Lopetimme autoilun. Kulutuksemme suuntautuu tästä lähin lähinnä ulkomaille. Kiitos Anni S.

Unelmana oli pitkään elämäntapa, jossa asutaan Helsingin ydinkeskustassa ja vapaa-aikaa vietetään loma-asunnolla meren saaressa, joka sijaitsee reilu 30 km Helsingin niemestä.

Isoimmaksi kannoksi kaskessa tuli ajan mittaan kyllästyminen autoilun vaikeuteen ydinkeskustan asukkaalle. Parhaimmillaan matka kotoa motarin alkuun kesti 40-45 minuuttia ja oli edetty ihan 10 kilometria. Harrastuksista (metsästys, kalastus,mökkeily) ei voinut palata sunnuntaina tai muunakaan viikonpäivänä kovin myöhään, koska asukaspysäköintipaikkaa ei enää kertakaikkiaan ollut.

Uudisrakennushanke upealle rantatontille jäi tekemättä. Tuon hinta-arvio olisi ollut ehkä 300 000 euroa, josta varmaan 2/3 olisi päätynyt yhteiskunnan kukkaroon suorina ja välillisinä veroina. Tuo summa olisi pitänyt palkkatöissä ansaita, josta olisi tullut toinen 300 000 veroja yhteiskunnalle.

Yhtälö ei toiminut ja priorisoimme keskusta-asumisen ja hautasimme rakennus- ja mökkiunelman . Sen jälkeen saldot näyttivät siltä, että varallisuus ja tulevat eläkkeet huomioiden pystyimme osittain jäämään työelämästä vuosia ennen eläkeikää ja alkaa viettää yhä pidempiä jaksoja etelän lämmössä talvisin. Win-win meille siinäkin mielessä, että rahan ostovoima meille tärkeissä asioissa (hotellit, ravintolat, laadukkaat elintarvikkeet) on tietyissä maissa huomattavasti parempi kuin Suomessa.

Emme ole suinkaan multimiljonäärejä, vaan suu on pidetävä säkkiä myöten ja elämäntapa onkin polarisoitunut liki "kituuttamiseen" Suomessa ollessa ja "ylikulutukseen" reissuissa. Suomessa kävelen ja kuljen pyörällä ja nautin pääosin elämän aineettomista ja ilmaisista palveluista. Veneet, pyssyt, golfbagit jne on myyty ja lopuksi auto turhana. Ulkomaille lennettyä kulutetaan elämyksiä ja palveluita, fine dining jne.

Ymmärrän jälkeen päin että tuo saariunelma olisi maksanut minulle 7-10 vuotta "pakkotyötä" lisää ja olisin kaikkinensa ehkä maksanut reilun miljoonan enemmän veroja Suomeen. Totean tapahtuneen enkä ole katkera. Olen nauttinut täysin rinnoin vapaaherran elämästä terveenä ja hyväkuntoisena jo reilusti alle 6-kymppisenä Olen lisäksi oppinut, etten ole viime kädessä laiturin nokassa fiilistelijä. Olen kiitollinen Anni S.:lle että sain tukea näihin ratkaisuihin enkä hirttänyt itseäni tuohon projektiin.