Lue keskustelun säännöt.
En "uskalla" hakea töitä
05.05.2025 |
Ikää löytyy jo, mutta tuntuu että mennyt jopa pahemmaksi. Sosiaaliset taidot on kehnot, jaksaminen kohtuu heikko, enkä ole ikinä oikein sopeutunut työehteisöihin. Tarvitsen myös pitkään enemmän apua kuin ihmiset keskimäärin. En vaan saa aikaiseksi lähetettyä työhakemuksia eri firmoihin. Tuntuu ettei minua sinne oikeasti kaivattaisi. Pitkä terapiakaan ei ole auttanut tuohon tunteeseen, vaikka muuten itsetunto kyllä parantunut. Loogista päättelykykyä ja tarkkuutta löytyy kyllä, mutta ei niillä pitkälle pötkitä, ainakaan kun en joskus nuorena lukenut jotain koodausta. Hanttihommia voisin ehkä yrittää hakea, mutta ne tuntuu vieraalta kun olen ns. henkinen maisteri joka istuu paljon paremmin toimitohommiin. Olisin ihan pulassa esim. lapsia hoitaessa tai vastaavaa.
Kommentit (66)
Kuinka sitten ajattelit elättää itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tarvitaan ammattitutkinto moneen hommaan. Ei pidä väkisin hankkiutua alalle jos epävarma.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sitten ajattelit elättää itsesi?
Hyvä kysymys. Tarjoaisiko joku töitä missä saa naksutella exceliä oman jaksamisen mukaan?
Tiedän tuon tunteen. Se on oikeasti tosi ahdistavaa, varsinkin nykyisessä ilmapiirissä. Onkohan taustalla jotain nepsyyttä tai muuta?
Yritä ajatella jotenkin laatikon ulkopuolelta. Tee ensin jotain, mistä tulee hyvä mieli ja mieti sitten paperille juttuja, joissa olet hyvä ja joita tykkäät tehdä. Mieti myös mihin aikaan ja minkä verran ja minkälaisissa olosuhteissa haluaisit tehdä työtä, ja paljonko tarvisit tuloja elääksesi. Voit myös miettiä, mitä et missään nimessä halua.
Katso josko siitä lähtisi muotoutumaan jokin idea ja sitten voit laittaa vaikka avoimia hakemuksia siltä pohjalta, jos ja kun sopivia ei ole tarjolla. Toisaalta, älä stressaa siitä työnhausta. Ei niihin töihin pääse kuitenkaan, joten haet vain mitä on pakko hakea.
Tuttua. Olen paperilla jopa ihan ok tyyppi, mutta haastatteluissa ja käytännössä vähän outo, sosiaalisesti kömpelö nainen. Luin itseni alalle johon sovin täydellisesti ja jossa olen hyvä, mutta työtilanne on heikko. Olin vuosia asiakaspalvelussa mutta sinne en soveltunut ikinä, se etten saanut potkuja oli ihme. Lopussa pomot ja työkaverit eivät enää vastailleet viesteihini jos yritin vaihtaa vuoroja tai oli muuta asiaa.
Olen todella surkea lasten kanssa (yritetty sitäkin), allerginen muutamalle asialle joka rajaa pari työtä pois, ja joku sotealalle kouluttautuminen ei tulisi mieleenkään. Menen täyspaniikkiin hätätilanteissa ja alan yökkiä herkästi.
En tiedä mitä sitä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mutta olenkin jo eläkkeellä.
Mä epäilisin kanssa jotain , nepsyys juttuja. Mulla oli hyötyä kun ilmoitin työkyvyttömäksi ja käytiin nuo nepsy kyselyt ynnä muut, sain ADHD diagnoosin ja tämän takia on rajoituksia työn haun suhteen. Oli rankkaa hakea 4 paikkaa kuukaudessa, kun tiesi ettei pärjäisi työssä. Sairas systeemi että pakotetaan hakemaan töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko kouluttautua johonkin asiantuntijatöihin?
En uskalla koska olen varma että saisin töitä. Halua olla työtön ja palkkaa tuskin tarjotaan niin paljon että jaksaisin pitää motivaatiota töissä. Olen ahkera työntekijä ollut aina mutta saanut surkeaa palkkaa ja sen takia en viitsi hakea töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en normaaliin työhön pysty niin ajattelin netin kautta tehdä töitä. No ei tullut siitäkään mitään kun jänistin jo ensimmäisen tarjouksen kohdalla kun tuli niin vahva tunne ettei osaa. Kyse olisi ollut jonkinlaisesta kirjoitustyöstä.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla koska olen varma että saisin töitä. Halua olla työtön ja palkkaa tuskin tarjotaan niin paljon että jaksaisin pitää motivaatiota töissä. Olen ahkera työntekijä ollut aina mutta saanut surkeaa palkkaa ja sen takia en viitsi hakea töitä.
Sama täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi hyvä jos lapsena pistettäisiin johonkin kalliiseen yksityiskouluun niin voisi elämä olla vanhempana sitten helpompaa.
Täällä kanssa yksi. Nuoremapana pystyi olemaan sellaisen ressukan ja kankean nuoren roolissa ja vaan heilumaan jossain työpaikalla. Enää ei ole edes sitä suojana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sitten ajattelit elättää itsesi?
Pyhällä hengellä.
Tuttua puttua. En ole kokenut koskaan erilaisissa työpaikoissa kuuluvani joukkoon ja alkanut jopa ahdistaa ajatus mennä sellaiseen, missä täytyisi sosialisoida päivittäin. Viihdyn hyvin itsenäisessä työssä, mutta alallani työllistynyt huonosti. Jotenkin kadottanut merkityksensä yrittää edes, ei tämä maailma vaan sovellu kaltaiselleni introvertille, jonka energiataso tippuu nollaan kesken päivän.
Oletteko kaikki aloitukseen samaistuvat työttöminä vaan sitten?
Hae vaan. Haastatteluun ei tällä hetkellä pääse edes koulutetut, osaavat ja kykenevät, joten ei ole pelkoa siitä, että tulisit valituksi yhtään mihinkään.
Olen 62v nainen, työtön. Menin 2vuotta sitten päiväkotiin töihin, palkkatuella, te- toimiston ehdotuksesta. En kestänyt sitä kaaosta kuin 2kk, sain jonkunlaisen burnoutin. Olen introvertti, en osaa olla luonteva ihmisten kanssa. Karenssin pelossa suostuin kyseiseen työhön. Sain karenssin, nyt taas saa pelätä,että mihin työkkäri taas pakottaa. Kun pääsisi jo eläkkeelle.
Joo, ei töihin kannata hakea.