Vihdoin taas omaa aikaa kun lapsi aloittaa päiväkodissa ensi kuun alusta.

Kumpaa ap oikein nyt kaipaa; sitä omaa aikaa vai ihmisiä ympärilleen?

-ap-

-ap-

töissä 24h/vrk, niin sinulla on sentään jokin yhteys ulkomaailmaan.

Hei, haloo. Mitä muuta virikettä yksivuotias (itsellä on samanikäinen) tarvitsee kuin oman äidin, kotipihan, ämpärin ja lapion? Tai kasan mainospostia revittäväksi ja muutaman tyhjän limpparipullon pyöriteltäväksi? Mitä luulet hänen päiväkodissa tekevän: keskustelevan henkeviä muiden taaperoiden kanssa, ja harrastavan korkeakulttuuria kuten lastenkirjallisuutta ja taiteen tekemistä?

Ja sitten sinulla vasta tylsää onkin, kun lapsi on päivät poissa....

Mutta provohan tää olikin.

-ap-

Sitä että saa olla erossa lapsesta? Onko lapsesi siis jotenkin erityisen hankala tapaus tms?



Meillä nämä ovat 1v iässä olleet miltei valloittavimmillaan. Lapsesta alkaa olla jo seuraa ja oma luonne tulee esiin, ollaan uteliaita ja tutkitaan kaikkea. Ei vielä uhmaa niskassa.



Tarkoitin vain että miksi haluat päästä lapsestasi eroon päiviksi? Ymmärtäisin jos sinulla olisi joitain harrastuksia tms minkä ajaksi haluaisit saada lapsen hoitoon. Mutta siis niin että lapsi laitetaan hoitoon päiväksi jotta äiti istuu yksin tyhjässä talossa? Minusta tuo ei kuulosta yhtään houkuttelevalta vaihtoehdolta.



Itse kyllä saisin päiovistä huomattavsti mukavampia kun ottaisin lapsen mukaan ja lähtisin vaikka sinne kaupungille. Vaikka vaan pyörimään ihmisiä katselemaann ja kahvittelemaan ja mieluusti etsisin sieltä jotain paikkoja missä lapsiperheet kokoontuvat. Siinä olisi minulle paljon enemmän irtiottoa arjesta kuin yksinäisyydessä istumisessa.

Ethän sä näe edes aamuisin tarhan tätiä, kun mies vie lapsen.

Omaa aikaa... mihin sä sitä tarvitset? Mitä sä omalla ajallas teet, kun asut siellä hevon persiissä etkä pääse millään kaupunkiin tms, jossa olis jotain harrastusmahdollisuuksia tai yleensäkään jotain tekemistä. No voit sä kotona toki siivota ja katsoo telkkarii mutta se kyllä onnistuu vaikka 1v olis kotonakin. Ainakin multa onnistuu.

nauraa partaansa.

ja kun lapsi tulee kotiin on yaas aikaa hänelle

-ap-

-ap-

pitää sinua istumassa yksin keskellä korpea lapsen kanssa ilman autoa, niin minä kyllä ottaisin eron.



Siis en tietenkään suoralta kädeltä, mutta löisin kovan kovaa vastaan ja kertoisin miehelle kuinka kurjaa elämäni siellä on ja mitä tarvitsen tehdäkseni siitä paremman (aloitetaan vaikka siitä autosta). Jos mies tuon jälkeen olisi yhä sitä mieltä ettei mitään kakksoautoa tarvita ja kaikki on ihan hyvin, ottaisin kyllä lapsen kainaloon ja lähtisin muille maille.

että hän on oikein tyyppiesimerkki keskenkasvuisesta vanhemmasta, ns " äidistä" , jolla ei ole mitään otetta omaan elämäänsä ja joka ratkoo oman avuttomuutensa aiheuttamia ongelmia sillä, että 1-vuotias joutuu päiväkotiin.



Sitä se subjektiivinen päivähoito-oikeus tekee.



Tässäkin tapauksessa tarvitsisi parisuhdeterapiaa - ja jonkinlaiset aivot noin alkajaisiksi.

-ap-

miehesi pitää sinua noin narussa?



mieskö (ja anoppi?) teillä tekee kakki pääätökset? eikö sinulla itselläsi ole oikeutta hankkia sitä autoa jos/kun sitä tarvitset? ja samoin vaikuttaa siihen missä asutaan, varsinkin kun sinä siis olet se joka asunnossa viettää aikaa huomattavasti enemmän kuin mies.

kypsymätöntä, epäkypsää, kakaramaista, ihmistä, joka ei ole aikuistunut. En biologista ikää.



Sinun täytyy olla provo, ei kukaan nelikymppinen ole enää tuollainen teinipissis. Myönnä jo.



95

-ap-

-ap- kiitos

Olet provo.

katsotaan mitä tuleman pitää kerron miltä minusta tuntuu

-ap-

Ei sitä koskaan tiedä miten viihtyy uudessa paikassa ja kuinka äitiys vaikuttaa. Kaksi iso tälliä muutto ja äitiys varmasti sekottaa pakan.

Osaan kuvitella kuinka maalla olo kuulosti niin idylliseltä, varsinkaan jos ei ole kokemusta. Minä vietin kesät aina isäni kanssa mokillä. Oli meri ja metsä ja vapaus mennä, mutta aika tuli pitkäksi yksin.

Mieheni haaveilee isosta talosta maalla, mutta tiedän että lapsille pitäisi hakea kaverit kaupungista sen sijaan että vain avaisi ulko-oven ja päästäisi leikkimään naapurin lasten kanssa, joita on korttelissa ainakin 10.



Sano miehelle että tarvitset autoa tyonhakua varten. Menet kylille ja haet toitä jostain sinua kiinnostavasta paikasta. Loytyyko muita lapsia mistään läheltä? Kun lapsi kasvaa ja on 3v+ kaipaa jo kavereita.

Hankala tilanne, nyt vaan luomaan kontakteja muiden äitien kanssa.

Itse olen huomannut nyt kun lapset ovat isommat 4v ja 6v, lasten kavereitten vanhempien kanssa vietän enemmän aikaa kuin vanhojen ystävien.



Itse en kyllä muuttaisi maalle, juuri tuon seuranpuutteen takia. Sitä erakoituu nopeasti jos ei ole aktiivinen itse. Osaan kuvitella miehesi tunteet, uskoo varmasti että on tarjonnut vaimolleen ja lapselleen fantastisen mahdollisuuden olla kotona maalla, mutta ei vaimo olekkaan tyytyväinen. Olisiko mahdollista että anoppi hoitaisi lasta kun käyt harrastamassa?



haleja ja jaksamista.