Lue keskustelun säännöt.
Sairauksista vaikeneminen
03.05.2025 |
Alkoi huvittaa tämä oma suku ja sen tavat. Soitin äidilleni joka kertoi salaisuuden, veli on menossa leikkaukseen. Ei halua muiden tietävän.
Siinä samassa äiti päätti "sittenkin kertoa" että on itse menossa sydäntutkimuksiin, koska on taas pahaa oireilua. Tiennyt jo jonkun aikaa tämän, mutta ei ole halunnut kertoa kenellekään.
Ja samaan aikaan minä jätin kertomatta olleeni jo pitkään sairauslomalla vakavan sairauden epäilyn vuoksi. Kerron vasta jos selviää, että se tosiaan on vakavaa, eli on pakko kertoa. En kerro tätä äidille juurikin noiden sydänoireilujen vuoksi, kosks huolissaan valvoisi sitten kaiket yöt.
Mutta on tämä touhua.
Kommentit (29)
Meillä taas on ihan päinvastoin. Juttelemme koko ajan sairauksista. Tuo voisi olla uusi hyvä tapa omaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on ihan päinvastoin. Juttelemme koko ajan sairauksista. Tuo voisi olla uusi hyvä tapa omaksua.
Hih, samoin. Sukujuhlissa aivan kilpailevat sairauksilla. Olisivatpa hiljaa! ;D
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani.
Miten se muka rasittaisi heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani.
Miten se muka rasittaisi heitä?
Ovat siis yli 90v molemmat ja heillä omia sairauksia ja omassa arjessa selviytyminen haastavaa. Tunnen heidät ja murehtisivat jos tietäisivät terveydentilani.
Mulla vähän sama. En halua kertoa tulossa olevasta operaatiosta sukulaisille. En kestä ajatustakaan niistä hali pusi pusi tsemppiviesteistä mitä siitä vain seuraisi. "Kyllä se hyvin menee" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi kaikille läheisille jos saisivat tietää sairaudestani vasta sitten kun olen jo ruumishuoneella. Ihan turhaa vatvoa ja murehtia asioita pitkään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mulla vähän sama, mutta syynä se, että en halua huolestuttaa läheisiäni ennenkuin asia (diagnoosi, leikkausaika tms) on varma.
No juuri tämä minullakin. Sitten jos sairaus todetaan ja hoidot alkaa, on jo pakko kertoa. Siihen saakka olen hiljaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani.
Miten se muka rasittaisi heitä?
Ovat siis yli 90v molemmat ja heillä omia sairauksia ja omassa arjessa selviytyminen haastavaa. Tunnen heidät ja murehtisivat jos tietäisivät terveydentilani.
Tämä just. Kun kerron äidille tilanteesta, hän alkaa murehtia yötä päivää, ja se taas pahentaisi hänen vointiaan paljon. Siksi kerron vasta jos on aivan pakko. Ap
Mulla todettiin perinnöllinen silmäsairaus, josta ei siis mitään tietoa, että jollakin suvussa olisi ollut. Soitin heti siskolle, että hänkin kävisi silmälääkärissä. Äidilleni mäkätin jonkin aikaa, kun hän ei ole kertonut kaikista sairauksista, että olisi kyllä kiva tietää, miksi on ollut joskus esim. leikkauksessa, kun lääkärit kuitenkin aina kyselevät näitä.
Itse en salaa sairaksia juuri sen takia, että tulevat sukupolvet tietäisivät, että voivat sairastua samaan. Omalla pojalla n muutama diagnoosi ja olisi ihan kiva tietää, onko juurisyyt kenties jossain syvällä jomman kumman suvun historiassa. Nyt on täysi mysteeri. mistä nämä diagnoosit johtuvat ja ovat osuneet juuri tämän yhden lapsen kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani.
Miten se muka rasittaisi heitä?
Ovat siis yli 90v molemmat ja heillä omia sairauksia ja omassa arjessa selviytyminen haastavaa. Tunnen heidät ja murehtisivat jos tietäisivät terveydentilani.
Tämä just. Kun kerron äidille tilanteesta, hän alkaa murehtia yötä päivää, ja se taas pahentaisi hänen vointiaan paljon. Siksi kerron vasta jos on aivan pakko. Ap
Mä makasin valtimorepeämän jälkeen 3 viikkoa Meilahden sairaalassa eikä mun äidille kerrottu edes sitä, että olen joutunut sairaalaan. Äiti oli silloin 85 v. Ja just siksi, ettei murehtisi liikaa.
Miten saa saikkua, kun vasta _epäillään_ sairautta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten saa saikkua, kun vasta _epäillään_ sairautta???
Oireet voivat jo edellyttää sairaslomaa. Diagnoosi ei siis ole vielä varmistunut, mutta oireet jo sellaiset, ettei töissäkään pysty käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani.
Miten se muka rasittaisi heitä?
Mun äiti valvoo pienemmästäkin. Voi sitä huokailun ja sydänoreilun määrää jos joku lapsista tai lapsenlapsista sairastuisi...
Vierailija kirjoitti:
Miten saa saikkua, kun vasta _epäillään_ sairautta???
No kerrot vaikka työterveyslääkärille että ahdistaa vakava sairaus ja tutkimukset, niin kyllä siitä saikkua saa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla todettiin perinnöllinen silmäsairaus, josta ei siis mitään tietoa, että jollakin suvussa olisi ollut. Soitin heti siskolle, että hänkin kävisi silmälääkärissä. Äidilleni mäkätin jonkin aikaa, kun hän ei ole kertonut kaikista sairauksista, että olisi kyllä kiva tietää, miksi on ollut joskus esim. leikkauksessa, kun lääkärit kuitenkin aina kyselevät näitä.
Itse en salaa sairaksia juuri sen takia, että tulevat sukupolvet tietäisivät, että voivat sairastua samaan. Omalla pojalla n muutama diagnoosi ja olisi ihan kiva tietää, onko juurisyyt kenties jossain syvällä jomman kumman suvun historiassa. Nyt on täysi mysteeri. mistä nämä diagnoosit johtuvat ja ovat osuneet juuri tämän yhden lapsen kohdalle.
No neillä tämä salailuperinne päättyy minuun, tästä eteenpäin se ei siirry. Omat lapseni kyllä tietävät tilanteen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Parempi kaikille läheisille jos saisivat tietää sairaudestani vasta sitten kun olen jo ruumishuoneella. Ihan turhaa vatvoa ja murehtia asioita pitkään.
Samaa ajattelen minäkin. Mies oli möläyttänyt että minulla epäillään rintasyöpää, no jo alkoi hänenkin suku olemaan niin mukavaa ja ystävällistä, eivät aiemmin olleet, pyydettiin käymään jne. Enkä ollut ensimmäinen jolle tätä tekivät, ihmettelivät kun aiemmin syrjitty ihminen ei tullutkaan käymään vaikka kuinka pyyteli, oli saanut keuhkosyöpä diagnoosin, miksi olisi mennyt kun kuolemaa jo teki ja sitten vasta pyydetään kylään, aiemmin oli sitä että jos hän tulee johonkin niin suurin osa jää pois ja sitten ollaankin ylimpiä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla todettiin perinnöllinen silmäsairaus, josta ei siis mitään tietoa, että jollakin suvussa olisi ollut. Soitin heti siskolle, että hänkin kävisi silmälääkärissä. Äidilleni mäkätin jonkin aikaa, kun hän ei ole kertonut kaikista sairauksista, että olisi kyllä kiva tietää, miksi on ollut joskus esim. leikkauksessa, kun lääkärit kuitenkin aina kyselevät näitä.
Itse en salaa sairaksia juuri sen takia, että tulevat sukupolvet tietäisivät, että voivat sairastua samaan. Omalla pojalla n muutama diagnoosi ja olisi ihan kiva tietää, onko juurisyyt kenties jossain syvällä jomman kumman suvun historiassa. Nyt on täysi mysteeri. mistä nämä diagnoosit johtuvat ja ovat osuneet juuri tämän yhden lapsen kohdalle.
No joo, olet oikeassa, mutta ei niitä tarvitse jokaisessa sukujuhlassa hölpötellä ja vertailla kenellä mikäkin sairaus kuten jotkut tässä ketjussa kertovat tekevänsä.
Geeni testillä selviävät geenit tietääkseni jos sellainen kiinnostaa. Eivät ne geenit välttämättä suoraan alenevassa polvessa siirry vaan voivat jäädä tulematta.
Perimä on yksi asia, terveet elämäntavat toinen, terveillä elämäntavoilla voi olla ettei sairaudet tulekaan tai tulevat niin vanhana, ettei se haittaa. Ympäristölläkin on vaikutusta.
Mulla vähän sama, mutta syynä se, että en halua huolestuttaa läheisiäni ennenkuin asia (diagnoosi, leikkausaika tms) on varma.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/