Millaista lahjakkuutta kadehdit eniten ihmisissä?
Olen kateellinen laulutaidosta. En osaa itse laulaa. Kuulostan vain määkivältä lampaalta laulaessani.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Matemaattista, koska se olisi kaikkein hyödyllisin. Voisi päästä hyväpalkkaisiin ja ihmiskuntaa hyödyttäviin töihin, jos olisi matemaattinen nero.
Taiteellista. Kuten moni muukin, minäkin koen olevani taiteellinen ja luova. Paras nuoruudenystäväni oli taiteilijasukua, ja hän piirsi harjoittelematta upeasti mitä vaan. Pyysin aina häntä piirtämään jotain, ja kadehdin hänen kykyjään.
Itse luovuin taiteilijahaaveistani tämän ystävän takia. Hän puolestaan ei halunnut olla taiteilija, ja päätyi ravintola-alalle.
Minusta monen muunkin taiteellisesti keskinkertaisen pitäisi jättää taiteilijuus niille oikeasti lahjakkaille.
Minusta monen muunkin taiteellisesti keskinkertaisen pitäisi jättää taiteilijuus niille oikeasti lahjakkaille.
Osittain samaa mieltä, mutta kyllä ihminen pääsee aika pitkälle myös sitkeydellä ja palavalla innolla. Esim. van Gogh ei ollut mikään synnynnäinen piirtäjä.
Kadehdin sitä että joku on saanut mahtavat koulukaverit. Lapsuudesta saakka jonkun ympärillä on ollut juuri ne oikeat ihmiset ettei niitä tarvitse koskaan vaihtaa.
Kun pystyy nuolemaan omia kulmakarvojaan
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin sitä että joku on saanut mahtavat koulukaverit. Lapsuudesta saakka jonkun ympärillä on ollut juuri ne oikeat ihmiset ettei niitä tarvitse koskaan vaihtaa.
niinpä
Olen aina halunnut olla matemaattisesti lahjakas koska sillä olisin päässyt toivomalleni uralle. En edes lähtenyt tavoittelemaan sitä koska olen keskitasoa ja joillakin aloilla se ei vain riitä. Puolisoni on ja se todella avaa ovia. Toki en puolisoani kadehdi vaan iloitsen hänen kanssaan täysillä. Toisaalta en tässä tilanteessa voi lohduttaa itseäni ainakaan sillä, että en tiedä olisiko mistään tullut siltikään mitään kun tiedän täsmälleen kuinka paljon iloa ja mahdollisuuksia poikkeuksellinen lahjakkuus tuo.
Olen onkin verran taiteellisesti lahjakas mutta en todennäköisesti niin kyvykäs, että senkään varaan voisi mitään rakentaa. Ei haittaisi jos olisin siinä astetta parempi.
Musiikillisesti lahjas en ole lainkaan mutta mielelläni olisin. En niinkään laulamisessa vaan soittamisessa.
Sellainen sosiaalisen lahjakkuuden, laajemman älyn ja diplomaattisen kyvyn kombo, mitä esim. Martti Ahtisaarella vaikutti olevan. Kadehdin sitä sekä itselleni että meille kaikille ihmisille, koska näissä ominaisuuksissa asuu ihmiskunnan toivo.
ihailen lahjakkuutta silloin kun sellaista näen.
Vierailija kirjoitti:
Laulutaito tai sitten kuvataiteellinen lahjakkuus. Mutta eniten kadehdin niitä, jotka tuntuvat osaavan suhtautua omiin vastoinkäymisiinkin ymmärtäväisesti eli " jos et saa sitä, mitä haluat, halua sitä, mitä saat" -tyylillä.
===========
Mut jos sattuu saamaan sen mitä ei ois ikinä halunnutkaan.
En oikein osaa kadehtia ketään sillä asenteeni on "niillä mennään mitä on syntymälahjana saatu". Sensijaan ihailen ihmisissä esimerkiksi:
- juhlissa joku istahtaa pianon ääreen ja tulkitsee jonkun kappaleen taidokkaasti
- seurassa joku alkaa piirtää sivutoimena paperille vaikkapa kukka-asetelmaa, tulos täydellinen
- samalla tavalla joku yllättää imitoimalla täydellisellä tarkkuudella jotakin julkisuuden henkilöä
Kait näille kaikille on yhteistä poikkeuksellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kuvataiteellinen lahjakkuus. aito sellainen, ei mitään nykytaiteen töhertelyä.
Näköispiirtämisen voi oppia kuka tahansa harjoittelemalla, se on opittava taito siinä missä muutkin, että siitä vaan harjoittelemaan. No ehkä jos on joku hahmotushäiriö niin sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa kadehtia ketään sillä asenteeni on "niillä mennään mitä on syntymälahjana saatu". Sensijaan ihailen ihmisissä esimerkiksi:
- juhlissa joku istahtaa pianon ääreen ja tulkitsee jonkun kappaleen taidokkaasti
- seurassa joku alkaa piirtää sivutoimena paperille vaikkapa kukka-asetelmaa, tulos täydellinen
- samalla tavalla joku yllättää imitoimalla täydellisellä tarkkuudella jotakin julkisuuden henkilöä
Kait näille kaikille on yhteistä poikkeuksellisuus.
Saisinko kutsun noihin porukoihin joissa liikut? kuulostaa mielenkiintoiselta!
Älä anna sen estää. Shakiralle sanottiin samaa!
Kyky helposti seurata koreografioita. Menisin tanssitunnille mutta en kehtaa kun jalat eivät tottele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoa penistä.
Ja taitoa tuottaa naiselle O kielellä, sormilla ja peniksellä monta kertaa niin että nainen pyytää lisää monena päivänä.
Vain ja ainoastaan tämä. Mitään muuta en kadehdi.
Tunnollisuus ja järjestelmällisyys.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuudesta 90% on ahkeruutta.
Ketju on täynnä ihmisiä, jotka on laiskoja.
Kirjoititko sinä siis kaikki nämä kommentit?
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin sitä että joku on saanut mahtavat koulukaverit. Lapsuudesta saakka jonkun ympärillä on ollut juuri ne oikeat ihmiset ettei niitä tarvitse koskaan vaihtaa.
Samaa mieltä. Omalle kohdalle osui sen verran huono kattaus, että kaikki katosivat jossain vaiheessa, eikä kukaan ollut sellainen ihmisenä, että olisi edes halunnut pitää heihin yhteyttä.
Näinpä. Lisään tähän vielä, että esim. itse olen jokseenkin ahdistunut ja pienistäkin asioista stressaava ihminen. Kestin stressiä ennen hyvin, koska olin kai niin tottunut siihen, ja oli pakko kestää. Ulospäin saatoin vaikuttaa siltä, etten usein stressannut, enkä ehkä itsekään tajunnut stressaavani, kun esitin normaalia. Nyt kuormitus on siinä pisteessä, etten enää jaksaisi juuri yhtään stressiä, ei vain pysty enää.
Toisaalta olen se ihminen, joka yleensä kykenee toimimaan kriisitilanteessa. Menen johonkin hyperfokustilaan ja suljen salamana kaiken epäoleellisen pois. Aika hidastuu. Tajuan usein tienneeni jo ennalta, että näin käy, joten tunteet on käyty jo läpi siinä kohtaa ja ryhdyn robottimaiseen toimintaan. Suljen tunteet ulos ja menen automaattiohjaukselle. Olen kuin viilipytty.
Kadehdin silti niitä, joille arjessa kaikki on helppoa eivätkä stressaa tavallisista asioista, kuten asioinneista ja ihmisten kohtaamisesta.