Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?
03.05.2025 |
Mutta ei itse ymmärrä sitä, vaan kokee että hänelle vaan aina käy huonosti tai että muiden vika.
Olen seurannut jo pitkään tällaisen henkilön taistelua, lähinnä parisuhteisiin liittyen, mutta myös muihin asioihin. Sabotoi itseään ja omaa elämäänsä. Omilla valinnoilla ja käytöksellä aiheuttaa aina katastrofin. Mutta ei todella näe omaa osuuttaan näihin juttuihin.
Voiko tällaista ihmistä jotenkin auttaa näkemään sen oman osuuden? Joskus olen vähän yrittänyt vihjata, mutta suuttuu siitä helposti ja menee puolustuskannalle.
Kommentit (258)
Juu mun oma mies on valitettavasti tällainen. Vaatii itseltään ihan liikoja koko ajan ja uupuu. Sitten on kiukkuinen, kun ei jaksa ja näkee lisää vaatimuksia ja tehtävää ja hampaat irvessä suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen elämästäni vaikeaa aivan tarkoituksella, joten en ole sitä, mitä hait. Maksan käteisellä, teen kaikki mahdolliset varaukset puhelimella tai käymällä paikan päällä, en ikinä lataa mitään sovelluksia, reklamoin firmoille sähköpostitse vaikka ne ovat piilottaneet s-postiosoitteensa, käyn kaupassa kävellen, en lue etukäteen mitään suosituksia tai kuvauksia netistä vaan tutkin itse, selvitän reitin jonnekin paikkaan paperikartasta ja yleensä etukäteen jne.
Toisaalta säästän tolkuttomasti aikaa kun ei tarvitse aina räplätä puhelinta ja olla lataamassa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne asiat vaan tuntuvat ulkoapäin hirveän helpoilta ratkoa. Kuten edellä sanottu, vähän kuin sanoisi ikilaihduttajalle että "no helppoa: syö vaan vähemmän". Kun ongelma on siellä korvien sisällä. Ongelma on se sietämättömän voimakas impulssi, se vastustamaton jano tehdä jotain mikä ei ole itselle hyväksi. Ja se paha olo joka seuraa impulssin vastustamisesta.
Ulkopuolelta ajattelee, että ongelma ratkeaisi kun kaveri ei enää palaisi sen juopon exän luokse. Tulisi voitonriemuinen onnistumisen tunne, kun kaveri saa sanottua kusipääexälle selvät sanat ja blokattua koko numeron. Mutta kaverin näkökulmasta se ongelma ei ratkea. Sille kaverille ei tule helpottunutta tai voimaantunutta tunnetta, vaan sillä on edelleen hirveä ikävä sitä exää, ihan sietämättömän paha olo olla siitä erossa. Kuin elämästä puuttuisi joku pala. Kuin joku olisi sahannut jalan irti.
Kun ongelma e
Läheisriippuvuuteen saa kyllä apua. Se auttaa irtautumaan huonojen parisuhteiden ketjusta.
Joo, olen lukenut aiheesta pienen kirjaston verran kirjoja, tehnyt verkkokursseja, käyttänyt Mielenterveystalon itsehoito-ohjelmia, syön lääkkeitä ja käyn toista vuotta psykoterapiassa. Luonnollisesti elintavat kunnossa, liikun paljon ja nukun hyvin. Elämässä on muuta sisältöä kuten työt, harrastukset ja ystävät. Käyn kyllä treffeilläkin. Niin että mitäköhän apua sinulla on minulle tarjota, jota en ole jo kokeillut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd -ystäväni on tuon tyyppinen, yleensä näissä on nepsyys takana.
Mä en allekirjoita tätä. Olrn itse ADHD nainen ja lähipiirissäni on ADHD miehiä. Meillä on itseasiassa jokaisella aika poikkeuksellisen onnistunut ja onnellinen elämä. Ei todellakaan narista turhista ja syytellä muita. Kyllä se on luonne joka sen ratkaisee, ei mikään nepsy piirre.
Ei, asiaan liittyy monta muutakin asiaa kuin luonne. Ihan jo sekin millaiseen perheeseen synnyt ja missä . Pelkällä luonteella ei tehdä vielä yhtään mitään.
Ja luulis tietävän että on monenlaisia nepsy-ongelmia, ei kaikki ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa hyvät ihmiset toisten olla sellaisia kuin ovat!
Annetaan, mutta turha sitten mankua mitään apua. Usein ne hyvät neuvot ei näille ihmisille edes kelpaa, he haluavat vain valittaa. Siinä voi myötätuntoisen näköisenä sitten nyökytellä sen hetken. Ei voi muuta.
Se usein riittääkin. Jotkut haluaa kertoa ongelmistaan, se helpottaa oloa, kun joku kuuntelee.
Tämä. Jotkut kaipaavat nimenomaan kuuntelijaa, toiset ratkaisuja. Kannattaisi kuulostella mitä oma ystävä tarvitsee. Voi myös ihan suoraan kysyä, jos ei tiedä.
Joskus valitetaan ihan siitä tilanteesta missä ollaan. Toisen mielestä kuulostaa typerältä valittaa ongelmasta x, kun se poistuisi tekemällä valinta y. Mutta henkilö voi haluta purkaa pahaa mieltään siitä, että on ylipäänsä tilanteessa jossa on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Ei siitä, ettei olisi mitään vaihtoehtoja, vaan siitä että nekin on paskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ihmistyyppi.
Eksä oli tälläinen, jatkuvasti sabotoi itseltään kaiken, jätti opinnot kesken ja jätti menemättä töihin, sitten valitti miten epäreilu maailma on ja häntä aina potkitaan päähän, vaikka tämän ihmisen hyvin tunteneena voin sanoa että syy oli ihan pelkästään oma laiskuus. Syy-seuraussuhteet täysin hukassa, ei tuntunut todella ymmärtävän että jos hän ei mene töihin kun pitäisi niin siitä tulee potkut ja se on ihan oma syy, eikä mikään että universumi on taas vaan häntä vastaan ja hän voimaton uhri. Kuvitteli, että hänelle kuuluu menestys työelämässä, rahallinen menestys, hyvä parisuhde, vaikka hän ei tehnyt mitään muuta kuin istui ruudun ääressä ja välillä kävi salilla. Terveysongelmiin kieltäytyi hakemasta apua ja yritti ties millä "luonnonlääkinnällä" parantaa vaivoja jotka olisi ollut helppo kuitata apteekista saatavilla tuotteilla, mutta kun ei, ja sitten ulisi niistä terveysongelmista. K
Jos ympärilläsi pyörii tällaisia ihmisiä, kannattaa miettiä, mikä sinun toiminnassasi vetää heitä luoksesi. Moni jättäisi heidät heti.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen elämästäni vaikeaa aivan tarkoituksella, joten en ole sitä, mitä hait. Maksan käteisellä, teen kaikki mahdolliset varaukset puhelimella tai käymällä paikan päällä, en ikinä lataa mitään sovelluksia, reklamoin firmoille sähköpostitse vaikka ne ovat piilottaneet s-postiosoitteensa, käyn kaupassa kävellen, en lue etukäteen mitään suosituksia tai kuvauksia netistä vaan tutkin itse, selvitän reitin jonnekin paikkaan paperikartasta ja yleensä etukäteen jne.
Toisaalta säästän tolkuttomasti aikaa kun ei tarvitse aina räplätä puhelinta ja olla lataamassa sitä.
Tästä tuli mieleen, että itselläni ahdistukseeni liittyy vahvasti tietty epäluulo. Siksi en esimerkiksi suostu käyttämään palveluja, jotka vastisivat esim. korttitietojen syöttämisen. Esimerkiksi netflixin maksan ostamalla lahjakortin ja syöttämällä sen saldon.
Monelle tämäkin tuntuu olevan ongelma, kun en toimi kuten "normaalit". Vaikkei tämä teetä lisätyötä kenellekään muulle kuin itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa persuista menee tähän kategoriaan.
Mutta se on Sanna Marinin vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolelta ajattelee, että ongelma ratkeaisi kun kaveri ei enää palaisi sen juopon exän luokse. Tulisi voitonriemuinen onnistumisen tunne, kun kaveri saa sanottua kusipääexälle selvät sanat ja blokattua koko numeron. Mutta kaverin näkökulmasta se ongelma ei ratkea. Sille kaverille ei tule helpottunutta tai voimaantunutta tunnetta, vaan sillä on edelleen hirveä ikävä sitä exää, ihan sietämättömän paha olo olla siitä erossa. Kuin elämästä puuttuisi joku pala. Kuin joku olisi sahannut jalan irti.
Itselleni myrkyllisistä parisuhteista jäänyt paha olo on oikeastaan enemmän sitä, että kipeästi olisin halunnut toisen myöntävän, että kohteli minua huonosti, ja pyytänyt anteeksi.
Ja siihen olen sitten oikeastaan jäänyt jumiin, vaikkei enää yhteyksissäkään siis olla.
Nyt viimeisimmän jälkeen olen ol
Ja itsehän olet tietysti täydellinen 🤦🏻
Sanoinko jossain kohtaa niin?
Eli epäkohdista ja huonosta kohtelusta saa puhua vasta sitten, kun on itse aivan täydellinen, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolelta ajattelee, että ongelma ratkeaisi kun kaveri ei enää palaisi sen juopon exän luokse. Tulisi voitonriemuinen onnistumisen tunne, kun kaveri saa sanottua kusipääexälle selvät sanat ja blokattua koko numeron. Mutta kaverin näkökulmasta se ongelma ei ratkea. Sille kaverille ei tule helpottunutta tai voimaantunutta tunnetta, vaan sillä on edelleen hirveä ikävä sitä exää, ihan sietämättömän paha olo olla siitä erossa. Kuin elämästä puuttuisi joku pala. Kuin joku olisi sahannut jalan irti.
Itselleni myrkyllisistä parisuhteista jäänyt paha olo on oikeastaan enemmän sitä, että kipeästi olisin halunnut toisen myöntävän, että kohteli minua huonosti, ja pyytänyt anteeksi.
Ja siihen olen sitten oikeastaan jäänyt jumiin, vaikkei enää yhteyksissäkään siis olla.
Nyt viimeisimmän jälkeen olen ol
Minäkin koin välillä kaipaavani anteeksipyyntöä, mutta luulen että minun kohdallani se oli itsepetosta. Koin tulleeni mitätöidyksi ja hylätyksi, koin että olen ollut rakastamalleni ihmiselle arvoton ja merkityksetön. Ikäänkuin en olisi mitään.
Mutta en usko että anteeksipyyntö riittäisi. Ei niin, että pyytää anteeksi tekojaan. Sillä tavalla, että kokisi tehneensä väärin kun antoi minun ymmärtää enemmän tai ei lopettanut juttua riittävän siististi. Minä haluaisin sen anteeksipyynnön, jossa tämä ihminen katuu minun menettämistäni ja sanoo tajunneensa että olen hänen elämänsä rakkaus.
Jotenkin luulen, että minulle se olisi ainut keino Ikäänkuin mitätöidä se hylkäämiskokemus jonka sain. Ja samalla ne kaikki aiemmat. Once and for all todistaa, että minä olen arvokas ja rakastettava ja hyväksyttävä.
Sairasta, tiedän kyllä. Olen päässyt vasta tähän pisteeseen, jossa ymmärrän millaiset ajatusvinoumat ovat tässä taustalla. Valitettavasti en osaa korjata niitä, eikä ole osannut terapeuttikaan.
Todella tutulta kuulostaa.
Oikeasti ihanaa, että joku ymmärtää. Kun pääasiassa näistä ajatuksista saa vaan pilkkaamista ja silmienpyörittelyå, jos erehtyy näitä ääneen kertomaan.
Jos ihminen haluaa vain valittaa, ei siinä neuvot auta. Joskus, harvinaista se kyllä on, joku ulkopuolinen saattaa auttaa havahtumaan johonkin omaan toimintatapaan.
Tutulla oli tapana valittaa yhdestä samasta asiasta jatkuvasti, itse en kehdannut sanoa siitä mitään. Uskon että moni välttelee hänen seuraansa sen takia, joten tavallaan olisi hänen etunsa jos joku sanoisi asiasta suoraan.
Kerran hän sitten tuli tuohtuneena kertomaan että joku oli huomauttanut tästä, voitko uskoa! En oikein osannut sanoa siihen mitään, koska oikeassahan tämä kolmas osapuoli oli. Mutta kappas vaan, hän kuitenkin vähensi sitä valittamista huomattavasti tämän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lapsuuden traumat ja lapsuuden perhe on tehnyt tuota pitkälle aikuisikään asti. Olen pikkuhiljaa opetellut vetämään rajoja ja katkonut epäterveitä ja vaarallisia ihmissuhteita (esimerkiksi läheiseen joka on jatkuvasti uudestaan vankilassa). Toivottavasti käänteet vähenisi tulevaisuudessa, elämästä tulisi rauhallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin joku arveli, en osallistunut tähän ketjuun parantaakseni huonoa itsetuntoani rikkinäisten ihmisten kustannuksella, kokeakseni ylemmyyttä tai itseni muita älykkäämmäksi.
Syy, miksi osallistuin eivät ole nämä rikkinäiset ihmiset, vaan ne ihmiset, jotka joutuvat heidän kanssaan tekemisiin esim. parisuhteessa. Viestini oli suunnattu heille.
Minulla on tästä kokemusta, olen tehnyt virheitä ja oppinut niistä.
Olen oppinut hyväksymään sen, että ihmiset ovat erilaisia, heidän lapsuutensa, perintötekijänsä, itsetuntonsa, terveydentilansa ja elämänkokemuksensa vaikuttavat siihen, että jotkut heistä toimivat tavalla, jota itse en hyväksy.
Heillä on täysi oikeus tehdä niin ja olla sellaisia kuin ovat. Minun ei kannata mennä vaatimaan heidän muuttumistaan, vaan jättää heidät rauhaan ja etsiä seurani muualta.
Ap kysyi nimenomaan, voiko näitä ihmisiä auttaa näkemään oman osuutens
Asiaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa persuista menee tähän kategoriaan.
Mutta se on Sanna Marinin vika.
Mediakin vainoaa ihan syyttä ja kaikki vaan haukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa hyvät ihmiset toisten olla sellaisia kuin ovat!
Annetaan, mutta turha sitten mankua mitään apua. Usein ne hyvät neuvot ei näille ihmisille edes kelpaa, he haluavat vain valittaa. Siinä voi myötätuntoisen näköisenä sitten nyökytellä sen hetken. Ei voi muuta.
Se usein riittääkin. Jotkut haluaa kertoa ongelmistaan, se helpottaa oloa, kun joku kuuntelee.
Näin se on. Mun työstressi katosi kun pieru Saharaan, kun nuorena terkkarina tajusin tämän. Ei mun oikeasti tarvitse ratkoa kenenkään ongelmia. Ihminen ratkaisee ne ongelmat itse, sitten kun on valmis. Kaikki auttaminen on siinä mielessä aika turhaa. Läsnäolo voi olla arvokkaampaa. Usein se riittää.
🇺🇦🇮🇱
Minä itse! Olen tehnyt valtavasti virheitä ja ollut liian väsynyt ja välinpitämätön korjatakseni niitä kaikkia.
Malmin päivystyksessä ollut tyttö.
Tunnen, oman aikuisen lapseni. Hän tekee valintoja ja päätöksiä katsomatta nenäänsä pidemmälle. Sitten ongelmat kasautuvat.
Ikävä kyllä. On läheinen ja rakas ihminen joten tuntuu hyvin raskaalta myös muille. Tuo nimenomaan ettei tunnu yhtään ymmärtävän omaa osuuttaan missään ja kuvittelee muille kaiken satavan tuosta vain taivaanlahjana syliin. Hän itse vaan haluaa ja haaveilee eikä tee minkään eteen mitään mutta kaikki pitäisi saada tismalleen sellaisena kuin hän sen haluaa. Äärimmäisen mustavalkoinen ihminen ja kaikki on joko tai. Kaikki on ääripäästä toiseen ja vähääkään jos asiat alkavat mennä hänen haluamaansa suuntaan hän tekee jotain typerää pilaten sen. Sitten valittaa ja rypee itsesäälissä kun koko maailma on häntä vastaan ja kaikki muut saavat kaiken mitä haluavat.
Se usein riittääkin. Jotkut haluaa kertoa ongelmistaan, se helpottaa oloa, kun joku kuuntelee.