Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu todella pahalta enkä tiedä enää mistä löydän voimavaroja
30.04.2025 |
Viimeisten parin vuoden aikana elämä on ajautunut niin syvälle metsään, että toivo alkaa hämärtyä. Kumppani, jonka kanssa kuvittelin jakavani tulevaisuuteni, satutti minua tavoilla, joita en olisi koskaan uskonut mahdollisiksi. Lopulta hän yritti tappaa ittensä ja kaiken sen jälkeen minä jäin kantamaan syyllisyyttä. Tiedän järjellä, ettei se ole minun vastuuni, mutta silti sydämessä kaikuu se yksi kysymys: entä jos en olisi puhunut erosta?
Tämän kaiken keskellä muutkin asiat ovat murentuneet: ihmissuhteet (ihastun aivan liian helposti nykyisin, ehkä hakeakseni turvaa.), työt, ja jopa autoni joka paloi. Ja aikaisempaa typeryyttäni vakuutusrahatkin sai entiseni. Epätoivon vallassa irtisanoin asuntoni, eikä minulla ole nyt paikkaa mille jatkaa. Haluaisin vain hetken rauhaa, tilan, jossa minulta ei odoteta mitään.
Ainoa paikka jonka voin tällä hetkellä kuvitella, on lapsuudenkotini. Siellä olen tervetullut, tiedän sen. Mutta jokin minussa vastustaa paluuta, vaikka vanhempani itse pyysivät minun palaavan. Tuntuu vain vaikealta palata aikuisena takaisin vanhempien luo. Osin siksi, että se herättää minussa säälin tunnetta, enkä haluaisi olla epäonnistunut näin pahasti.
Olen käynyt juttelemassa asioista, mutta 15 terapiakäynnin jälkeen olin kuulemma täysin kunnossa eikä tarvetta jatkolle ole.
Kommentit (30)
Tuli omat vaikeat ajat mieleen kirjoituksesta. Kyllä kaikki vielä järjestyy, niin kävi minullekin vaikka en siihen uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on lapsuudenkoti. Ilmeisesti nuorehkot vanhemmat. Kuvittele tilanne että heitä ei ole tai tarvitsevat sinun apuasi. Mulla sellainen. Anteeksi nyt tämä. Eli itselläni hyvin paha ja ahdistunut, yksinäinen olo. Mutta ei edes lapsuudenkotia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Raamattua uskossa rukoillen ja ikävä kyllä hyväksyä myös sylkykupin rooli maallisella taipaleella.
Haista paska häiriintynyt sontaläjä
Harvat vanhemmat ottavat aikuisia lapsia enää kotiin. Olet onnekas että sinulla on perhe jonne palata, turvasatama.
Hanki asunto, paikasta jossa kulkee bussi ja on lähellä marketti tms. Autopalo taisi olla vahinko, minkä sille voi. Ehkä vanhemmat tukevat siinä asunnon saannissa, vaikka olisit heillä hetken tai sitten ei. Lopeta syyllisyys. Suhteesta pääsee irti. Kun on uusi asunto kaikki tuntuu jo luistavan paremmin. Älä roiku menneessä liikaa, vaikka asioita käsittelee. Tänään ja huomenna on eri päivä kuin eilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Raamattua uskossa rukoillen ja ikävä kyllä hyväksyä myös sylkykupin rooli maallisella taipaleella.
Haista paska häiriintynyt sontaläjä
Tyypillistä ateistin rumaa kielenkäyttöä, hyvinkin tuttua näissä av ketjuissakin.
T. Eri
Shit happens, so not, mutta hypätään nyt kuitenkin ensin. Hetkeksi piuhat irti, nyt on vappu. Hyvää vappua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mennä lapsuudenkotiin, jos sellainen vielä on. Itse menetin lapsuudenkodin yllättäen ja menetys tuntuu hyvin raskaalta.
Voimia ap. Kaikki järjestyy kyllä kunhan uskot itseesi. Nyt voi olla vaikeaa, mutta jos et jää tuleen makaamaan, uskon että kaikki päättyy hyvin.