Vihdoin taas omaa aikaa kun lapsi aloittaa päiväkodissa ensi kuun alusta.

-ap-

jos kuvittelee naisen pärjäävän yksin lapsen kanssa keskellä korpea ilman autoa? Miten saat kauppa-asiat sun muut hoidettua kun lähimmälle bussipysäkillekin oli kilometrien matka?



Ja vaikka miehesi olisi sitä mieltä ettet tarvitse mitään sosiaalisia kontakteja tai liikkumismahdollisuuksia niin eikö sinulla ole asiassa mitään sananvaltaa? Kysymys on sinun arjestasi ja kai sinä nyt paremmin tiedät mitä siinä tarvitset kuin mies?



Miten muuten hoidatte asiat jos lapsi sairastuu tms ja pitää päästä äkkiä lääkäriin?

-ap- alkaa jo kiukuttaa

Itsellä samantapaista kokemusta mut 2 lapsen kanssa!

Ihmisten ilmoille vaan, tyylillä jos toisella, mut uudella asenteella!

Ja jos tuntuu että niitä virikkeitä pitäisi olla, niin kyllä niitä äidin pitää itsekin osata luoda - siinähän kuluu sunkin päiväs rattosammin!!!

KYLLÄ SE ELÄMÄ SIITÄ ;)

-ap-

Meidän äiti-lapsikerhossa on yksi äiti joka ei koskaan puhu mitään muille, mutta ei sitä katsota mitenkään kieroon.

-ap-

Eikä meilläpäin porukka ole mitään " seurakunnan jengiä" ...



(61)

eikö jostain ihan normaali ajomatkan päästä löytyisi joku keskus missä olisi tällaista tarjolla?

Yhtään mitään? Oletko katsonut esim. sitä seurakunnan palstaa? Avoimeen päiväkerhoon mennään noin puoleksitoista tunniksi, ensin juodaan kahvit/mehut pullan kanssa, sitten lapset leikkii hetken, sitten askarrellaan, lauletaan, satutuokio ja kotiin. Näin siis meillä. Meillä myös on kirjastossa satutunti kerran kuussa, MLL:n kerho, lastentapahtumia silloin tällöin. Ja asukkaita kunnassa on nippa nappa 8000.

-ap-

Lauluissa lähinnä. Ja kirkossa on hartaus ensin, mutta sinnekään ei ole mikään pakko mennä ja suurin osa äideistä ei mene.

Eikö sieltäpäin löydy ihmisiä?



Oletko tutustunut kaikkiin naapureihin (siis niihin jotka nyt muutaman kilometrin sisällä asuu)? Eikö koko kylältä löydy yhtään toista lapsiperhettä?

Että sellainen seurakunta, jossa ei ole lapsia yhteen mammakerhoon. Ei meidänkään seurakunnan kerhossa mammoja ole paljon, hyvä jos 30!

Nyt saan olla kerrankin onnellinen siitä että tilavan omakotitalon ja oman pihan sijasta asutaan miehen, lapsen ja kahden koiran kanssa kerrostalokaksiossa! Meiltä sentään löytyy lapsiperheitä useita jo ihan samasta rapusta ja puolen kilometrin säteellä on seurakunnan kerhoa ja lapsitoimintaa, avointa päiväkotia ja muutama isompi leikkipuisto joissa myös ohjattua toimintaa. Vauvamuskari ja vauvauinti kävelymatkan päässä, samoin kaupat ja muut palvelut.

seurakunnassa ei ole tällä hetkellä tarpeeksi pieniä lapsia kerhon perustamiseen, pari vuotta sitten vielä oli.

-ap-

-ap-

-ap-

Koetko itsesi oikeasti onnelliseksi yksin tyhjässä taloss päivisin kun lapsikin on hoidossa? Kaipaatko todella tuolla korvessa sitä omaa aikaa niin paljon että siksi haluat laittaa sen ainoan seuralaisesi pois?

masennus sitten vaivaa

-ap-