"Itse en saanut elää, mutta lapset...."

Vierailija kirjoitti:

Meidän Viljo oppi tekemään paskat pottaan!

Ja Emma osasi pieraista hienosti ensimmäistä kertaa!

Saahan sitä olla lapsistaan ylpeä. Syystäkin 🤭

Ei minua haittaa jos tuttuni vastaa kuulumisten kyselyyn kertomalla lapsistaan, jos siinä kertomisessa on jotakin informaatioarvoa, eikä se ole vain luettelo lapsen saavutuksista. Esimerkki: Kerron lähteväni lomalla Islantiin ja miettiväni nyt mitä pakkaan mukaan ja kuinka kallista siellä on ja mitä retkiä siellä olisi kiva tehdä. Tuttuni vastaa, että meidän Nikoleena on käynyt Islannissa, ja on käynyt kaikissa Pohjoismaissa ja Amerikassakin ja vaikka missä. Kysyn, että mitä Nikoleena tykkäsi Islannista ja tuttuni vastaa, että Nikoleena se vasta osaa matkustaa, on käynyt Kiinassakin.

Kyllä minulle on ainakin yksinkertaisesti tärkeämpää, että lapsillani on kaikki hyvin. En muutenkaan osaa nähdä itseäni ja kuulumisiani minään erillisenä saarekkeena siitä, mitä ympärilläni ja lähelläni tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin ihmettelen. 

Minä ihmettelen, miksi kysytään kuulumisia, jos niitä ei halua kuulla.

Koska MAIJA ei itse ole menestynyt koulussa tai maija ei itse ole ollut sairaana, vaan se kysyjälle tuntematon lapsenlapsi. Ne ovat sen lapsenlapsen kuulumisia. Minä todellakin haluan tietää mitä Maijalle itselleen kuuluu, en sitä mitä minulle tuntemattomille ihmisille kuuluu. Haluan kuulla mitä Maija laittoi keittoonsa tänään ja mitä lankaa hän käytti neuloessaan. Ne ovat Maijan OMIA kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Jospa Maijalla ei ole mitään kerrottavaa omassa elämässään? Heräsi aamulla, meni töihin, tuli töistä, teki ruokaa, siivosi, meni nukkumaan. Ne lapset ja niiden kuulumiset voivat olla ainoa kiinnostava asia hänen elämässään.

Joillekin on ilmeisesti hepreaa se, että ihminen voi olla hyvinkin onnellinen elämässä, jossa "ei tapahdu mitään". 

Minulla on lapsenlapsi joka on minulle maailman tärkein. Jos avio on täyttä pas....terveys mitä sattuu ja raha pussi laiha niin mitä helkkaria pitäisi tehdä? Mutta puhua voin, maailman politiikasta,kotimaan politiikasta,hallituksesta, ym.ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, koska minulle lasteni kuulumiset ovat omia kuulumisiani. Olen yh ja elän vahvasti lasten tunteita ja asioita itsekin. Toki yritån kaikkeni kannustaa heitä itsenäiseksi enkä näytä tätä.

Oma elämäni kulkee samaa rataa, sama työ, samat harrastukset, siinä.ei tapahdu mitään uutta, mutta lapset kasvavat ja kokeilevat uusia juttua, pääsevät uusiin kouluihin, harrastuksiin ja heidän urheilukilpailujaan, näytelmiään ja konserttejaan seuraaminen on minulle todella mielenkiintoista ja saan siitä paljon elämään.

Olen toki oppinut vastaamaan mitä sinulle kuuluu -kysymyksiin vain omalta kohdaltani, koska tiedän, että ihmiset haluavat vain niitä kuulla.

Eikö teidän mielestä saa elää näin, jos olen siinä onnellinen?

Saa, mutta aika sääli, jos omassa elämässäsi, työssäsi ja harrastuksissasi ei tapahdu mitään uutta. Et itse kasva ja k

Kun mikään ei riitä. Ihminen, jolle mikään ei riitä, on pätemisen oravanpyörässä. Hän ei voi pysähtyä, koska on koko ajan todistettava omaa erinomaisuutta. Hän ei koskaan riitä itselleen. Aina pitää opetella lisää, tavoitella korkeammalle, saavuttaa jotain vielä merkittävämpää. Elämä on se, mitä tapahtuu sillä välin, kun hän pyörii tässä pyörässään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsenlapsi joka on minulle maailman tärkein. Jos avio on täyttä pas....terveys mitä sattuu ja raha pussi laiha niin mitä helkkaria pitäisi tehdä? Mutta puhua voin, maailman politiikasta,kotimaan politiikasta,hallituksesta, ym.ym.

Tämäkin, että yleisesti ottaen pidän maailmaa ja sen tapahtumia paljon mielenkiintoisempana aiheena kuin omat tai jonkun toisen ihmisen mitättömät jutut. Sellaiset ihmiset ovat mielettömän kuluttavia, jotka saavat tunnin selostuksen aikaan jostain tuikitavallisesta työpäivästä.

Jotkut haluavat elämäänsä yksinkertaisesti muutakin kuin lapset. Ei se tarkoita oravanpyörässä juoksemista. Heillä on omakin elämä. Ei lapsiinsa voi takertua, heillä on oma elämänsä. Ei toisen kautta voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Meidän Viljo oppi tekemään paskat pottaan!

Ja Emma osasi pieraista hienosti ensimmäistä kertaa!

Monet vieläpä jakavat nämä asiat someen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen on niin makeilunhaluinen ja jos ei ole muuta, niin on mulla ainakin lapsia.

Sehän se vaatiikin erikoistaitoja.

En käsitä tuota, että jonkun mielestä on jotenkin kadehdittavaa, että jollakin on lapsia. Eihän se vaadi mitään erikoistaitoja, joita jotkut toiset eivät osaisi. Omasta itsestään kannattaa lähteä miettimään, mikä tuo tunne on.

Ne lapset on aika iso osa mun elämää, tärkein osa sitä. Ei se tarkoita sitä, etteikö paljon muutakin olisi, mutta on ihan normaalia, että perheellisen ihmisen elämän tärkein asia on se perhe. Ja jos mietit miksi, niin vastaus löytyy evoluutiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain on vain yksi identiteetti.

Ja naiset, jotka muuttuvat ÄIDEIKSI, menettävät kaiken muun.

Siksi pitääkin elää valmiiksi ennen kuin hankkii lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen on niin makeilunhaluinen ja jos ei ole muuta, niin on mulla ainakin lapsia.

Sehän se vaatiikin erikoistaitoja.

En käsitä tuota, että jonkun mielestä on jotenkin kadehdittavaa, että jollakin on lapsia. Eihän se vaadi mitään erikoistaitoja, joita jotkut toiset eivät osaisi. Omasta itsestään kannattaa lähteä miettimään, mikä tuo tunne on.

No, kun tapaat sen ihmisen, joka on halunnut lapsia, mutta ei ole saanut, niin ehkä ymmärrät, että joku voi olla kateellinen. Ja itse asiassa minäkin olen tavallaan kateellinen niille, joilla on ollut mahdollisuus saada enemmän lapsia. Meillä jäi elämäntilanteiden takia kahteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen on niin makeilunhaluinen ja jos ei ole muuta, niin on mulla ainakin lapsia.

Sehän se vaatiikin erikoistaitoja.

En käsitä tuota, että jonkun mielestä on jotenkin kadehdittavaa, että jollakin on lapsia. Eihän se vaadi mitään erikoistaitoja, joita jotkut toiset eivät osaisi. Omasta itsestään kannattaa lähteä miettimään, mikä tuo tunne on.

Miksi lapsista puhuminen tarkoittaisi sitä, että pitäisi sitä jotenkin kadehdittavana? Päteekö tämä kaikkiin muihinkin puheenaiheisiin ja miksi/miksi ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen on niin makeilunhaluinen ja jos ei ole muuta, niin on mulla ainakin lapsia.

Sehän se vaatiikin erikoistaitoja.

En käsitä tuota, että jonkun mielestä on jotenkin kadehdittavaa, että jollakin on lapsia. Eihän se vaadi mitään erikoistaitoja, joita jotkut toiset eivät osaisi. Omasta itsestään kannattaa lähteä miettimään, mikä tuo tunne on.

No, kun tapaat sen ihmisen, joka on halunnut lapsia, mutta ei ole saanut, niin ehkä ymmärrät, että joku voi olla kateellinen. Ja itse asiassa minäkin olen tavallaan kateellinen niille, joilla on ollut mahdollisuus saada enemmän lapsia. Meillä jäi elämäntilanteiden takia kahteen.

 Minulle yksikin olisi ollut aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen on niin makeilunhaluinen ja jos ei ole muuta, niin on mulla ainakin lapsia.

Sehän se vaatiikin erikoistaitoja.

En käsitä tuota, että jonkun mielestä on jotenkin kadehdittavaa, että jollakin on lapsia. Eihän se vaadi mitään erikoistaitoja, joita jotkut toiset eivät osaisi. Omasta itsestään kannattaa lähteä miettimään, mikä tuo tunne on.

No, kun tapaat sen ihmisen, joka on halunnut lapsia, mutta ei ole saanut, niin ehkä ymmärrät, että joku voi olla kateellinen. Ja itse asiassa minäkin olen tavallaan kateellinen niille, joilla on ollut mahdollisuus saada enemmän lapsia. Meillä jäi elämäntilanteiden takia kahteen.

 Minulle yksikin olisi ollut aivan liikaa.

En ymmärrä, miten tuo liittyy siihen, mitä kirjoitin, mutta selvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain on vain yksi identiteetti.

Ja naiset, jotka muuttuvat ÄIDEIKSI, menettävät kaiken muun.

Siksi pitääkin elää valmiiksi ennen kuin hankkii lapsia.

Koska sen jälkeen se oma elämä loppuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain on vain yksi identiteetti.

Ja naiset, jotka muuttuvat ÄIDEIKSI, menettävät kaiken muun.

Siksi pitääkin elää valmiiksi ennen kuin hankkii lapsia.

Koska sen jälkeen se oma elämä loppuu

Tuo ei taida olla kovin monen lapsiperheellisen kokemus. En tiedä, miten te "elämisen" miellätte, mutta mulle se on ainakin sitä jokapäiväistä elämää. Sitä, jota eletään, oli sitten lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset, jotka muuttuvat ÄIDEIKSI, menettävät kaiken muun.

No no! Tuoreet äidit keskittyvät vauvaan - se on selvää. Eivätkä he ajan kuluessa välttämättä ,,menetä,, kaikkea ,,muuta,, vaan saattavat kokea tyhjänpäiväiseksi kahvilassa istumisen, bilettämisen, naisten saunaillat, muodin seuraamisen, kuntosalit. Itse aloitin vauvan äitinä uudelleen kaksi harrastusta, joissa oli ollut pidempi paussi: pianonsoiton ja ranskantunnit, nauttien suunnattomasti siitä, että kahtena iltana viikossa olin yksin ,,ulkona,, ja se riitti. Myöhemmin tuohon tuli vielä vesijumppa. Tuttavapiiri muodostui kyllä suurimmaksi osaksi muista samassa tilanteessa olevista, mutta siinäkin on etunsa: lapsen kasvaessa oli hoitopaikka helppo löytää, jos oli lääkäri- tai muita reissuja tai puolison kanssa halusi kaksin mennä jonnekin.