Sairauksista vaikeneminen
Alkoi huvittaa tämä oma suku ja sen tavat. Soitin äidilleni joka kertoi salaisuuden, veli on menossa leikkaukseen. Ei halua muiden tietävän.
Siinä samassa äiti päätti "sittenkin kertoa" että on itse menossa sydäntutkimuksiin, koska on taas pahaa oireilua. Tiennyt jo jonkun aikaa tämän, mutta ei ole halunnut kertoa kenellekään.
Ja samaan aikaan minä jätin kertomatta olleeni jo pitkään sairauslomalla vakavan sairauden epäilyn vuoksi. Kerron vasta jos selviää, että se tosiaan on vakavaa, eli on pakko kertoa. En kerro tätä äidille juurikin noiden sydänoireilujen vuoksi, kosks huolissaan valvoisi sitten kaiket yöt.
Mutta on tämä touhua.
Kommentit (29)
Sama,itken yksin vessassa muuten lähtö laumasta,heikot poistetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on ihan päinvastoin. Juttelemme koko ajan sairauksista. Tuo voisi olla uusi hyvä tapa omaksua.
Hih, samoin. Sukujuhlissa aivan kilpailevat sairauksilla. Olisivatpa hiljaa! ;D
Sukujuhlat on aivan perseestä.
Riippuu suvusta.
Meillä vanhusten sairaudet, niistä kertominen ja lääkärissä kuljetukset räjähtivät käsiin ensimmäisten varovaisten vihjailujen jälkeen. Eli oltiin jo niin sanotusti jatkoajalla kun niistä sairauksista oli lopulta pakko kertoa ja ne pienet vihjailut olivat enne siitä mitä oli tulossa. Itse en tietenkään ole omistani puhunut suvun vanhemmille, enkä nuoremmille. Sukupolvet varmaan toistavat toisiaan 😄
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama. En halua kertoa tulossa olevasta operaatiosta sukulaisille. En kestä ajatustakaan niistä hali pusi pusi tsemppiviesteistä mitä siitä vain seuraisi. "Kyllä se hyvin menee" jne.
En tiedä, ei ole kokemusta mistään hali pusi viesteistä, mutta siitä, ettei kerrota mitään kenellekään on. Ei se välttämättä kovin mukavaa ole sekään, mutta kestettävissä, kun muuta tapaa toimia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla todettiin perinnöllinen silmäsairaus, josta ei siis mitään tietoa, että jollakin suvussa olisi ollut. Soitin heti siskolle, että hänkin kävisi silmälääkärissä. Äidilleni mäkätin jonkin aikaa, kun hän ei ole kertonut kaikista sairauksista, että olisi kyllä kiva tietää, miksi on ollut joskus esim. leikkauksessa, kun lääkärit kuitenkin aina kyselevät näitä.
Itse en salaa sairaksia juuri sen takia, että tulevat sukupolvet tietäisivät, että voivat sairastua samaan. Omalla pojalla n muutama diagnoosi ja olisi ihan kiva tietää, onko juurisyyt kenties jossain syvällä jomman kumman suvun historiassa. Nyt on täysi mysteeri. mistä nämä diagnoosit johtuvat ja ovat osuneet juuri tämän yhden lapsen kohdalle.
Näin me ollaan erilaisia. Toiset huomiohakuisempia kuin toiset. Toiset huomaavaisempia kuin toiset. Jne. Itse jouduin/päätös viimekädessä oma, leikkaukseen, koska käsittämättömästä ja erittäin monta satunnaisuutta sisältäneestä tapahtumasarjasta johtuen minulla todettiin hengenvaaralliset aivovaltimopullistumat. Vain mieheni tiesi. Työnantaja sai tyytyä minimoituun informaatioon. Viranomainen sai jäädä tietoa vaille, jolle hoitotahtoilmaisu. Testamentin allekirjoittajille ei infoa. Mitä sillä haetaan, että informoidaan kaikkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla todettiin perinnöllinen silmäsairaus, josta ei siis mitään tietoa, että jollakin suvussa olisi ollut. Soitin heti siskolle, että hänkin kävisi silmälääkärissä. Äidilleni mäkätin jonkin aikaa, kun hän ei ole kertonut kaikista sairauksista, että olisi kyllä kiva tietää, miksi on ollut joskus esim. leikkauksessa, kun lääkärit kuitenkin aina kyselevät näitä.
Itse en salaa sairaksia juuri sen takia, että tulevat sukupolvet tietäisivät, että voivat sairastua samaan. Omalla pojalla n muutama diagnoosi ja olisi ihan kiva tietää, onko juurisyyt kenties jossain syvällä jomman kumman suvun historiassa. Nyt on täysi mysteeri. mistä nämä diagnoosit johtuvat ja ovat osuneet juuri tämän yhden lapsen kohdalle.
Näin me ollaan erilaisia. Toiset huomiohakuisempia kuin toiset. Toiset huomaavaisempia kuin toiset. Jne. Itse jouduin/päätös viimekädessä oma, leikkaukse
Mutta huomioin myös arjessa tapahtumani. Kun nuorin lapseni joutui kärsimään parista migreenikohtauksesta varhaisteininä, niin kyllä huolehdin siitä, että aivokuvantamiset tehtiin. Vaikka aivovaltimopullistumien ei sanota kuin ehkä osittain olevan taipumuksen osalta perinnöllisiä. Niiden jo ollessa olemassa, niin syy-yhteyttä ei voi tarkasti määrittää. On muutama vahva vaihtoehtoinen selitys, eikä yksikään niistä varma.
Kun sairastuin kakkostyypin diabetekseen, en tullut kertoneeksi siitä joillekin ystävilleni. Nyt on hieman hankalaa, ettei tule vahingossa maininneeksi asiasta, kun jo useampi vuosi sairastumisesta. Olisi ollut parempi heti vaan kertoa..
Oma sairaus on helpompi kestää, kun ei tarvitse kuunnella sitä voivottelua ja jatkuvaa syyllistämistä. Kuulemma mun rannemurtumakin johtui siitä kun lapsena en tykännyt syödä raakoja herneitä. En myöskään halua että terveysasioitani levitellään kaikille ruokakaupan kassoista kampaajiin. Eli kerron vasta kun on aivan pakko.
Sukujuhlat on aivan perseestä.