Lue keskustelun säännöt.
En "uskalla" hakea töitä
05.05.2025 |
Ikää löytyy jo, mutta tuntuu että mennyt jopa pahemmaksi. Sosiaaliset taidot on kehnot, jaksaminen kohtuu heikko, enkä ole ikinä oikein sopeutunut työehteisöihin. Tarvitsen myös pitkään enemmän apua kuin ihmiset keskimäärin. En vaan saa aikaiseksi lähetettyä työhakemuksia eri firmoihin. Tuntuu ettei minua sinne oikeasti kaivattaisi. Pitkä terapiakaan ei ole auttanut tuohon tunteeseen, vaikka muuten itsetunto kyllä parantunut. Loogista päättelykykyä ja tarkkuutta löytyy kyllä, mutta ei niillä pitkälle pötkitä, ainakaan kun en joskus nuorena lukenut jotain koodausta. Hanttihommia voisin ehkä yrittää hakea, mutta ne tuntuu vieraalta kun olen ns. henkinen maisteri joka istuu paljon paremmin toimitohommiin. Olisin ihan pulassa esim. lapsia hoitaessa tai vastaavaa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kun en normaaliin työhön pysty niin ajattelin netin kautta tehdä töitä. No ei tullut siitäkään mitään kun jänistin jo ensimmäisen tarjouksen kohdalla kun tuli niin vahva tunne ettei osaa. Kyse olisi ollut jonkinlaisesta kirjoitustyöstä.
Mitä töitä te keksitte edes netin kautta ja miltä alalta? Tuommoinen sopisi minullekin. En sovi erityisen hyvin työyhteisöihin, tunnen myös ulkopuolisuutta. En oikein tiedä, mikä vika minussa on? Tietääkseni ja nettitestienkään mukaan en ole nepsy. Mutta jotenkin yliherkkä. Sinänsä osaan olla halutessani sosiaalinen ja ihan pidänkin usein ihmisistä. Olen myös mukava ja ystävällinen. Mutta joku mättää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun kyllä tavallaan tähän aloitukseen ja mitä pitempään tämä työttömyys kestää, sitä enemmän se "kehtaaminen" itseltä vaatii. Oon ollut melkein kaksi vuotta työttömänä ja päivä päivältä se työhakemusten kirjoittaminen käy henkisellä tasolla vaikeammaksi ja joka kerta hakemusta lähettäessä nolottaa, että tällainen pitkäaikaistyötön luuseri vaivaa rekryäjien aikaa ja kuvittelee vielä jotenkin kelpaavansa työhön.
Noh, yritän ajatella, että ei tarvitse nolostua, koska ei niitä hakemuksia varmaan tosiasiassa kukaan lue, kun siellä joku pikku robo niistä satojen hakemusten joukosta karsii pois näin pitkään työttömänä olleet ja pistää automaatilla kiitos, mutta ei kiitos -viestin.
Tämäkin aamu alkoi yhdellä "valintamme ei kohdistunut sinuun" -viestillä paikasta, johon oli sekä pätevyyttä että relevanttia työkokemusta ja silti pitäisi uutta hakemuskirjettä raapustaa. Vähän nyt on omien vahvuuksien es
Onko sun alalla tai edes lähellä sun alaa, mitään osa-aikatyötä tms. mitä voisit tehdä? Vaikka se ei juuri nyt suojaosan poiston vuoksi ole erityisen kannattavaa, pääsisit työhön kiinni. Uusi työ on paljon helpompi löytää, jos on töissä. Vaikka ei edes omalla alalla. Onko alalla esim mitään keikkahommia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun kyllä tavallaan tähän aloitukseen ja mitä pitempään tämä työttömyys kestää, sitä enemmän se "kehtaaminen" itseltä vaatii. Oon ollut melkein kaksi vuotta työttömänä ja päivä päivältä se työhakemusten kirjoittaminen käy henkisellä tasolla vaikeammaksi ja joka kerta hakemusta lähettäessä nolottaa, että tällainen pitkäaikaistyötön luuseri vaivaa rekryäjien aikaa ja kuvittelee vielä jotenkin kelpaavansa työhön.
Noh, yritän ajatella, että ei tarvitse nolostua, koska ei niitä hakemuksia varmaan tosiasiassa kukaan lue, kun siellä joku pikku robo niistä satojen hakemusten joukosta karsii pois näin pitkään työttömänä olleet ja pistää automaatilla kiitos, mutta ei kiitos -viestin.
Tämäkin aamu alkoi yhdellä "valintamme ei kohdistunut sinuun" -viestillä paikasta, johon oli sekä pätevyyttä että relevanttia työkokemusta ja silti pitäisi uutta hakemuskirj
"Onko sun alalla tai edes lähellä sun alaa, mitään osa-aikatyötä tms. mitä voisit tehdä? Vaikka se ei juuri nyt suojaosan poiston vuoksi ole erityisen kannattavaa, pääsisit työhön kiinni. Uusi työ on paljon helpompi löytää, jos on töissä. Vaikka ei edes omalla alalla. Onko alalla esim mitään keikkahommia?"
Oma ala on aika lailla kokoaikatyötä virka-ajalla, joten osa-aikatyö ja keikat on erittäin poikkeuksellisia.
Ja mistä on syntynyt käsitys, että ns. huonompiin hommiin mennään noin vaan? Olen hakenut mm. osa-aikaista kesätyötä, johon virallisena pätevyysvaatimuksena oli hieman asiakaspalvelukokemusta (sitä on), mutta sama "valintamme ei kohdistunut sinuun" sieltäkin tuli vastaukseksi. Ja kilpailu tietenkin noistakin paikoista todella kovaa.
Eipä siinä, aina saa kärsiä ja hävetä ja täytän kyllä työnhakuvelvollisuuteni, mutta todellisuudessa ei taida olla toivoa paremmasta ennen kuin työllisyystilanne paranee radikaalisti.
Minä sain edellisessä työpaikassani jatkuvasti huonoa palautetta työtehostani, tai oikeastaan sen puutteesta, mikä nostaa kynnystä hakea uutta työpaikkaa. Täytän kyllä työnhakuvelvoitteeni, mutta sisimmässäni ajattelen, että hyvä vaan, jos en saa uutta työtä, eipähän tarvitse nolata itseään taas uusien ihmisten edessä. Tosiasiassa haluaisin takaisin työelämään, mutta haluaisin toki löytää sellaisen paikan, jossa voin kokea olevani hyvä työssäni.
Nyt sitten kuitenkin löysin kiinnostavan paikan, johon saattaisi olla mahdollisuudet päästäkin, koska minulla on paljon tehtävään liittyvää melko spesifiä osaamista. Mutta hakemuksen kirjoittaminen tuntuu ihan hirveän vaikealta, koska pelkään, että joudun taas häpeämään itseäni. Mitä jos saan paikan, mutta en pärjää sielläkään? Jos niin kävisi, niin voi olla, että siitä ei enää noustaisi. Jotenkin tuntuisi helpommalla jättää hakematta ja hakea sen sijaan jotain tusinapaikkaa, josta tietää jo etukäteen, ettei sitä saa kuitenkaan niin ei tarvitsisi tätäkään miettiä.
Auttakaa hyvät ihmiset, miten tästä ahdistuksesta pääsee eroon?
Näitä on suomessa paljon. Onneksi nuorelle sukupolvelle tämä ei käy vaan jättävät työn