Kuka laittaa päiväkotiin alle vuoden ikäisen vauvan?
Kommentit (302)
Yleensä akateemisia kylmien tieteiden edustajia kuten ktm/di, joilla ei ole mitään hajua psykologiasta tai kasvatustieteistä. Tavan tallaajatkin ymmärtävät usein näitä paremmin ihan maallikkopohjalta, ettei alle vuoden ikäisen paikka ole päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko. Vauva oli 7 kk, kun työnantaja meni konkurssiin, lopetti. Oli pakko mennä uudelleenkoulutukseen ja sopiva alkoi kahden kuukauden päästä. Kaikki mennyt hyvin, pärjäävä koululainen on nykyisin.
Ei sitä vielä tiedä onko kaikki mennyt hyvin. Tähän saakka kaikki on voinut mennä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Äitiysloma oli ennen aikaan vain muutamia viikkoja, työssäkäyvät äidit joutuivat jättämään lapsensa hoitopaikkaan mennäkseen töihin.
Silloin kun äitiysloma oli vain muutamia viikkoja, ei ollut päiväkoteja. Äidit, jotka kävivät työssä, palkkasivat kotiapulaisen/lastenhoitajan, joka hoiti lapset. Ja maksoivat apulaisen palkan omasta tai miehensä palkasta. Eivät saaneet kunnan tai kaupungin tukemia hoitopaikkojen, jotka tulivat vasta 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko. Vauva oli 7 kk, kun työnantaja meni konkurssiin, lopetti. Oli pakko mennä uudelleenkoulutukseen ja sopiva alkoi kahden kuukauden päästä. Kaikki mennyt hyvin, pärjäävä koululainen on nykyisin.
Ei sitä vielä tiedä onko kaikki mennyt hyvin. Tähän saakka kaikki on voinut mennä hyvin.
Olet kuin mieheni. Kaikki mitä sanon, pitää yrittää kumota. 🖕👎Ohis
Miksi tälläinen aihe on tehty? Ihan kuin aloittaja syyllistäisi kuolleen vauvan vanhempia vauvan kuolemasta. Empatiakyky puuttuu kokonaan. Ongelmana tässä ei ole että alle 1 v on viety päiväkotiin vaan päiväkodin toiminta. Ja varmasti kyseisen päiväkodin työntekijöilläkin on viimeinen kuukausi ollut aivan surkea olo, elleivät nyt psykopaatteja satu olemaan.
Surettaa pienen vauvan kohtalo ja hänen läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt monta kertaa. Pitäisi olla laki että vasta 3-vuotiaan saa laittaa päiväkotiin. Pysyisi lapset ehkä hengissä pidempään. Nykyajan päiväkodit on hirveitä selviämisasemia. Yksi hoitaja vahtii 15 lasta, sitten ihmetellään kun jotain sattuu. Sijaisia ei saa esim. Vantaalla palkata ollenkaan, pitää vaan pärjätä olemassaolevalla henkilökunnalla.
Täällä puhuu joku " järkeä " todellakin. Siis olet itse luullut että sen ikäisiä ei edes päiväkotiin voi viedä, ja olen ajatellut että päiväkotiin saa viedä vain 3+ ikäisiä mitkä osaa kävelläkin.
nykyään tuntuu naisilla olevan muotia että alle vuoden ikäisiä viedään sen takia hoitoon että " hoida sinä minä en jaksa " ennemmin tehdään töitä kuin ollaan oman lapsen kanssa.
60-luvulla äippäloma oli 3 kk ja 70 luvun alussa 6 kk. Hoisin omat lapseni 3 vuotiaiksi ja olin 6 vuotta poissa töistä. Olimme rutiköyhiä, kun ei ollut kotihoidontukea. Lapset oli 70-luvulla syntyneet. Nyt minulle veetuillaan, kun eläke keskituloisena on jäänyt pieneksi, haukutaan laiskottelusta. Kyllä äitiparat eivät tiedä koskaan, mikä on oikein.
Työtoverini, lääkäri, sanoi, että jos kätkytkuolema on tullakseen, niin sille ei mitään mahda, vaikka vieressä seisoisi.
Se, joka asuu pääkaupunkiseudulla ja jolla on asunto - ja opintolainaa ja joka joutuu käymään töissä, että saa perheensä elätettyä . Kaikki eivät valitettavasti saa sossusta rahaa.
90-luvulla oli pakko, asuntolainojen korot toistakymmentä prosenttia, opintolainan muistaakseni lähes 10. Ei ollut vaihtoehtoja, kun yhden palkalla ei perhettä elätetty.
Sitä paitsi 70-luvulla äitiysloma oli vain 3 kk. Siinä ap: lle päiviteltävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se arki päiväkodissa tosi julmaa. Siellä on todellakin niiden pienten ihmistaimien vain selviydyttävä. Onhan se hienoa, kun oppivat uusia taitoja, mutta niiden oppiminen pakon edessä ei ole hienoa.
Ei siinä ole mitään julmaa. Lapset syövät, leikkivät ja nukkuvat riittävästi. Moni lapsi ei haluaisi lähteä kotiin äidin tullessa hakemaan, koska parhaat leikit on kesken. Olen ollut päiväkodissa töissä 25 vuotta enkä todellakaan allekirjoita, että se olisi lapsille mitään selviytymistä. Teemme kivoja retkiä ja leikimme paljon sekä halutessa sylitämme. Päiväkoti on erinomainen keksintö. Sitä vaan en ymmärrä, että päiväkodeista on tullut nyt ilmainen suurelle osalle kansaa kun tulorajaa nostettiin rajusti. Todella monen ei tarvitse maksaa hoidosta senttiäkään.
Paljonko on tuo tuloraja? <
Etkö ole kuullut maksuttomasta varhaiskasvatuksesta lisätietoja antaa Sanna Marinin hallitus se Rahaa On hallitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat hoidetaan päiväkodissa hyvin. Heillä on oma pieni ryhmä ja omat tilat missä heitä hoidetaan. Ei ne vauvat joudu isojen lasten kanssa taistelee huomiosta siellä hoidossa. Omat lapset ovat aloittaneet vauvaryhmässä ja hyvin on mennyt.
Vauvat tarvitsevat syliä koko ajan. Yksikään hoitaja ei ehdi useampia vauvoja sylittelemään koko ajan. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa kun päiväkodissa kävijät kertovat että alle 1v lapsi itkee yksin lattialla istuen ja kukaan ei kiinnitä mitään huomiota häneen. Näen tulevaisuuden traumaihmisen jolla on useita hylkäämiskokemuksia eikä uskalla kiintyä keneenkään koska se hylkäämispelko jäytää takaraivossa. Oma lapsenlapseni meni päiväkotiin 2,5 vuotiaana, joka sekin oli hyvin traumaattinen tapahtuma. Hänestä näki päällepäin miten sydänjuuriaan myöten oli vihainen, ei halunnut edes puhua asiasta moneen viikkoon.
Höpö höpö. Mulla on seitsenkuukautinen poika jonka mielitekemistä on ryömiä pitkin nurkkia ja jäädä tutkimaan samoja pöydänjalkoja ja vitriininsaranoita useamman kerran. Kuulostaa oudolta, että lasta pitäisi olla koko ajan sylittelemässä, että se pysyisi tyytyväisenä. Välillä kyllä muttei koko ajan.
En ole vielä laittamassa lasta päiväkotiin, mutta mitä se on ollut muiden lasten kanssa niin ennemmin sitä kiinnostaa ne kuin äidin syli. Äiti ja isä lääppivät kyllä kotona. Päiväkotiin lapsi silti menee, että tutustuu ikäisiinsä lapsiin ja sosiaalistuu.
Huonot elämänvalinnat johtavat ikäviin seurauksiin, kuten oman jälkeläisensä hylkäämiseen ja kuolemaan. Vauva elää vielä äitinsä kanssa symbioosissa, sitä samaa ei minkään päiväkodin henkilökunta voi tarjota.
Minä sekä lapseni isä (myös isä on vanhempi) laitoimme 10kk:n iässä lapsen päiväkotiin. Eikä ahdistanut yhtään, eikä ahdista yhtään vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Huonot elämänvalinnat johtavat ikäviin seurauksiin, kuten oman jälkeläisensä hylkäämiseen ja kuolemaan. Vauva elää vielä äitinsä kanssa symbioosissa, sitä samaa ei minkään päiväkodin henkilökunta voi tarjota.
Kuulostaa hyvältä tavalta kasvattaa peräkammariin asukki. Pidä toi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot elämänvalinnat johtavat ikäviin seurauksiin, kuten oman jälkeläisensä hylkäämiseen ja kuolemaan. Vauva elää vielä äitinsä kanssa symbioosissa, sitä samaa ei minkään päiväkodin henkilökunta voi tarjota.
Kuulostaa hyvältä tavalta kasvattaa peräkammariin asukki. Pidä toi.
Kolme aikuista lasta olen kasvattanut, yhdellä kaksi ammattia, toinen töissä ulkomailla ja kolmas lakiopinnoissa ulkomailla.
Yksikään ei mennyt vauvana hoitoon. Kädestä suuhun elettiin minimi tuilla ja minun keikkatöillä, mies oli 30 000e vuosituloilla. Eli ei oltu rikkaita, mutta selvittiin.
Oli vaan pakko viedä 11kk poika päivähoitoon. Avioero raskausaikana kun mieheni rakastui toiseen naiseen uudessa työpaikassaan. Muutin pois vauvan kanssa viikko synnytyksen jälkeen. Vanhempainvapaan sinnittelin säästöjeni avulla mutta töihin oli mentävä. Asuntolaina ja elämisen kulut yksin maksettavana. Nyt poika on 25v ja pärjää hyvin elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsenlapsi aloitti päiväkodin n.puolitoista vuotiaana. Kerran olin hakemassa häntä äitinsä kanssa, niin hoitaja sanoi että lapsi oli nukkunut hyvät unet, kolme tuntia! Juttelin myöhemmin lapsen äidin kanssa, että ei ole ammattimaista toimintaa päiväkodilta nukuttaa lasta kolmea tuntia! Lapsen voi herätellä pehmeästi avaamalla verhot ja juttelemalla. Mutta että ulkona vaunuissa kolme tuntia, surullista kaikille. Jos lastenhoito on liian stressaavaa hommaa niin kannattaa vaihtaa alaa. Hoitaja saa palkan siitä, että tekee hoitotyötä, ei pelkästään läsnäolosta työpaikalla.
Ite mietin kotona alle vuoden ikäisen vauvan kanssa minkä pituisille vaunulenkeille viitsin vauvaa ottaa ettei yöuni häiriinny. Ylpeily kolmen tunnin unista on melkein vidduilua kun se on yleensä pois yöunista. Tosi kivaa niille vanhemmille joiden pitäisi saada lapsi nukkumaan jotta itsekin kerkeää unille ja seuraavana päivänä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Oli vaan pakko viedä 11kk poika päivähoitoon. Avioero raskausaikana kun mieheni rakastui toiseen naiseen uudessa työpaikassaan. Muutin pois vauvan kanssa viikko synnytyksen jälkeen. Vanhempainvapaan sinnittelin säästöjeni avulla mutta töihin oli mentävä. Asuntolaina ja elämisen kulut yksin maksettavana. Nyt poika on 25v ja pärjää hyvin elämässään.
Oikeasti, oot huikea ihminen. Viikko synnytyksen jälkeen muutit, en voi kuvitella. Mies, joka ton teki on törkeä sika.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla äippäloma oli 3 kk ja 70 luvun alussa 6 kk. Hoisin omat lapseni 3 vuotiaiksi ja olin 6 vuotta poissa töistä. Olimme rutiköyhiä, kun ei ollut kotihoidontukea. Lapset oli 70-luvulla syntyneet. Nyt minulle veetuillaan, kun eläke keskituloisena on jäänyt pieneksi, haukutaan laiskottelusta. Kyllä äitiparat eivät tiedä koskaan, mikä on oikein.
Työtoverini, lääkäri, sanoi, että jos kätkytkuolema on tullakseen, niin sille ei mitään mahda, vaikka vieressä seisoisi.
Mullakin jäi (työkyvyttömyys)eläke pieneksi, koska olin 6 vuotta kotona lasten kanssa. Olin saanut sen jälkeen kyllä hyvän työn, mutta ehdin olla vajaa 10v töissä kun sairastuin. En vaihtais pikkulapsiaikaa kuitenkaan mihinkään, oli ihana elää se omien lasten kanssa rauhassa kotona.
Pakko. Vauva oli 7 kk, kun työnantaja meni konkurssiin, lopetti. Oli pakko mennä uudelleenkoulutukseen ja sopiva alkoi kahden kuukauden päästä. Kaikki mennyt hyvin, pärjäävä koululainen on nykyisin.