Havainto nykyajan miehistä: sietävät suhteissa huonoa kohtelua

Madaltuneet testot varmaan syynä. Miehistä on tullut liian sovittelevia myötäilijöitä, kun juuri tuollaisessa jyräysyritystilanteessa pitäisi se miehinen kantti löytyä.

Toki sivistyneitäkin naisia löytyy, joille ei isän/miehen tarvitse rajoja kertoa vaan ovat jo jättäneet esiteinikäytöksen taakseen.

Kun on panostanut paljon aikaa ja rahaa ja rakkautta ja uhrauksia vaikkapa puoli vuotta naiseen, jonka jälkeen alkaa kummallinen käytös, sitä ei halua uskoa että tässä pitäisi luopua kaikesta. Sitä koittaa ihmetellä, ja pyöritellä mielessään ja toivoa että oli vain hetkellinen töyssy. Sitten tulee seuraava, ja aina vaan sitä toivoo että asiat ois ehkä kuitenkin hyvin.

Ap, mistä tiedät?

Ainahan noin on ollut ja naiset hakevat 70-80% avioeroista.

Miehet ajattelevat kokonaisuutta. Perhe, lapset, talo, yhteiset vuodet ylä- ja alamäkineen. Uskollisuus, periksiantamattomuus. Miehen kunnia ja tehtävä. Ne ovat isompia asioita kuin hetkelliset tunteet ja niiden vaihtelut sinne tai tänne. Tai naisen kiukuttelu, mitä siitä jos on perhe kasassa kuitenkin ja omalla työllä saavutetut asiat.

Kiltti miehillä käy usein noin kun eivät uskalla näyttää kaapin paikkaa.

Itse koin tämän miehenä ensimmäisessä parisuhteessani, jossa minua kohdeltiin todella kamalasti. Johtui varmasti kahdesta syystä. Ensinnäkin minulla oli huono itsetunto ja olin yksinäinen, joten ripustauduin tuohon naiseen kaikesta ikävästä huolimatta, toiseksi, olin omasta lapsuudestani oppinut mallin, jossa isäni oli alistuvainen tossukka ja äitini se kaikkea hallinnoiva perheenpää. Pidin tuota siis normaalina, puhumattakaan siitä, että asioista ei oikeasti puhuta eikä omaa tyytymättömyyttä saa ilmaista. Olen pikkuhiljaa oppinut pois näistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Ainahan noin on ollut ja naiset hakevat 70-80% avioeroista.

Miehet ajattelevat kokonaisuutta. Perhe, lapset, talo, yhteiset vuodet ylä- ja alamäkineen. Uskollisuus, periksiantamattomuus. Miehen kunnia ja tehtävä. Ne ovat isompia asioita kuin hetkelliset tunteet ja niiden vaihtelut sinne tai tänne. Tai naisen kiukuttelu, mitä siitä jos on perhe kasassa kuitenkin ja omalla työllä saavutetut asiat.

Uskomatonta paskapuhetta ihmiseltä joka ei tee kotitöitä eikä hoida lapsiaan ja silti valittaa kaiken päivää. "Miehen kunnia". Mikä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Yritetään vastata miehenä, joka oli pari vuotta vaikean naisen kanssa. Taustoitetaan hiukan. Nainen oli isorintainen blondi. Naama ehkä joku 8 ja painoa oli ennen minua tullut se n. 10kg lisää. Hyvin vihreä, mutta punaisuus jäi ehkä vähän auki. Ei saanut koskea "epäsopivasti", feminismi ja naisten oikeudet olivat äärimmäisen tärkeät, oma mielipide oli aina googlen kautta perusteltu ja tietenkin ainoa oikea.

 

Alun jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että piti olla vähän varpaillaan, mistä aiheista puhutaan ja miten. Politiikka oli vaikeaa, city-vihreys oli syväkoodattu. Ns. kilareita otettiin aina välillä, sitten mökötettiin missä kulloinkin oltiin.

 

Miksi sitten en lähtenyt heti? No, jokin kuitenkin toimi. Olin sitoutunut naiseen ja kun näin tapahtuu, on se kokonaisvaltaista, voin kokemuksella sanoa, että nielin paljon enemmän sitä itseään hänen suunnastaan, kuin ikinä hän minulta. Koin, että se o

Tldr:

Nainen määritti itse miten ja mihin häntä saa käyttää. Ei suostunut spermaämpäriksi miehen halujen ja ehtojen mukaan. Omasi omia mielipiteitä ja suhtautui negatiivisesti yleiseen naisvihaan ja ihmisvihamieliseen arvomaailmaan. Halusi tulla mieluummin hyväillyksi kuin siitetyksi kerta toisensa jälkeen. Miehen mielestä "hankala" ja toivoo jatkossa "helppoa" naista :DDD Lisäksi koki erittäin järkyttävänä tuon naisille joka yö arkisen asian, tulla vongatuksi sellaiselta taholta, jota ei itse halua tai kunnioita millään tasolla :)

Naiset avioliitoissa puhuvat "velvollisuusseksistä". Eivät ne miehiään halua yhtään sen enempää kuin sinä halusit tuota naista.

Ja toinen juttu, että jos haluat himosuhteen, se ei tule kestämään paria vuotta pidempään, ellet tyyliin huumaa naista. Terve nainen tunnistaa tuhkamunan ja lopettaa parittelun miehen kanssa jo kauan ennen, kuin sinä kyllästyt. Naisen seksuaailsuus ei ole tulla siitetyksi 10 000 kertaa, toisin kun pornosaitit ja netti-bro:t antavat ymmärtää. Se on miehen seksuaalisuus. Pumpatkaa toisianne peräreikiin kuolemaanne asti - ei ole keneltäkään pois. Varsinkaan hedelmällisiltä naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Niin se asia on että kaikesta modernista tasa-arvomölinästä huolimatta moni nainen alkaa testailemaan löytyykö mieheltä boollsseja olla se mies suhteessa ja laittaa nainen keittiöön niin sanotusti. Tätä ne salaa toivoo, vanhoja arvoja parisuhteessa. Moderni mies joka antaa naiselle liikaa valtaa suhteesa ei nyt vaan yksinkertaisesti sytytä.

Siis minä naisena viihdyn erinomaisesti kotona (työttömänä) ja keittiössä (missä saan touhuta rauhassa). 

Sen sijaan en viihdy seksuaalisesti hyväksikäytettynä tai että joku kiusaa, häiritsee, tai kohtelee minua huonosti kotonani. 

Eli käytännössä olen kyllä ihan omalla paikallani, asunnossa vaan ei ole sitä miestä joka loisisi naiseudessani. Eikä tulekaan. Nykylainsäädäntö pakottaa luovuttamaan lapsetkin miehille, jotka eivät edes elätä minua, niin en ole synnyttelemässä mitään. Mielenkiinnolla odotan koska syntyvät ensimmäiset peräreikävauvat, kun miehellä ja naisella ei kerran vanhempina ole mitään eroa.

Vierailija kirjoitti:

Yritetään vastata miehenä, joka oli pari vuotta vaikean naisen kanssa. Taustoitetaan hiukan. Nainen oli isorintainen blondi. Naama ehkä joku 8 ja painoa oli ennen minua tullut se n. 10kg lisää. Hyvin vihreä, mutta punaisuus jäi ehkä vähän auki. Ei saanut koskea "epäsopivasti", feminismi ja naisten oikeudet olivat äärimmäisen tärkeät, oma mielipide oli aina googlen kautta perusteltu ja tietenkin ainoa oikea.

 

Alun jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että piti olla vähän varpaillaan, mistä aiheista puhutaan ja miten. Politiikka oli vaikeaa, city-vihreys oli syväkoodattu. Ns. kilareita otettiin aina välillä, sitten mökötettiin missä kulloinkin oltiin.

 

Miksi sitten en lähtenyt heti? No, jokin kuitenkin toimi. Olin sitoutunut naiseen ja kun näin tapahtuu, on se kokonaisvaltaista, voin kokemuksella sanoa, että nielin paljon enemmän sitä itseään hänen suunnastaan, kuin ikinä hän minulta. Koin, että se o

Minä olen sellainen idunpurija ja pidän naisten oikeuksia tärkeänä asiana, ehkä en niin kovin city kuitenkaan, eikä ole kyllä lainkaan vaikeaa olla suhteessa oma tasainen itseni. Varmaan aika iso osuus on nykyisen miesystäväni käytöksellä. Hän ei ole edes aloittanut missään vaiheessa puhumaan minulle rumasti eikä koskemaan rumasti. Ei myöskään juttele mitään naisvihajuttuja kotona eikä somessa tai muuallakaan, oikein hyvät välit naispuolisiin sukulaisiinkin. Muutoinkaan ei tarvitse katsella mitään sovinistista kulttuurisoturia. Politiikka ei ole meillä mikään latautunut aihe. Tunnetaitoja löytyy enemmän kuin edes monella naisella. On mukavaa olla sellaisen miehen kanssa, jota pystyy vilpittömästi arvostamaan ja kunnioittamaan, nämä myönteiset tunteet auttavat intohimoakin säilymään. Kyllä yhteensopivuus on varmasti todella tärkeä asia parisuhteen onnistumisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sietää tai joutuu kävelemään. Uutta suhdetta on nykyaikana miehenä erittäin vaikea löytää. Yritän olla kumppanilleni ymmärtäväinen ja lohduttaa raivokohtauksien iskiessä. Ei hän paha ihminen ole. Hyvin traumatosoitunut kylläkin.

Nyhverömiehet sietävät. Itse sanon riidassa, että minulla on muuta tärkeämpää tekemistä kuin skitsoilu. Otahan hammasharjasi ja kävele. (ja sitten juhlin kun on tehty tilaa paremmalle naiselle)

 

No et itse kyllä miltään tasapainoiselta tapaukselta kuulosta🤣

En usko tasapainoon vaan asianmukaiseen ratkaisuun. Hyvää hyvälle naiselle, ilkeää ilkeälle naiselle. 

Koska eron tullessa mies tietää löytävänsä itsensä alkoholivieroitushoidosta 2 kk sisällä.

Se on vähän pakko jos haaveilee perheestä ja lapsista. Semmoiset naiset jotka miehiä kohtelee hyvin on sen verran harvinaisia että sitä huonoa käytöstä on käytännössä pakko sietää jos haluaa perheen

Vierailija kirjoitti:

Pakko sietää tai joutuu kävelemään. Uutta suhdetta on nykyaikana miehenä erittäin vaikea löytää. Yritän olla kumppanilleni ymmärtäväinen ja lohduttaa raivokohtauksien iskiessä. Ei hän paha ihminen ole. Hyvin traumatosoitunut kylläkin.

Näin naisena jännä lukea tällaista. Minut on suhteissani jätetty lähes heti (tai ainakin henkisesti irtaannuttu suhteesta) kun minulla on ollut jokin vaikeus. Esim. jouduin onnettomuuteen ja loukkaannuin niin, että kuntoutus kesti pitkään. Siinä samalla kärsin jonkinlaisesta akuutista stressihäiriöstä, niin tämä oli jo toiselle liikaa.

Toisessa suhteessa kuuntelin toisen huolet ja murheet aina. Mutta sitten kun itselläni oli paha mieli, niin "parempi jos tavataan kun sulla on parempi fiilis?".

Oikeastaan heti kun en ole ollut vain lempeä, mukavaa yhteistä tekemistä järjestävä olkapää, vaan itsekin tarvitseva, niin suhde on ollut sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan noin on ollut ja naiset hakevat 70-80% avioeroista.

Miehet ajattelevat kokonaisuutta. Perhe, lapset, talo, yhteiset vuodet ylä- ja alamäkineen. Uskollisuus, periksiantamattomuus. Miehen kunnia ja tehtävä. Ne ovat isompia asioita kuin hetkelliset tunteet ja niiden vaihtelut sinne tai tänne. Tai naisen kiukuttelu, mitä siitä jos on perhe kasassa kuitenkin ja omalla työllä saavutetut asiat.

Ai miehet ajattelevat uskollisuutta? Miksi sitten pettävät? Tai esimerkiksi pahoinpitelevät vaimojaan ja lapsiaan? Joopa poopa, sellaista puppua sieltä lauantai-iltaan. Hetkellinen tunne se tappokin on, siinä vaan meni naisen henki.

Se kiltti nainen ei kelvannut aikanaan. Miehet ottavat liian tomeran naisen. t. kiltti keski-ikäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sietää tai joutuu kävelemään. Uutta suhdetta on nykyaikana miehenä erittäin vaikea löytää. Yritän olla kumppanilleni ymmärtäväinen ja lohduttaa raivokohtauksien iskiessä. Ei hän paha ihminen ole. Hyvin traumatosoitunut kylläkin.

Näin naisena jännä lukea tällaista. Minut on suhteissani jätetty lähes heti (tai ainakin henkisesti irtaannuttu suhteesta) kun minulla on ollut jokin vaikeus. Esim. jouduin onnettomuuteen ja loukkaannuin niin, että kuntoutus kesti pitkään. Siinä samalla kärsin jonkinlaisesta akuutista stressihäiriöstä, niin tämä oli jo toiselle liikaa.

Toisessa suhteessa kuuntelin toisen huolet ja murheet aina. Mutta sitten kun itselläni oli paha mieli, niin "parempi jos tavataan kun sulla on parempi fiilis?".

Oikeastaan heti kun en ole ollut vain lempeä, mukavaa yhteistä tekemistä järjestävä olkapää, vaan itsekin tarvitseva, niin s

Tuli tästä mieleen kun tulin itse reissusta, joka oli ollut todella stressaava, suoraan silloisen miesystävän asunnolle. Olin aivan itkun partaalla ja taisin alkaa itkemäänkin. Niin hänen reaktionsa asiaan oli, että kun hän oli meille järjestänyt tällaista kivaa, ja sitten tulen paikalle tuollaisena :D

Olin missannut memon, että nainen ei saa elää elämää, vaan pitää olla koko ajan käyttövalmis, hymyilevä ja uunituore, kuin juuri huollosta ja pesusta tullut auto. 

Toki minä tuotakin voisin olla, miehelle joka sitten latelee minulle seteleitä uunituoreesta lompakostaan, eikä myöskään itse märise ja valita tai vaadi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koska eron tullessa mies tietää löytävänsä itsensä alkoholivieroitushoidosta 2 kk sisällä.

Eiköhän noi etanolituttipullomiehet ole jotain vanhempien sukupolvien juttuja.

Miehen käytös riippuu naisen kauneudesta. Kauniille naiselle ei uskalla sanoa vastaan, koska mies pelkää eroa eikä uutta yhtä kaunista naista saa helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö johtuu siitä, että naiset ovat miehistyneet ja miehet naisistuneet -> miehet kohtelevat naisia huonosti.

Juuri näin, ennen naiset joutuivat  sietämään huonoa kohtelua, nyt miehet.