Mikä idea on tulla haudatuksi tuntemattomalle paikkakunnalle, jossa asunut 50 vuotta sitten muutaman vuoden? Tädillä tämmöinen toive.

Vierailija kirjoitti:

Haluasin, että tuhkistani puserrettaisiin timantti joka sitten heitetään jonnekin Intian kadulle. Fiilistellään sen seikkailuja sitten.

Mahtava ajatus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä kuuluu sulle miten? Anna kun arvaan: täti on lapseton ja ollut elämässäsi mukana juhlapyhissä ja miksei muutenkin, mutta oikeasti et tiedä hänen elämästään mitään. Ei hän  ole sulle, eikä ehkä edes vanhemmillesi elämästään avautunut.

Minulla on tämä tilanne ja nyt on alkaneet siskonlapset arvostella mun elämääni juuri tuolla tavalla. Tein erään isomman hankinnan ja kävivät räksyttämässä siitä, miten turhaa on "saada päähänsä" tarvita sitä. Luulevat, että en ymmärrä mistä on kyse, eli pelkäävät, että tuhlailen itseeni ennen kuin perintöni siirtyy heille. Nimittäin tiedän, että siskoni tekisi juuri niin, kieltäytyisi perinnöstä heidän hyväkseen. 

Ajattelin sanoa suoraan, että testamenttaan kyllä varani minne haluan. Aikaisemmin en kokenut tätä ongelmaksi, mutta kun tämä "mitä se nyt on saanut päähänsä"-asenne ilmeni niin ongelma

Puolison isä osteli uusia autoja vielä 80 v. iässä. Ajoi uudella muutaman vuoden ja vaihtoi uuteen. Ei kysellyt keltään mitään. Kolisteli niitä vielä milloin mihinkin. Vakuutuksesta siten korjailtiin peĺtikolhuja. Lopulta menetti onneksi ajokorttinsa. Ei tuossa rahan menossa ollut järjen häivää. 

Vierailija kirjoitti:

Et sä siellä haudassa kerkeä makoilemaan kun parikytä vuotta ennen kuin haudataan uus päälle tai vanha heitetään kaatopaikalle, joten se ja sama

Tämähän se on monissa suurissa kaupungeissa. Monen pienen paikkakunnan hautausmaalla on niin paljon tilaa, että uudelleenhautauksia tehdään käytännössä vain sukuhautoihin.

Vierailija kirjoitti:

Muuta sidettä, mistä sinä tietäisit. (Epäoleellinen lause poistettu lainauksesta).

Niin: se on varmaan saanut melaa siellä vieraalla pikkupaikkakunnalla.

Tai sitten se on riidoissa kaikkialla, kaikilla paikkakunnilla ja kaikkien ihmisten kanssa joihin sillä vain on olemassa pienen pienikin todellinen yhteys, ja kaikkien kanssa jotka se on tuntenut. Eli jos se tätisi on ikävä ihminen joka vihaa kaikkia ihmisiä jotka hän on oppinut tuntemaan - ja päinvastoin?

Jorma-Einari

Puolison isä osteli uusia autoja vielä 80 v. iässä. Ajoi uudella muutaman vuoden ja vaihtoi uuteen. Ei kysellyt keltään mitään. Kolisteli niitä vielä milloin mihinkin. Vakuutuksesta siten korjailtiin peĺtikolhuja. Lopulta menetti onneksi ajokorttinsa. Ei tuossa rahan menossa ollut järjen häivää. 

Ja ei kuulu puolisolle eikä etenkään sinulle millään tavalla. Jos häntä huvitti ostella autoja, hänellä on oikeus ostella autoja.

Kamalia tuommoiset korppikotkat, jotka kyttäävät toisten rahoja ja pyrkivät kertomaan, missä on järkeä tai ei ole.

Omat siskonlapset tosiaankin jäävät tuon asenteen vuoksi aika isosti pettymykselle perintötoiveissaan. Olisi ollut tulossa okt, kaupunkiasunto ja mökki + säästöt, mutta kun ovat päättäneet kertoa, että näissä ostoksissa, mitä olen saanut päähäni haluta ei ole rahanmenossa järkeä, näppejään nuolevat.

Toivon puolison isälle uuden kivan harrastuksen, johon saa rahaa kulumaan! Matkustelua vaikka, tulee vähän tyyrimmäksi tosin kun taksilla mennään kentälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä kuuluu sulle miten? Anna kun arvaan: täti on lapseton ja ollut elämässäsi mukana juhlapyhissä ja miksei muutenkin, mutta oikeasti et tiedä hänen elämästään mitään. Ei hän  ole sulle, eikä ehkä edes vanhemmillesi elämästään avautunut.

Minulla on tämä tilanne ja nyt on alkaneet siskonlapset arvostella mun elämääni juuri tuolla tavalla. Tein erään isomman hankinnan ja kävivät räksyttämässä siitä, miten turhaa on "saada päähänsä" tarvita sitä. Luulevat, että en ymmärrä mistä on kyse, eli pelkäävät, että tuhlailen itseeni ennen kuin perintöni siirtyy heille. Nimittäin tiedän, että siskoni tekisi juuri niin, kieltäytyisi perinnöstä heidän hyväkseen. 

Ajattelin sanoa suoraan, että testamenttaan kyllä varani minne haluan. Aikaisemmin en kokenut tätä ongelmaksi, mutta kun tämä "mitä se ny

Mitä väliä on 80 vuotiaan rahan käytöllä? Ei niitä rahoja mukaansa saa, parempi käyttää ne vaikka uusiin autoihin. Kasikymppisenä on jo korkea aikankäyttää rahat, tuossa iässä huomisesta ei ole takuita.

Onko varmaa että tätisi saa sieltä hautapaikan, kun hän ei ole paikkakunnan asukas eikä siellä ole ennestään sukuhautaa?

Mulla voisi olla eräässä kunnassa tämmöinen ns. sukuhauta, mutta tuskin siellä kävisi kukaan kynttilöitä viemässä. Taitaa olla kaikki nuoremmat polvet jo muuttaneet muualle, eli enimmäkseen pääkaupunkiseudulle.

Mutta leveä kivi on siellä, ja paljon porukkaa pötköllään.

Vierailija kirjoitti:

Koska hänellä on sellainen tunne, niin se on täysin ok.

Itse asuin elämäni ekat 19 vuotta pienellä paikkakunnalla, sitten asuin 10 v muualla ja muutin takaisin lapsuusmaisemiin. Silti tein selväksi kaikille että jos kuolen, niin en MISSÄÄN NIMESSÄ halua tulla haudatuksi sinne. Ei mitään väliä mihin sitten, vaikka mökkipaikkakunnalle tai vaikka tuhkana mökkipihaan, ihan sama. Mutta EI tuolle asuinpaikkakunnalle.

Sitä olisi varmaan myös joku kummastellut, mutta ihan sama. Nyt en enää siellä asukaan, joten luontevaa että hautakin tulee muualle.

Perustele

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä kuuluu sulle miten? Anna kun arvaan: täti on lapseton ja ollut elämässäsi mukana juhlapyhissä ja miksei muutenkin, mutta oikeasti et tiedä hänen elämästään mitään. Ei hän  ole sulle, eikä ehkä edes vanhemmillesi elämästään avautunut.

Minulla on tämä tilanne ja nyt on alkaneet siskonlapset arvostella mun elämääni juuri tuolla tavalla. Tein erään isomman hankinnan ja kävivät räksyttämässä siitä, miten turhaa on "saada päähänsä" tarvita sitä. Luulevat, että en ymmärrä mistä on kyse, eli pelkäävät, että tuhlailen itseeni ennen kuin perintöni siirtyy heille. Nimittäin tiedän, että siskoni tekisi juuri niin, kieltäytyisi perinnöstä heidän hyväkseen. 

Ajattelin sanoa suoraan, että testamenttaan kyllä varani minne haluan. Aikaisemmin en kokenut tätä ongelmaksi, mutta kun tämä "mitä se nyt on saanut päähänsä"-asenne ilmeni niin ongelma on. Ja kun ikääkin on vasta 62 v niin en koe, ett

Olet täysin oikeassa, että saat käyttää eläessäsi rahasi ihan mihin lystää. Antaa ahneiden itkeä epätoivon kyyneleitä, kun täti ei testamenttaakaan siskon tyttärille varojaan. Aika tyhmiä taitavat olla, kun noin selvästi tuovat ahneutensa ilmi.

Tee varojesi mukaan kivoja matkoja hieman parempiin hotelleihin ja osta itsellesi aivan, mistä pidät. Jos rahaa jää, tee varuiksi testamentti sille taholle, minkä katsot hyväksi.

Itse olen 64 v. ja tein jo viisi vuotta sitten testamentin Korkeasaaren hyväksi ja toinen puoliska menisi serkulleni, joka järkkää hautajaiseni, mutta hän on jo moneen kertaan sanonut, ettei halua minun tekevän testamentin hänen hyväksi. Pitää miettiä joku toinen kohde ja oikeastaan päätös ja testamentti pitää päivittää mahdollisimman pian, kun elinpäiviään ei kukaan tiedä.

Mun mielestä on kätevää jälkipolville, että sukulaisia on samalla hautausmaalla, jopa mieluiten lähekkäin. 

Mun isovanhemmat on haudattu arkuissa silloin uuteen hautaan Turussa, jossa on tilaa neljälle arkulle. Toiset 2 paikkaa oli mun isälle ja äidille. 

Isä tuli vanhemmiten vahvasti sille kannalle, että haluaa tuhkauksen ja näin tehtiin ja äiti haluaa samalla tavalla itselleen. Niinpä siihen jää hyvin tilaa vaikka vielä mulle, miehelleni ja jopa lapselleni puolisoineen. 

Hautakiveen alkaa tulla jo ahdasta sitten neljännen sukupolven kohdalle. 

Tuolla on sitten helppo halutessaan käydä, kun kaikki on samassa. 

Tosin ei voi tietää, muuttaako lapseni muualle vielä ja matka onkin pitkä.