Miksi pianon koskettimissa ei ole joka välissä mustaa kosketinta?

Vierailija kirjoitti:

Mihin on jäänyt keskustelu keltaisista koskettimista? On pikkasen mustavalkonormatiivista taas tää keskustelu.

Keltaiset koskettimet ovat esityslistalla kohdassa "muut värit koskettimistolla"

Vierailija kirjoitti:

Perustuu matematiikkaan.

Noista väleistä ei saa monikertoja luomaan harmonioita.

Jos se perustuu mate matiikkaan, niin silloinhan jokaisella nuotilla on oma numero. Mitä ne ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö miksi naisissa on vähän pianisteja?

Niiden sormet ei oikein yllä soittaa pianoa.

Sovittamalla voi soittaa kapeammallakin otteella kuten hyvin nuoret muusikot joutuvat tekemään. Esimerkiksi Elysey Mysin varhaisia videoita katsoessa huomaa ettei otteen kapeus ole este soiton hurmaavalle upeudelle.

Piano on kamalan kuuloinen instrumentti. Persoonattomien rautalankojan koneellisesti avustettua hakkausta huopavasaroilla.

Mutta kuitenkin ihana verrattuna digipianoon, joka toistaa suttuista samplea yllä kuvaillusta hakkauksesta, ilman luonnollista akustista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu matematiikkaan.

Noista väleistä ei saa monikertoja luomaan harmonioita.

Jos se perustuu mate matiikkaan, niin silloinhan jokaisella nuotilla on oma numero. Mitä ne ovat?

Sävelet ovat murtolukuja. Aaltoliike jakautuu pienemmiksi aaltoliikkeiksi, ja näin syntyvät yläsävelsarjat ja intervallit.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Koskettimisto heijastelee nuottikirjoitusta, joka rakentuu C-duurin ympärille. Eli c-duurin sävelet voidaan kirjoittaa nuoteilla ilman ylennys- ja alennusmerkkejä, ja soittaa pelkillä valkoisilla koskettimilla. Periaatteessa yhtä hyvin voisi olla vain rivi valkoisia koskettimia, puolisävelaskeleen päässä toisistaan. Kuten ovat nauhat kitaran kaulalla.

Tämä on oikeasti järkevä vastaus. Pianon koskettimisto on suunniteltu siten, että C-duurissa olevat kappaleet voi soittaa käyttämällä pelkästään valkoisia koskettimia. Jos kahden valkoisen välissä olisi aina musta kosketin, joutuisi C-duurissakin käyttämään myös mustia koskettimia.

Yksi syy voi olla myös se, että mustat ja valkoiset koskettimet tuottavat sävyltään erilaisen äänen. Tottunut kuulija pystyy kertomaan, onko ääni tuotettu mustalla vai valkoisella koskettimella, vaikka hän ei osaisikaan nimetä, mistä sävelestä on kysymys. Erilainen jako mustien ja valkoisten koskettimien välillä voisi vaikuttaa siihen, miltä pianolla soitetut kappaleet kuulostavat.

Wokevassarin pianossa kaikki koskettimet ovat mustia.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi luopua tuosta h nuotista. Typerä jäänne ja sekoittaa turhan päiten asioita.

Samaa mieltä, mutta traditio on tiukassa.

Mikä lienee tapa nykyään, mutta silloin kun itse soittajapiireissä touhusin, niin sotku vältettiin sillä ettei B:stä puhuttu lainkaan. H oli H ja alennettu H oli Bb.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun nuo välit on vain puoli sävelaskelta. Jos ylennät e:n, siitä tulee f. 

Okei. Mutta miksi nuo välit on vain puoli sävelaskelta?

Koska tällaisia sävelkulkuja olemme me länkkärit vuosituhansien aikana päätyneet laulelemaan. Joissain muissa kulttuureissa on sitten toisenlaiset skaalat.

Kuulostaako niiden muiden kulttuurien musiikki meistä länsimaalaisista sitten jotenkin "oudolta" tästä syystä?

T. Musiikista mitään ymmärtämätön

 

Kokeile kuunnella vaikkapa kiinalaista tai intialaista kansanmusiikkia. Erittäin outoja sävelkulkuja ja rytmejä meidän länsimaisiin korviimme- meillä kun kirkko sääteli pitkälle musiikkia

Täytyypä kokeilla! Onko tuo kirkon sääntely jotenkin "kahlinnut" länsimaisten luovuutta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu matematiikkaan.

Noista väleistä ei saa monikertoja luomaan harmonioita.

Miksi ei saa? Kerro tarkemmin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Sine_wave

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu matematiikkaan.

Noista väleistä ei saa monikertoja luomaan harmonioita.

Jos se perustuu mate matiikkaan, niin silloinhan jokaisella nuotilla on oma numero. Mitä ne ovat?

Jokaista säveltä vastaa tietty taajuus. Esimerkiksi "keski-C":stä ylöspäin mennessä seuraavan A:n (eli yksiviivaisen A:n) taajuus on 440 Hz. Tosin nykyisin viritetään yleensä vähän ylivireiseksi, esim. niin, että A on 442 Hz.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä on kauan kamppailtukin kumpi on parempi tasavireinen vai luonnollinen viritys. Tasavireinen valinta on siitä jännä, että piano on aina viritettävä uudestaan kun vaihdetaan ohjelmiston aikakautta tai sävellystapaa. Viritys on tasavireisessä aina kompromissi sointujen välillä. Kun yksi on vireessä niin toinen ei ihan niin vireessä eli yläsävelet jää vaisuiksi verrattuna luonnolliseen viritykseen kuten joissain barokkiuruissa.

En ole musiikkitieteilijä, mutta eikös tasavireisen virityksen idea juuri ole että kaikki sävellajit ja niiden soinnut kuulostavat yhtä hyviltä, tai yhtä huonoilta. Luonnollinen viritys on on sitten tehty tiettyyn sävellajiin. Telkkarista tuli joskus dokumentti jossa esiteltiin rinnakkain tasavireinen ja luonnollisesti viritetty piano. Jälkimmäisellä soitettuna jazzissa käytetyt 5 tai 6 säveltä sisältävt soinnut kuulostivat upean selkeiltä,

Tuossa vertailussa on vissiin tarkoituksella käytetty säveliä, jotka on niin sanottuja "suden kuoppia" luonnollisessa virityksessä, joita siten soittaessa pitää muistaa väistää. Esittelyyn olisi kuulunut toinenkin vertailu, jossa tasavireinen olisi tuottanut yläsäveliä eli sävelten kerrannaistaajuuksia, jotka olisivat nostaneet soinnut hyvin rikkaan kuuloisiksi. Sellaisia, joihin tasavireinen ei yllä ja jää laimeammaksi vaikka sinänsä puhtaaksi.

Mielenkiintoinen aihe. Meillä hyvin vakiintunut moodi ei välttämättä ole ainoa. 

https://muhi.uniarts.fi/1900_modaalisuus/

jossain kaukoidässä tai esim eri puolilla Afrikassakin tutti asteikko saa toisenlaisen muodon. Se kuulostaa aluksi epävireisesti mutta siihen tottuu. 

Ja kyllähän modernit taidemuusikot 1900-luvulla myös haastoivat tätä meidän säveljärjestelmää esim dodekafonista eli 12-sävelasteikkoa.  

Jos haluaisi pianolla soittaa lineaarisella asteikolla, olisiko se C, D, E, FIS, GIS, AIS, C? Onko tuolle sävellajille oma nimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muusikkona pitää sanoa, että tämä oli ensimmäinen järkevä vastaus.

 

Jos haet järkeviä vastauksia niin noin yleisesti Vauvapalsta ei ole oikea foorumi.

Koskettimisto heijastelee nuottikirjoitusta, joka rakentuu C-duurin ympärille. Eli c-duurin sävelet voidaan kirjoittaa nuoteilla ilman ylennys- ja alennusmerkkejä, ja soittaa pelkillä valkoisilla koskettimilla. Periaatteessa yhtä hyvin voisi olla vain rivi valkoisia koskettimia, puolisävelaskeleen päässä toisistaan. Kuten ovat nauhat kitaran kaulalla.

Kitarastakin uupuvat e# ja b#. Merkillistä. Tosin kitaralla voi kieliä venyttämällä soittaa minkä sävelen tahansa.

> Täytyypä kokeilla! Onko tuo kirkon sääntely jotenkin "kahlinnut" länsimaisten luovuutta? 

Ilman muuta kannattaa! Alkajaisiksi vaikka YouTubessa hakusanoiksi "Anoushka Shankar" ja aivan uusi maailma aukeaa. Musiikkia jossa pääroolissa ovat hienostuneet melodiat ja rytmit, ei paksu polyfonia (eli soinnut) kuten länsimaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun nuo välit on vain puoli sävelaskelta. Jos ylennät e:n, siitä tulee f. 

Okei. Mutta miksi nuo välit on vain puoli sävelaskelta?

Koska tällaisia sävelkulkuja olemme me länkkärit vuosituhansien aikana päätyneet laulelemaan. Joissain muissa kulttuureissa on sitten toisenlaiset skaalat.

Kuulostaako niiden muiden kulttuurien musiikki meistä länsimaalaisista sitten jotenkin "oudolta" tästä syystä?

T. Musiikista mitään ymmärtämätön

 

Kokeile kuunnella vaikkapa kiinalaista tai intialaista kansanmusiikkia. Erittäin outoja sävelkulkuja ja rytmejä meidän länsimaisiin korviim

Kirkko ei säännellyt meille asteikkoa - paitsi nykyään yleistä tritonusta pidettiin paholaisen sointuna. Pikemminkin kirkko työllisti muusikoita tilaamalla musiikkia. Siinä keskiajan vaiheilla nykyinen asteikko vakiintui.  Renesamssiajoista alkaen  myös hovit tilasivat musiikkia siinä missä taidettakin. Joskus Beethovenin aikoihin alkoi pääsylippujen myynti myös porvaristolle.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun nuo välit on vain puoli sävelaskelta. Jos ylennät e:n, siitä tulee f.

Kiitos tiedosta! Ihanaa kun tällaiseen keskusteluun kaiken maailman vttuilevien vatipäiden joukkoon mahtuu joku, joka oikeasti tietääkin asioista.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö miksi naisissa on vähän pianisteja?

Niiden sormet ei oikein yllä soittaa pianoa.

Sovittamalla voi soittaa kapeammallakin otteella kuten hyvin nuoret muusikot joutuvat tekemään. Esimerkiksi Elysey Mysin varhaisia videoita katsoessa huomaa ettei otteen kapeus ole este soiton hurmaavalle upeudelle.

Piano on kamalan kuuloinen instrumentti. Persoonattomien rautalankojan koneellisesti avustettua hakkausta huopavasaroilla.

Mutta kuitenkin ihana verrattuna digipianoon, joka toistaa suttuista samplea yllä kuvaillusta hakkauksesta, ilman luonnollista akustista kokemusta.

Osa sähköpianoista toistaa ihan samaa ääntä kuin piankin. Mutta tiedän mitä tarkoitat - meillä oli maineikkaan Rhodes-merkin täysin elektroninen versio lainassa (siltä ajalta kun se oli jo myyty jollekin japanilaiselle) ja se onnistui kuulostamaan epävireiseltä kaikissa sävellajeissa. Soittihan sillä niin harjoituksen vuoksi mutta ei mielellään esiintynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi pianolla soittaa lineaarisella asteikolla, olisiko se C, D, E, FIS, GIS, AIS, C? Onko tuolle sävellajille oma nimi?

Kun ne pianon koskettimet on exponentiaalisella asteikolla, niin löydät siitä noin neljä kosketinta, joilla voit soittaa lineaarisella asteikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu matematiikkaan.

Noista väleistä ei saa monikertoja luomaan harmonioita.

Miksi ei saa? Kerro tarkemmin.

Erinomaisen selkeä teos aiheesta pianon virityksen historia ja valtaisat kamppailut kahden koulukunnan välillä aivan valtioiden ylimmissä hallinnoissa asti on Stuart Isacoff "Pianon taika" vuodelta 2002 ja 288 sivua. Löytyy hyvin myös antikvariaateista.