Onko muilla " stressi" lasten harrastuksista? Tuntuu ettei kahden tyossakayvan vanhemman perheeseen mahdu millaan " tarpeeksi" harrastuksia lapsille....

Ja mistä vielä vanhemmille omiin harrastuksiin aikaa vai onko vaan sopeuduttava siihen, että lasten harrastukset määrää vanhempien vapaa-ajan käytön?

Kyllä meillä (asutaan kerrostalossa) on ihan selkeät säännöt miten pitkälle ekaluokkalaisen reviiri ulottuu, ja kuuluu siihen " vieraita pihoja" ja tietty metsikkökin. Harrastuksista, ekaluokkalaisemme on käynyt 5 vuotiaasta asti vesipeuhussa ja uimakoulussa, koska on oikea vesipeto ja kesällä vietämme lomat veden äärelläja pidän uimataitoa ihan hyvänä juttuna. Yhden puolivuotta kävi baletissa, mutta ei kiinostunut ja annettiin asian olla. Nelivuotiaamme ei käy missään, ei tykännyt balettiopesta eikä vesipeuhusta. Harrastukset on keksitty siten, että lapsi itse niistä nauttii. Me vanhemmat voimme halutessamme päteä ihan omilla ansioillamme, meidän lastemme ei tarvite maksaa meidän kunnianhimostamme (joka on aika olematonta). Nyt ekaluokkalainen käy kuvataidekoulua kerran viikossa, eikä muita harrastuksia ole. Tulee jos on tullakseen. Tiedän perheitä, joissa pienet lapset harrastavat 4-5 xvko ja näillä myös vanhemmat nostavat omaa arvostustaan tai luulevat niin tekevänsä. Kaikki pk- seudun vanhemmat eivät ole silti tuollaisia. Omien lasteni leikkitaitoa on usein kehuttu, saattavat olla lego/barbileikin pyörteissä ihan kevyesti jopa 2,5 tuntia kerrallaan (vkl mahdollista, arki-iltaisin täytyy hätistellä iltapalalle ja pesulle). Uskon tämän hyvän leikkitaidon olevan mahdollista siksi, että meillä ei " suoriteta" vaan annetaan aikaa leikin kehittyä, annetaan lapsen olla lapsi ja " jouten" . Kyllä meillä on kesällä helppoa mökillä kun lapset saattavat sen pari tuntia kerrallaan leikkiä terassilla rauhassa, ei tarvitse koko ajan olla keksimässä puuhaa tai kuunnella narinaa, että ei ole tekemistä. Muistutan, että hyvät leikkitaidot (keskittymiskyky) ovat myös tärkeitä ja harrasterumbalapset eivät juuri ehdi leikkiä...