Pienituloinen! Miten pysyt budjetissa?

Olin ensin opiskelija, jolloin jo tottui tulemaan vähällä toimeen. Sitten työttömänä ollessa sain pientä ansiosidonnaista. Tulot olivat siis vakio, mutta menot vaihtelivat kuukausittain. Tein excelin, jossa oli kaikki vuoden aikana tulevat laskut, joten tiesin, paljonko niihin keskimäärin meni rahaa.

Lopulla piti sitten tulla toimeen. Avasin toisen tilin ja siirsin sitten tuon summan kuukausittain. Niinpä koskaan ei tullut harhaa, että välillä olisi enemmän rahaa kuin todellisuudessa olikaan. Jatkoin sitä vielä hetken aikaa töihin päästyäni, että kertyi vähän puskuria.

Suurin osa pienituloisista ei hallitse rahankäyttöään, vaan ryntää heti tuhlaamaan, kun rahaa tulee tilille. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa pienituloisista ei hallitse rahankäyttöään, vaan ryntää heti tuhlaamaan, kun rahaa tulee tilille. 

Kyllä ja ei. Se mikä on jännää, että tästä huolimatta halutaan monesti vain antaa heille, joilla ennestään on jo hyvät tai erinomaiset tulot ja huomattava varallsiuus. - Kun tarpeeksi kauan pienitulinen se vaikuttaa jo aivotoimintaan ja sumentaa tajuntaa. Mutta osa ryntä varmasti tuhlaamaan vain siksi, että kerrankin on mahdollsita hankkia ja ostaa sellaista, josta on aiemmin vain haaveksimaan ja olemaan kokomaan ilman tai tyytymään enemmän ja vähemmän huonoon kompromissiin. Varakas voi valita mitä köyhempi sitä vähemmän vaihtoehtoja, 

 

Facessa on Hallitse rahojasi-ryhmä. Siellä on karmeita tarinoita, kuinka moneen luottofirmaan on minkäkin verran maksuja kuukaudessa. Järkyttävää! 

Mun eläke on 1130 euroa, josta asumiskuluihin menee 440 ja muihin laskuihin 50 euroa. Asun miehen ja nuorimman lapsen kanssa ja makselen toimeentulotukea saavan lapsenkin menoja. Miehen kanssa laitetaan yhteiset menot aika lailla puoliksi, vaikka hänellä onkin reilusti isompi eläke kuin mulla. Hyvin olen pysynyt budjetissa. Lasken joka kuukausi, mihin on varaa, ja onneksi töissä ollessa (netto n. 1500) sain jonkun kymppitonnin säästöönkin pahan päivän varalle.

2000 euroa netto ei kyllä ole mitenkään erityisen pienet tulot.

Eläke tulee alkukuusta ja teen silloin suurinpiirteisen budjetin mitä voin mihinkin käyttää ja ruokakaappeihin ostan mm. kuivatavaraa ja jotain säilykkeitäkin niin, että ne riittävät koko kuukaudeksi. Alkukuusta valmistan ruokia kerralla niin paljon,  että niistä riittää myös pakastimeen ja kuukauden viimeisellä viikolla, kun rahat alkavat olla vähissä syön näitä pakastamiani ruokia. Minulla on kaapissa aina myös leivontatarpeita joten voin leipoa vaikka leivänkin itse jos käyttörahat ovat uhkaavat loppua kesken. Pankkitilillä on tietysti hiukan rahaa pahan päivän varalle, mutta näihin rahoihin ei minun ole tarvinnut ainakaan vielä turvautua ja silloin jos ei ole mitään ylimääräisiä menoja saatan myös kartuttaa pienellä summalla säästötiliäni.

Jo 40v sitten ensin siniseen vihkoon kirjattu tulot ja menot ja 90-luvulta exceliin.

Kk/vuosibudjetti, ei tarvitse miettiä raha-asioita kun laskuille on maksupäivät etukäteen tiedossa ja ruokaan varattu x - summa. 

Olen opettanut tämän myös lapsillemme

Vielä nytkin teen vaikka olemme hyvätuloisia.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa pienituloisista ei hallitse rahankäyttöään, vaan ryntää heti tuhlaamaan, kun rahaa tulee tilille. 

Ehkä jotkut, mutta kyllä on pakko oppia elämään tulojen mukaan. Muuten et syö loppukuusta.

Pysyy budjetissa kun ei tee velkaa. Kannattaa säästää puskuria ja sieltä maksaa isompia menoja.

Vierailija kirjoitti:

2000 euroa netto ei kyllä ole mitenkään erityisen pienet tulot.

Riippunee, onko yksin vai elätettäviä? Näin kahden vuoroviikkovanhempana ruokakulut on toki vaan viikoilta joilla ovat, mutta omat huoneet maksan silloinkin kun ovat isällään. 

Jos olisin yksin, säästyisi kaikkiaan 850 eur/kk. Enkä siis toivo olevani, kunhan totesin. 

Säästän rahaa pahan päivän varalle niin paljon kuin mahdollista. Lapsettomana ja kumppanin kanssa asuvana se on helppoa, kun kulut ovat maltilliset. Laitan laskutilille kuukusittaisten menojen ja rahastoihin ja säästötilille automatisoidun summan verran. Muut laitan säästöön, ellei ole ylimääräisiä menoja tiedossa. Elän n. 100 euron viikkobudjetilla enkä pidä käyttötilillä tämän enempää rahaa, ellei ole tosiaan jotain isompaa rahanmenoa tiedossa. Eläinlääkärikuluja varten on vielä oma tili. 

Vierailija kirjoitti:

Säästän rahaa pahan päivän varalle niin paljon kuin mahdollista. Lapsettomana ja kumppanin kanssa asuvana se on helppoa, kun kulut ovat maltilliset. Laitan laskutilille kuukusittaisten menojen ja rahastoihin ja säästötilille automatisoidun summan verran. Muut laitan säästöön, ellei ole ylimääräisiä menoja tiedossa. Elän n. 100 euron viikkobudjetilla enkä pidä käyttötilillä tämän enempää rahaa, ellei ole tosiaan jotain isompaa rahanmenoa tiedossa. Eläinlääkärikuluja varten on vielä oma tili. 

Niin ja tosiaan, saan tuloa n. 1800 € kuussa. Minusta tämä ei ole erityisen vähän, kun olen tottunut opiskellessa ja työttömänä siihen 700-800 euron kuukausibudjettiin.

Kulutan vähemmän tai saman verran kuin mitä on käytettävissä. 

Elän tulojen mukaan. Ruokaan varaan aina tietyn summan. Vuokraan ei voi vaikuttaa. En juo, en tupakoi. Kävely ja kotijumppa on ilmaista.

Kuukausi kerrallaan, jonkinlainen kauhun tasapaino vallitsee. Säästöön ei jää mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa pienituloisista ei hallitse rahankäyttöään, vaan ryntää heti tuhlaamaan, kun rahaa tulee tilille. 

 

Ei pienituloisella ole mahdollisuutta käyttää rahaa noin, tästä näkee hyvin miten huonosti tiedetään pienituloisten elämästä. 

Sen verran kyllä tuhlaan (!) että palkkapäivänä ostan lapselle hedelmiä ja jotain sellaista joka ei ole meillä jokapäiväistä herkkua kuten vaikka maapähkinävoita. 

Vierailija kirjoitti:

Pysyy budjetissa kun ei tee velkaa. Kannattaa säästää puskuria ja sieltä maksaa isompia menoja.

Vaikea säästää puskuria kun kaikki menee mitä tulee. Tämä on monen vaikea tajuta. 

Budjetoin laskujen jälkeiset varat päiväbudjetiksi. Tyypillisesti se on kymmenen euroa päivälle eli kolmesataa kuussa. Ehdoin tahdoin kaikkea ei tarvitse kuluttaa, vaan siitä voi jäädä ylijäämää esimerkiksi vessapaperin tms. ostamiseksi tarjouksesta. Mietin aina ostopäätöstä, että tarvitsenko tuotetta. Esimerkiksi huoltoasemalla 5.5€ wiinerikahvi jää poikkeuksetta ostamatta. Samoin noutopöytä vaihtuu helposti tonnikalapurkkiin.

Joo, semmosen konstin olen opetellut että...Sanotaan että haluan mennä kahville ja pullalle jne. Lasken että se maksaa vaikkapa 8,90€. Lasken kuinka kauan mun pitää tehdä töitä sen eteen saadakseni sen kahvin ja pullan tai minkä tahansa ostettua.

Se auttaa jos aikoo heräteostoja puuhailla, "ei oo rahaa".