se menee, mutta en silti ymmärrä. Pitkä, pimeä talvi on tylsää aikaa. Eikö juuri silloin kaipaisi piristystä ja iloa. Kesällä on niin paljon muutakin tekemistä.

Valo ja lämpö laittavat hormonit liikkeelle. Koko luonto pariutuu kevätaikaan. Sitä on ilmassa. Siitepölyä eli puiden spermaa. Linnut ovat kiimassa ja rääkyvät.

Talvella sitten jupistaan ja maristaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä karkota mahdollista kumppania välittömillä tulevaisuuden suunnitelmilla ja listaamalla asioita mitä vaadit toisen tekevän sinun hyväksi parisuhteessa ja tee selväksi että kannat oman kortesi kekoon etkä vain odota että toinen rakentaa keon sinulle käytettäväksi

Se nainen käyttää sitä kekoa miehen lasten kasvatukseen. Se on se diili. Jos nainen ei tarvitse tätä, niin ei hän tarvitse miestäkään. Miehen täytyy helpottaa naisen elämää, nostaa hänen taakkansa, jotta nainen voi keskittyä lastenhoitoon.

Ei kaikilla pareilla ole lapsia, eivätkä kaikki niitä halua. Silti he ovat yhdessä. Pitäisi myös tarkentaa tässä, että mitä se keko tarkoittaa? Että mieheltä saa paljon rahaa, vai että miehen kanssa on helppoa ja turvallista olla, vai molempia? On kyllä hyvin reduktiivinen ja kyyninen ajatus

Tuo helppous ja turvallisuus nyt on minimi että saa olla missään tekemisissä naisen kanssa. Pimpankäyttöoikeus on asia erikseen. Jotkut naiset toki antavat jollain mielihyvää mielihyvästä diilillä, jos esimerkiksi käyttävät ehkäisyä. Sitten on naisia, jotka eivät myrkyttele kehojaan tai ole kiinnostuneita sen tyyppisestä harrastelusta. 

Kysyisin ennemminkin, että pystyykö se mies tarjoamaan naisen henkiseen maailmaan mitään lisää? Se ettei nainen saa miehestä mitään hengellistä irti ei tarkoita sitä, etteikö naisella voisi olla rikaskin henkinen elämä, päin vastoin.

Lapset taas ovat hyvin vastaanottavaisia varsinkin pieninä ja mielellään omaksuvat myös sitä miehen "henkistä perimää" siinä missä ravintoa ja rakkauttakin. Miehen tulisi olla antavassa roolissa, kuten naisenkin. Jos itse kaipaa kovasti naista tai naiselta, ei oikeasti ehkä ole vielä valmis "aikuiseen" suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikotietä: ulkonäkö. Tee kaikkesi sen eteen, mitä pystyt. Lakkaa deittailemasta vuosi ja panosta niin kauan ulkonäköön, että olet taas mielestäsi valmis deittimarkkinoille. Koska netissähän kuitenkin sitä seuraa haet valokuvan perusteella ja avulla.

Jatkossa sen valokuvan pitää olla totuudenmukainen eli otettu ilman mitään hoikistavan / freesiyttävän filtterin käyttämistä. Silloin ne tokatkin treffit tulee ainakin todennäköisemmin kun ekoilla treffeillä oli ihminen jonka tunnistaa samaksi kuin deittisaitin kuvassa.

Jos se oma ulkonäkö (-muoto) ei miellytä itseä vaan haluaa näyttää toisenlaiselta / paremmalta niin miten voi odottaa, että se miellyttää toistakaan? Ja varsinkin jos ensin on "markkinoinut" itsensä todellisuudesta eroavilla kuvilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikotietä: ulkonäkö. Tee kaikkesi sen eteen, mitä pystyt. Lakkaa deittailemasta vuosi ja panosta niin kauan ulkonäköön, että olet taas mielestäsi valmis deittimarkkinoille. Koska netissähän kuitenkin sitä seuraa haet valokuvan perusteella ja avulla.

Jatkossa sen valokuvan pitää olla totuudenmukainen eli otettu ilman mitään hoikistavan / freesiyttävän filtterin käyttämistä. Silloin ne tokatkin treffit tulee ainakin todennäköisemmin kun ekoilla treffeillä oli ihminen jonka tunnistaa samaksi kuin deittisaitin kuvassa.

Jos se oma ulkonäkö (-muoto) ei miellytä itseä vaan haluaa näyttää toisenlaiselta / paremmalta niin miten voi odottaa, että se miellyttää toistakaan? Ja varsinkin jos ensin on "markkinoinut" itsensä todellisuudesta eroavilla kuvilla. 

Juu, ja miehet älkää sitten markkinoiko mitään parisuhdetta jos teistä ei ole mihinkään muuhun kun siittimen käyttöön.