Olen antanut vaimoni jäädä kotirouvaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis manipuloinut hänet vanhuuden köyhyyteen? Eihän vaimo edes peri miestään Suomessa ellei siitä erikseen ole testamenttia.

Jostain syystä teillä on tarve todistella ja tuputtaa omaa valintaanne ihan kuin se kotiäitejä kiinnostaisi.

Luultavasti nuo kotiäidit on paljon vahvempia ja järkevämpiä kuin mitä uskotte. Todennäköisesti myös rautainen itsetuntokin, kun kestävät nämä ennakkoluulot ja vinkumiset.

Mikään ei saa voimaantunutta naista ilakoimaan kuin ajatus siitä, että "miehen armoilla" ollut nainen saisi köniinsä.

Etkös sinä tässä nyt todistele kovasti omaa ideologiaasi? :D

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Minä olen kahden jo aikuisen lapsen äiti - ja hyvässä palkkatyössä +5000/kk. Työeläkettä tulen saamaan ihan mukavasti, sillä ja säästöilläni elän leppoisaa elämää. Työni on kiinnostavaa, innostavaa ja olen osa mahtavaa työyhteisöä. Palkkani käytän sekä itseeni että tuen opiskelevia nuoriani. Tänään käydään porukalla syömässä.

Naisen paras turva on taloudellinen itsenäisyys. Jokainen kotirouva kusee kaikkien naisten muroihin: se antaa signaalin "olen vain kotitalouskone, kun en muuhun pysty" ja toimii lapsilleen (erityisesti tytöille) huonona esimerkkinä aikuisuudesta. Jos 50 % kaikesta innovaatiosta, uusista lääkkeistä, työstä ja potentiaalista jätetään hyödyntämättä, niin sellainen yhteiskunta ei menesty. Esimerkkinä Afganistan, Iran, Pakistan ym. 

Naisten kollektiivinen velvollisuus on huolehtia yhdessä tasa-arvon jatkuvuudesta, sillä naisten ja tyttöjen oikeudet ovat aina vaarassa. Esim. Usa

Olenko siis kotirouvana jonkinlainen luokkapetturi? Hienoa, että olet pärjännyt hyvin, kunnioitan sinua ja saavutuksiasi, mutta ihmettelen miksi sinulla on tarve käydä näin marginaalisen ilmiön kimppuun, joka kotirouvuus Suomessa on? 

Siitä olen ihan samaa mieltä, että jos naiset jäisivät pois työelämästä, menestyisimme paljon heikommin kansakuntana. Se taas sitten on hassu ajatus, että kotirouva olisi jokin "kotitalouskone". Suurin osa suomalaisista kotirouvista lienee hyvin toimeentulevista perheistä, joissa kotona olemiselle on jokin selkeä ja ymmärrettävä syy. Se voi olla vaikkapa sairaus, oma tai omaisen, miehen työ tai jokin haave, joka naisella on mahdollisuus toteuttaa kotirouvana, esimerkiksi taiteen tekeminen. Siitä ei välttämättä hanki juuri mitään, joten käytännössä nainen on kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antanut?

Antanut.

Ap

HYI!

Ovatko siis kaikki työttömät naiset kotirouvia? Välttämättä kaikille ei riitä töitä niin sitten ollaan kotona. Minäkin olen siis kotirouvana kun mies opiskelee. Lapsiakaan ei ole, mutta onhan se kotirouva hienompi nimike kuin työtön.

Ne tuntemani naiset, jotka haaveilevat kotirouvuudesta, ovat niitä herkkiksiä, jotka eivät oikein pärjää tavallisessa työelämässä. Heidän resilienssinsä on lapsen tasolla. Kiva juttu, jos joku mies haluaa sellaista tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Noistakin töistä saa palkkaa. Siellä tehtaalla on myös miehiä töissä. Mahtaako heillä riittää rahat vaimon ja lasten elatukseen? Tai elätetäänkö bussikuskin palkalla koko perhe? Naisilla on Suomessa hyvä koulutus ja muitakin ammatteja on kuin tehdastyö.

Itse nautin suunnattomasti, kun tilipäivänä tulee omalle pankkitilille rahaa eikä tarvitse pyytää mieheltä lupaa ostaa uudet kesäkengät, kun vanhoista lähti pohja irti. Ja voin ostaa haluamani kengät kenkäkaupasta eikä tarvitse mennä kirpparille.

Minäkin kotiäitinä sain ostaa ja myös ostin mitä ikinä tarvitsin. Ostin myös kaiken kolmelle lapselleni ja kotiimme. Ikinä koskaan minun rahankulutustani ei arvosteltu paitsi kerran mutta se olikin sitten jo hiukan hupaisaa.

Lapseni oli aina lämpöisesti ja hyvin puettu ja harrastuksiin satsattiin. Itseasiassa minä säälin lasteni kavereita, koska menivät koulusta tyhjään kotiin ja söivät mitä jääkaapissa sattui olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Tässä on omat etunsa ja tietty arvokkuus.

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html

Monet vanhemmista kokevat tehtävänsä kotona lasten kanssa hyvinkin mielekkääksi ja antoisaksi.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Mitäs tapahtuu siinä vaiheessa, kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja muuttavat pois kotoa? Nainen voi olla siinä vaiheessa alle viisikymppinen ja elämää olla jäljellä 40 vuotta.

No meillä ei ole ainuttakaan lasta ja silti minulla on mahdollisuus olla kotona. Se on aivan ihanaa. Katsos kun ei se elämä kaikilla välttämättä ole pelkkää porsimista ja paskavaippojen vaihtoa.🤗

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis kaikki työttömät naiset kotirouvia? Välttämättä kaikille ei riitä töitä niin sitten ollaan kotona. Minäkin olen siis kotirouvana kun mies opiskelee. Lapsiakaan ei ole, mutta onhan se kotirouva hienompi nimike kuin työtön.

Jos nainen saa mitään tuloa yhteiskunnalta, hän ei ole kotirouva. Kotirouva elää vain miehen tuloilla tai jollain muulla tulolla, joka ei tule työstä tai yhteiskunnalta. Esimerkkinä vaikka lottovoitto tai perintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Noistakin töistä saa palkkaa. Siellä tehtaalla on myös miehiä töissä. Mahtaako heillä riittää rahat vaimon ja lasten elatukseen? Tai elätetäänkö bussikuskin palkalla koko perhe? Naisilla on Suomessa hyvä koulutus ja muitakin ammatteja on kuin tehdastyö.

Itse nautin suunnattomasti, kun tilipäivänä tulee omalle pankkitilille rahaa eikä tarvitse pyytää mieheltä lupaa ostaa uudet kesäkengät, kun vanhoista lähti pohja irti. Ja voin ostaa haluamani kengät kenkäkaupasta eikä tarvitse mennä kirpparille.

 

Minäkin kotiäitinä sain ostaa ja myös ostin mitä ikinä tarvitsin. Ostin myös kaiken kolmelle lapselleni ja kotiimme. Ikinä

Olisiko tilanne ollut sama, jos miehesi bruttopalkka olisi ollut alle kolme tonnia kuukaudessa?

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Mieluummin puolison kuin valtion rahoilla. 

Niin että mieluummin miehen panopatja kuin ihmisoikeuksista nauttiva itsellinen nainen. Juu juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis kaikki työttömät naiset kotirouvia? Välttämättä kaikille ei riitä töitä niin sitten ollaan kotona. Minäkin olen siis kotirouvana kun mies opiskelee. Lapsiakaan ei ole, mutta onhan se kotirouva hienompi nimike kuin työtön.

Jos nainen saa mitään tuloa yhteiskunnalta, hän ei ole kotirouva. Kotirouva elää vain miehen tuloilla tai jollain muulla tulolla, joka ei tule työstä tai yhteiskunnalta. Esimerkkinä vaikka lottovoitto tai perintö.

Jeps, silloin on kotineiti. Jos sii viettää pääosan ajastaan kotona, hän voi myös käydä esim. työssä tai harrastaa aktiivisesti kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Noistakin töistä saa palkkaa. Siellä tehtaalla on myös miehiä töissä. Mahtaako heillä riittää rahat vaimon ja lasten elatukseen? Tai elätetäänkö bussikuskin palkalla koko perhe? Naisilla on Suomessa hyvä koulutus ja muitakin ammatteja on kuin tehdastyö.

Itse nautin suunnattomasti, kun tilipäivänä tulee omalle pankkitilille rahaa eikä tarvitse pyytää mieheltä lupaa ostaa uudet kesäkengät, kun vanhoista lähti pohja irti. Ja voin ostaa haluamani kengät kenkäkaupasta eikä tarvitse mennä kirpparille.

 

Minäkin kotiäitinä sain ostaa ja myös ostin mitä ikinä tarvitsin. Ostin myös kaiken kolmelle lapselleni ja kotiimme. Ikinä

Jutuistasi päätellen olisi ollut sinunkin lapsellesi etu saada nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä :D

Vierailija kirjoitti:

Ne tuntemani naiset, jotka haaveilevat kotirouvuudesta, ovat niitä herkkiksiä, jotka eivät oikein pärjää tavallisessa työelämässä. Heidän resilienssinsä on lapsen tasolla. Kiva juttu, jos joku mies haluaa sellaista tukea.

Naapurin yh ukko otti jenkeistä mahon läpyskän kotiorjakseen. Hyvin häärää kielitaidottomana kun on juuri lapsentasoinen. Käytti vihillä että se luulisi tän olevan rakkautta. Toki.toki toki teki avioehdon.  🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ottaa ison riskin jäädessään kotirouvaksi. Voi olla helppo elämä, mutta kurjia ne viimeiset vuodet. Mielestäni takuueläke ei kuulu kotirouville, koska heidän miehensä kuuluu ottaa ja maksaa heille eläkevakuutus.

Itse olen varakas ja olisin voinut lopettaa palkkatyön 45-vuotiaana, kun sain ison perinnön. Halusin työeläkkeen, jota maksetaan myös ulkomaille, josta suunnittelen ostavani asunnon. Lämpimään.

Vanhat kotirouvat jääkööt palelemaan Suomeen.

Mikähän logiikka tuossakin on, että "takuueläke ei kuulu kotirouville", mutta ilmeisesti kuuluu esim. sellaiselle, joka on lorvinut koko ikänsä yhteiskunnan rahoilla.

Kotirouva on vapaaehtoisesti ollut tekemättä työtä. Sellainen, joka on lorvinut yhteiskunnan rahoilla ei ole saanut työtä tai tehnyt niin pienipalkkaista työtä

Suomi ei ole orjayhteiskunta, eikä täällä makseta "kotirouvarahaa". Kotirouva viittaa siihen, että on vaimona hoitamassa kotia. Jos nainen on työvoimien käytettävissä, hänellä on oikeus esim. työmarkkinatukeen. Se ettei työelämässä suosita "kotirouvia" ei taas ole naisen ongelma.

Myös miehillä on oikeus sosiaaliturvaan. Se on suomen perustuslaissa.

Nämä sosiaaliturvan nauttijia vihaavat rikolliset voisivat perustaa vaikka oman orjavaltionsa, ja katsoa miten se menestyy. Eu:hun ei ainakaan ole asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis kaikki työttömät naiset kotirouvia? Välttämättä kaikille ei riitä töitä niin sitten ollaan kotona. Minäkin olen siis kotirouvana kun mies opiskelee. Lapsiakaan ei ole, mutta onhan se kotirouva hienompi nimike kuin työtön.

Jos nainen saa mitään tuloa yhteiskunnalta, hän ei ole kotirouva. Kotirouva elää vain miehen tuloilla tai jollain muulla tulolla, joka ei tule työstä tai yhteiskunnalta. Esimerkkinä vaikka lottovoitto tai perintö.

Jeps, silloin on kotineiti. Jos sii viettää pääosan ajastaan kotona, hän voi myös käydä esim. työssä tai harrastaa aktiivisesti kodin ulkopuolella.

Mikäs kotirouva tai kotineiti on sellainen nainen, JOKA KÄY TÖISSÄ?

Älä avaaja pamauta kotirouvaasi paksuksi. Heidän lapsistaan ei tule terveitä.

Ai kun kauniisti ajateltu a bimp

Hyvä päätös, sillä saa takuueläkkeen, kun se aika koittaa. Takuueläke on lähes tonnin kuussa eikä siitä mene veroa, jos ei ole muuta tuloa. Jos rouva jää aikanaan leskeksi, niin hän saa myös leskeneläkkeen. Eli eläkepäivillään saa lähes saman kuin  ne, jotka ovat pienellä palkalla 40 vuotta raataneet. Sinä tietysti huolehdit nyt hänen hyvinvoinnistaan.

Kotirouva harvoin ehtii tervejärkisenä eläkeikään. 

Mitäs tapahtuu siinä vaiheessa, kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja muuttavat pois kotoa? Nainen voi olla siinä vaiheessa alle viisikymppinen ja elämää olla jäljellä 40 vuotta

 

Ajattelusi on tosi mustavalkoista. Tilanteita on erilaisia. Luulen, että minunkaltaiseni tilanne on kotiäitien kesken, ainakin tuntemieni, yleinen. Ajauduin kotiäidiksi, kun saimme lapset pienellä ikäerolla ollessani vähän yli 30v. Olin yliopistokoulutettu maisteri ja tehnyt töitä myös opiskeluajan. Valmistuttuani tein oman alan asiantuntijatöitä. Miehellä oli paljon töitä ja hän on aina menestynyt taloudellisesti erinomaisesti. Olimme naimisissa ja avioehtoa  ei ole. Tukiverkkoja ei asunut lähellä eikä niitä ollut. 

Nyt olen lähes 50v. Olen tehnyt osa-aikatyötä  ja suunnittelen muutakin. Olen opiskellut lisää. Harrastanut. Taloudellinen tilanteemme on erinomainen. Sain vielä ison perinnönkin. Lapset ovat menestyneet hienosti kaikessa. Elämämme on ollut onnellista ja hyvää. Mitä katuisin - en mitään. Nyt kun lapset ovat isoja, tuntuu kuin eläisin uutta nuoruutta. Voin tehdä mitä haluan.