Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu todella pahalta enkä tiedä enää mistä löydän voimavaroja
30.04.2025 |
Viimeisten parin vuoden aikana elämä on ajautunut niin syvälle metsään, että toivo alkaa hämärtyä. Kumppani, jonka kanssa kuvittelin jakavani tulevaisuuteni, satutti minua tavoilla, joita en olisi koskaan uskonut mahdollisiksi. Lopulta hän yritti tappaa ittensä ja kaiken sen jälkeen minä jäin kantamaan syyllisyyttä. Tiedän järjellä, ettei se ole minun vastuuni, mutta silti sydämessä kaikuu se yksi kysymys: entä jos en olisi puhunut erosta?
Tämän kaiken keskellä muutkin asiat ovat murentuneet: ihmissuhteet (ihastun aivan liian helposti nykyisin, ehkä hakeakseni turvaa.), työt, ja jopa autoni joka paloi. Ja aikaisempaa typeryyttäni vakuutusrahatkin sai entiseni. Epätoivon vallassa irtisanoin asuntoni, eikä minulla ole nyt paikkaa mille jatkaa. Haluaisin vain hetken rauhaa, tilan, jossa minulta ei odoteta mitään.
Ainoa paikka jonka voin tällä hetkellä kuvitella, on lapsuudenkotini. Siellä olen tervetullut, tiedän sen. Mutta jokin minussa vastustaa paluuta, vaikka vanhempani itse pyysivät minun palaavan. Tuntuu vain vaikealta palata aikuisena takaisin vanhempien luo. Osin siksi, että se herättää minussa säälin tunnetta, enkä haluaisi olla epäonnistunut näin pahasti.
Olen käynyt juttelemassa asioista, mutta 15 terapiakäynnin jälkeen olin kuulemma täysin kunnossa eikä tarvetta jatkolle ole.
Kommentit (30)
Vaikka muutto vanhempien luo kuulostaa askeleelta taaksepäin, niin suosittelen silti sitä. Saat keräiltyä voimiasi, olla rauhassa rakastavassa ympäristössä ja käsitellä asioita. Suunta on vain ylöspäin! Ei kannata liikaa kannatella ylpeyden tunnetta ja antaa sille valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Raamattua uskossa rukoillen ja ikävä kyllä hyväksyä myös sylkykupin rooli maallisella taipaleella.
En usko Jumalaan. Kerran epätoivoisena rukoilin, eikä mitään apua koskaan tullut. Sen sijaan läheinen ystäväni kuoli. Huuhaata minulle, mutta kiitos kuitenkin. Ap.
Kuinka vanha olet? Mitäpä, jos menisit lomalle lapsuudenkotiin?
Milloin viimeksi sai isoa ja kovaa oikein kunnolla, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka muutto vanhempien luo kuulostaa askeleelta taaksepäin, niin suosittelen silti sitä. Saat keräiltyä voimiasi, olla rauhassa rakastavassa ympäristössä ja käsitellä asioita. Suunta on vain ylöspäin! Ei kannata liikaa kannatella ylpeyden tunnetta ja antaa sille valtaa.
Kaipa tuo on totta. Olen myös huomannut, että käyttäydyn nykyään täysin ristiriitaisesta. Ehkä paluu oikeasti auttaisi. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Mitäpä, jos menisit lomalle lapsuudenkotiin?
Olen 58 v.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Mitäpä, jos menisit lomalle lapsuudenkotiin?
Olen 58 v.
ap
Tuo ei ole oikea ap, olen 61-vuotias. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Mitäpä, jos menisit lomalle lapsuudenkotiin?
Olen 58 v.
apTuo ei ole oikea ap, olen 61-vuotias. Ap.
Voitte painua muualle kiusaamaan. Kumpikaan ei ole aloittaja, olen 56 v.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Mitäpä, jos menisit lomalle lapsuudenkotiin?
Olen pian 30v. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Mitäpä, jos menisit lomalle lapsuudenkotiin?
Olen pian 30v. Ap.
Et ole oikea Ap, minä olen 47v. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka muutto vanhempien luo kuulostaa askeleelta taaksepäin, niin suosittelen silti sitä. Saat keräiltyä voimiasi, olla rauhassa rakastavassa ympäristössä ja käsitellä asioita. Suunta on vain ylöspäin! Ei kannata liikaa kannatella ylpeyden tunnetta ja antaa sille valtaa.
Kaipa tuo on totta. Olen myös huomannut, että käyttäydyn nykyään täysin ristiriitaisesta. Ehkä paluu oikeasti auttaisi. Ap.
Riippuu siitäkin, onko sulla aihetta pelätä jumittuvasi sinne. Mutta pieni luvallinen taantuminen voisi tehdä hyvää. Olet kokenut kovia, tarvitaan aikalisä.
Kun elämään tulee liikaa asioita, jotka jo yksitellenkin vaatisivat ajattelemista ja työstämistä, voi olla viisas valinta mennä jonnekin lepäämään sekä keräämään voimia. Nyt pääsisit takaisin lapsuudenkotiisi, joka on hyvä idea. Palaat juurillesi, tuttuun seuraan, ja turvaan.
Ei ole epäonnistumista hoitaa itsensä kuntoon tutussa paikassa. Olet umpikujassa ja lapsuudenkoti on myös mahdollisuus päästä umpikujasta. Saat aikaa itsellesi, jota nyt tarvitset. Miksi sinun pitäisi suorittaa elämääsi silloinkin, kun olet korviasi myöten vaikeuksissa ja tärkeää olisi ensin pelastaa itsensä?
Terapia ei välttämättä auta sinua, jos jumitat samassa pitkän aikaa. Terapeutti antaa työkaluja selvitä, eikä hänen tehtävänsä ole ratkaista sinun ongelmiasi tai antaa valmiita vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on nähtävästi vähintään yksi kiusaaja. Olit sitten 20, 30 tai 50, niin tässä tilanteessa mene sinne lapsuudenkotiin hetkeksi. Ehkä rakastavat ihmiset ympärilläsi saa sinut muistamaan kuka olet, etkä syyllistä itseäsi toisten tekemisistä. Vaadi itsellesi kuitenkin lisää keskusteluapua, jos sitä tarvitset. Väliajalla varaa sika diakonilta tai papilta, jos et muualta tukea saa.
Ei Jumala ole mikään automaatti jolta pyydetään ja aina saadaan. Huoh!
Vierailija kirjoitti:
Milloin viimeksi sai isoa ja kovaa oikein kunnolla, ap?
En ole saanut koskaan miehistä läheisyyttä ja se minua myös itkettää. Olen liian ruma kenellekään sitä paitsi kuka haluaisi tällaisen oireilevan ja itkuinen naisen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei Jumala ole mikään automaatti jolta pyydetään ja aina saadaan. Huoh!
Ei olekaan, vaan taruolento jolla saada ihmiset käyttäytymään oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Raamattua uskossa rukoillen ja ikävä kyllä hyväksyä myös sylkykupin rooli maallisella taipaleella.
En usko Jumalaan. Kerran epätoivoisena rukoilin, eikä mitään apua koskaan tullut. Sen sijaan läheinen ystäväni kuoli. Huuhaata minulle, mutta kiitos kuitenkin. Ap.
Ap, älä luovuta Jumalan suhteen. Hän on rakastava Jumala. Tule Hänen eteensä, juuri niin rikkinäisenä kun olet. Pysähdy Hänen eteensä, ja anna Hänen rauhansa tulla yllesi.
Pyydä että Jumala antaisi Sinulle uskoa, että Jeesus tulisi elämääsi. Hän antaa rauhan ja merkityksen elämälle. Hänen kanssaan on turvallista kulkea tässä vaikeassa elämässä.
Tämä on paha ja langennut maailma, ja vaikka olisimmekin uskossa emme välty kaikista ongelmista, mutta meillä on kuiteinkin rauha Jeesuksessa !
Kaikkea Hyvää Sinulle Ap, rukoilen puolestasi!
Kannattaa lukea Raamattua uskossa rukoillen ja ikävä kyllä hyväksyä myös sylkykupin rooli maallisella taipaleella.