Te jotka ette syö iltaisin mitään: eikö illoista puutu yhteen kokoontuminen?
Yksin eläjä toki voi syödä milloin huvittaa, mutta parisuhteessa elävät ja perheelliset: eikö illoista puutu se mukava yhteinen hetki, kun laitetaan ruokaa ja istutaan syömään kaikessa rauhassa ja jutellaan päivästä? Se ruokapöydän ääreen kokoontuminen?
Kommentit (46)
Keskustelu sujuu paremmin kun suu ei käy syömällä.
Yksineläjänä voin sanoa, että tuota kyllä kaipaa.
Meidän elämä ei pyöri ruoan ympärillä.
Yli miljoona suomalaista asuu yksin.
Ruokarukous ja keskustelua päivän kuulumisista: miten isän ja setien bisnekset sujuvat, mitä lapset ovat oppineet koulussa jne.
Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.
Jep meilläkin kaikki hakevat keittiöstä ruokaa ja syövät omassa huoneessa tietokoneella/puhelimella.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.
Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.
Jep meilläkin kaikki hakevat keittiöstä ruokaa ja syövät omassa huoneessa tietokoneella/puhelimella.
Meillä syödään eri aikoihin, koska erilaiset rytmit. Koululaisilla/työssäkäyvillä. Siitä pidetään kiinni, että ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä. Lapsetkaan eivät koskaan kuljettele ruokia huoneisiinsa.
Me tehdään se klo 17. Itse en enää sen jälkeen syö, mutta muut syö iltapalan.
Meillä on yksi koululainen, yksi virka-aikaa tekevä, yksi kolmivuorotyöläinen ja yksi joka tekee kaksiosaista työpäivää. Ei me kovin usein syödä kaikki neljä yhdessä.
Voi sitä keskustella ilman syömistäkin. Lapsuuden kodissa syötiin aina klo 16 yhtäaikaa mutta en muista että olisimme mitään syvällisiä jutelleet. Ainakin minä ja siskoni syötiin aina vaan nopeasti.
Mies vuorotyössä, minäkin kerran viikossa iltavuorossa ja teineillä menonsa ja harrastuksensa. Että ei todellakaan olla saman pöydän ääressä koko perhe, kuin hyvin harvoin.
Meilläkin on 7henkeä ja kaikilla eri rytmit, jouluna syödään yhdessä, muuten tosi harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.
Ihan normaalia käytöstä suomenruotsalaisilla. Jos ei päivällistä ehditä syödä yhdessä niin sitten vähintään iltapalaa syödään yhdessä. Siihenkin kuuluu aikuisilla ihan rauhallinen teen juominen ja keskustelu jos ei ole nälkä. Viikonloppuisin sitten syödään yhdessä joko perheen kesken 2-4 ateriaa ja syödään yhdessä sukulaisten tai ystävien kanssa lounaita tai päivällistä. Ero suomenruotsalaisilla ja suomenkielisillä on ruokapöytäkeskustelu.
Se on ilmeisesti suomenruotsalaisten hoikemman olemuksen salaisuus. Kun puhuu, ei voi olla ruokaa suussa samaan aikaan ja vaistomaisesti pysähtyy käsikin kesken lappamisen silloin kun puhuu jos on käytöstapoja oppinut. Suomenkielisten kannattaa omia tuo terveellinen tapa suomenruotsalaisilta, koska siitä on terveyshyötyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.
Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten.
Tuo päivällisaikaan on suoraan agraari-Suomesta kun se piti olla ennen iltalypsyä. Nykyään harvalla on lypsykarjaa. Kotiin tullessa voisi syödä hedelmän jne ja tehdä rauhassa päivällisen, joka tarjotaan klo 18-20. Eivät italialaislapsetkaan mene siitä pilalle, että saavat päivällistä klo 19-20 aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä keskustella ilman syömistäkin. Lapsuuden kodissa syötiin aina klo 16 yhtäaikaa mutta en muista että olisimme mitään syvällisiä jutelleet. Ainakin minä ja siskoni syötiin aina vaan nopeasti.
Siihen aikaan kasvatuksen mukaan pentujen ja nuorien piti pitää suu kiinni ruokapöydässä. Vastata sai, jos joku aikuinen kysyi jotain.
Ei me olla koskaan iltaisin yhteen kokoonnuttu silloin kun lapset asuivat kotona. Jokainen otti iltapalaa, jos halusi ja mitä halusi.
Päivällinen kyllä pyrittiin syömään klo 17 maissa yhdessä, mutta se alkoi rakoilla silloin, kun lapsilla alkoi olla harrastuksia, ja vanhempana alkoivat olla töissä koulun jälkeen ja muissa menoissa. Pyrittiin kyllä silloin syömään yhdessä edes kerran pari viikossa.
Me osaamme kokoontua ilman ruokaakin.