En "uskalla" hakea töitä

Olisipa jotain yksinkertaisia liukuhihnatöitä introverteille. Saisi pakata jotain tuotetta  itsenäisesti, kuulokkeet korvilla  ja päivän päätteeksi ei olisi mitään stressiä. Voisi osallistua yhteiskuntaan, eikä pelätä työkkärin seuraavaa yhteydenottoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä epäilisin kanssa jotain , nepsyys juttuja. Mulla oli hyötyä kun ilmoitin työkyvyttömäksi ja käytiin nuo nepsy kyselyt ynnä muut, sain ADHD diagnoosin ja tämän takia on rajoituksia työn haun suhteen. Oli rankkaa hakea 4 paikkaa kuukaudessa, kun tiesi ettei pärjäisi työssä. Sairas systeemi että pakotetaan hakemaan töitä.

Sairas systeemi että olet työtön työnhakija jonka pitää hakea töitä ? Kerrotko miten olet työnhakija jos et hae töitä? 

Entäs jos hakisit johonkin rekry-koulutukseen, jossa voi rauhassa tutustua työpaikkaan? Jos ei saa työtä, onpahan ainakin kokeillut, saanut kokemusta ja päässyt sosiaalisuudenkin makuun.

Maamme työllisyyspalvelut pitäisi uudistaa täysin. On niin eri asemassa olevia työttömiä, mutta heidät niputetaan samaan laariin . On aivan eri asia olla työttömänä 25 vuotiaana, kuin 60 vuotiaana. On täysin turhaa pakottaa 62 v hakemaan töitä pakkohaun kautta. Hallitus höpöttää eläkeiän nostosta, mutta työnantajat eivät palkkaa 50+ hakijoita. Missä järki hallitus?

Vierailija kirjoitti:

Maamme työllisyyspalvelut pitäisi uudistaa täysin. On niin eri asemassa olevia työttömiä, mutta heidät niputetaan samaan laariin . On aivan eri asia olla työttömänä 25 vuotiaana, kuin 60 vuotiaana. On täysin turhaa pakottaa 62 v hakemaan töitä pakkohaun kautta. Hallitus höpöttää eläkeiän nostosta, mutta työnantajat eivät palkkaa 50+ hakijoita. Missä järki hallitus?

Tästä oli juuri keskustelua, ikärasismi ei oikein mene yksiin sen asian kanssa että ihmiset elävät yhä pidempään. Muutosta on tultava kyllä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos hakisit johonkin rekry-koulutukseen, jossa voi rauhassa tutustua työpaikkaan? Jos ei saa työtä, onpahan ainakin kokeillut, saanut kokemusta ja päässyt sosiaalisuudenkin makuun.

Onko tälläisiä oikeasti olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Kun en normaaliin työhön pysty niin ajattelin netin kautta tehdä töitä. No ei tullut siitäkään mitään kun jänistin jo ensimmäisen tarjouksen kohdalla kun tuli niin vahva tunne ettei osaa. Kyse olisi ollut jonkinlaisesta kirjoitustyöstä.

Minkälaista? Mistä sellaista voisi hakea? Voisi sopia minulle. Aloitus kuvaa suunnilleen minuakin, mutta en ole ihan niin arka ja väsähtänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos hakisit johonkin rekry-koulutukseen, jossa voi rauhassa tutustua työpaikkaan? Jos ei saa työtä, onpahan ainakin kokeillut, saanut kokemusta ja päässyt sosiaalisuudenkin makuun.

Niihinkin on todella vaikea päästä.

Kyllä.

Osaamiseni kelpaisi kyllä "mihin vain", mutta minä persoonana en kelpaa mihinkään työyhteisöön.

50 vuotta yritin muuttaa persoonaani sellaiseksi, että kelpaisin, mutta en siinä onnistunut. Jos en kelpaa tällaisena, pitäkää tunkkinne.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa jotain yksinkertaisia liukuhihnatöitä introverteille. Saisi pakata jotain tuotetta  itsenäisesti, kuulokkeet korvilla  ja päivän päätteeksi ei olisi mitään stressiä. Voisi osallistua yhteiskuntaan, eikä pelätä työkkärin seuraavaa yhteydenottoa.

Olisihan sitä, mutta niihin päästäksesi sinun pitää tehdä videoCV ja läpäistä ryhmähaastattelu ja pitää hissipuhe viidelle HR ammattilaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua puttua. En ole kokenut koskaan erilaisissa työpaikoissa kuuluvani joukkoon ja alkanut jopa ahdistaa ajatus mennä sellaiseen, missä täytyisi sosialisoida päivittäin. Viihdyn hyvin itsenäisessä työssä, mutta alallani työllistynyt huonosti. Jotenkin kadottanut merkityksensä yrittää edes, ei tämä maailma vaan sovellu kaltaiselleni introvertille, jonka energiataso tippuu nollaan kesken päivän.

Mitä siellä työpaikalla pitää SOSIALISOIDA? Hiton idiootit, kun perussanojen metkitystä ei ymmärretä. Sosialisointi tarkoittaa, että yksityisomaisuus otetaan yhteiseen (valtion) omistukseen, kuten oli Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla koska olen varma että saisin töitä. Halua olla työtön ja palkkaa tuskin tarjotaan niin paljon että jaksaisin pitää motivaatiota töissä. Olen ahkera työntekijä ollut aina mutta saanut surkeaa palkkaa ja sen takia en viitsi hakea töitä.

Sitten kun olet ollut muutaman vuoden työttömänä olet täysin kuollut työnantajille,et pääse oikeasti yhtään mihinkään vaikka miten haluaisit.

Vierailija kirjoitti:

Hae vaan. Haastatteluun ei tällä hetkellä pääse edes koulutetut, osaavat ja kykenevät, joten ei ole pelkoa siitä, että tulisit valituksi yhtään mihinkään.

Työkokeiluun siivoukseen pääsee varmasti ja sitä kautta esim. palkatuksi  rappusiivoojaksi.

Rikollisen toiminnan vuoksi ei töitä saa enää mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae vaan. Haastatteluun ei tällä hetkellä pääse edes koulutetut, osaavat ja kykenevät, joten ei ole pelkoa siitä, että tulisit valituksi yhtään mihinkään.

Työkokeiluun siivoukseen pääsee varmasti ja sitä kautta esim. palkatuksi  rappusiivoojaksi.

Ei pääse jos on korkeakoulututkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae vaan. Haastatteluun ei tällä hetkellä pääse edes koulutetut, osaavat ja kykenevät, joten ei ole pelkoa siitä, että tulisit valituksi yhtään mihinkään.

Työkokeiluun siivoukseen pääsee varmasti ja sitä kautta esim. palkatuksi  rappusiivoojaksi.

Ei pääse jos on korkeakoulututkinto.

Jättää kertomatta.

Mulla on tuota samaa. Totesin ettei mulle sopivaa työtä olekaan, joten hain kaikenlaista mitä tuli vastaan. Töitä on niin vaikea saada, että todennäköisyys tärppäämiselle on pieni.

Ne työt mitä olen saanut, olen sinnillä tehnyt niin pitkään kuin olen saanut, joskus on tullut kenkää alle viikossa. Varastotyö sopi mulle, ajelen vaan trukilla päivät. Homma on tarkkaa, mutta helppoa ja en koe sen olevan fyysistä, mä kun istun käytännössä koko työpäivän. Sitä hommaa ei voi hoputtaa (työturvallisuusriski), joten kiirettä tai sen aiheuttamaa stressiä ei ole. Ensimmäiset 2kk sain pienempää palkkaa, opettelin silloin ajamaan trukilla yms.

Kiitos, että avauduit tilanteestasi. Jokaisella on elämässä ne omanlaisensa hankaluudet. Mutta myös vahvuudet. Myös sinulla.

Ihan konkreettisesti: katso ajatuksella vaikka ihan vain yksi kiinnostava työpaikkailmoitus. Ja kirjoita hakemus. Kirjoita ajatuksella, että lähetät tai et lähetä. Kynnys hakemuksen tekemiseen voi helpottua, kun sitä harjoittelee, vaikka alkuun vain itselleen. Ja kun rohkaistut lähettämään ja jos tulet kutsutuksi haastatteluun, niin mene. Ihan omana itsenäsi. Suuri osa meistä jännittää. Muista myös, että maailma ei kaadu, vaikkei onnistuisikaan. Olet tärkeä ihminen ihan itsenäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä epäilisin kanssa jotain , nepsyys juttuja. Mulla oli hyötyä kun ilmoitin työkyvyttömäksi ja käytiin nuo nepsy kyselyt ynnä muut, sain ADHD diagnoosin ja tämän takia on rajoituksia työn haun suhteen. Oli rankkaa hakea 4 paikkaa kuukaudessa, kun tiesi ettei pärjäisi työssä. Sairas systeemi että pakotetaan hakemaan töitä.

Sairas systeemi että olet työtön työnhakija jonka pitää hakea töitä ? Kerrotko miten olet työnhakija jos et hae töitä? 

Etkö osaa lukea? Hän kirjoitti, että on sairauksien takia rajoituksia työnhaussa. Kyllä ihmettelen näitä yksilamppuisia, ilkeitä kommentoijia.

Työkkärin kautta voi päästä työkokeiluun, ammatillisern kuntoutukseen jne. Jos sinulla ap on terapiataustaa, niin otapa noista selvää. Terapeutiltakin voi kysyä neuvoa. Ja ainakin työkkäristä. Tosin heidän pitäisi virkansa puolesta jo kysymättäkin neuvoa.