Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteet, jotka eivät johda mihinkään
27.04.2025 |
Olen 35-vuotias nainen ja omassa laajassa tuttavapiirissäni on taas menossa naimisiinmeno- ja vauvabuumi. Aika moni tuttava meni naimisiin ja/tai hankki lapsia ikävuosien 19-28 välillä, ja nyt ne, jotka eivät näin tehneet, vaan ovat viettäneet elämäänsä tähän asti uraa tehden, matkustellen, harrastaen ym. ovat nyt yli kolmekymppisinä alkaneet vakiintua. Jotkut nuorempana naimisiin menneistä ovat jo toisessa avioliitossa, on uusperhekuviot ja muuta sellaista.
Itse ihmettelen ihan huuli pyöreänä, miten ihmiset ylipäätään onnistuvat hankkimaan vakavan parisuhteen ja perustamaan perheitä. Ajatuskin tuntuu aivan utopistiselta. Omat kokemukseni parisuhteista ovat aika päinvastaisia..
Aikuisikäni parisuhteet ovat noudattaneet surkuhupaisan pitkälle samaa kaavaa: Olen alkanut seurustella miehen kanssa, joka on melko hiljattain eronnut pitkästä suhteesta naisen kanssa, jonka kanssa on ollut suurin piirtein teinistä asti tai muuten vain todella kauan. Joskus on ehditty nuorena naimisiinkin.
Minun kanssa miesten meininki on ollut tyyliä "no, katsotaan" ja "päivä kerrallaan". Aina minua ei ole esitelty edes kumppanieni kavereille tai perheelle.. Osa suhteista on päättynyt omasta halustani, kun suhde on junnannut paikoillaan, osan suhteista päättivät miehet yllättäen ilmoitusasiana.
Näille kaikille suhteille on ollut yhteistä, että minun jälkeeni alle vuoden kuluttua erosta mies on alkanut seurustella uudestaan, ja uuden naisen kanssa on muutettu nopeasti yhteen, menty ensin kihloihin ja sitten naimisiin.
Nyt olen ollut kolme vuotta yhdessä ihanan miehen kanssa, jolla ei ole taustallaan tuoretta eroa pitkästä parisuhteesta. Kaikki on muuten tosi ihanasti, ja mies selvästi välittää minusta, mutta tämäkään suhde ei etene mihinkään. :D Yhteenmuutosta on ollut hieman puhetta, ja mies itsekin todennut, että se olisi taloudellisesti järkevää, mutta aihe tuntuu hänelle muutoin vaikealta. Vaikuttaisi siltä, että mies on ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, eikä halua esimerkiksi erota, mutta ei hänelläkään tunnu olevan mitään "päämääriä" suhteeseemme liittyen. Sinänsä olen itsekin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta itse olen ajatellut, että mikäli joskus löydän hyvän kumppanin, haluaisin asua yhdessä, ja viime vuosina on herännyt halu olla vielä jonakin päivänä naimisissa.
En nyt kaipaa analyysia siitä, mikä kaikki minussa itsessäni mahdollisesti on vikana, vaan kuulisin mieluummin, jos jollain on kokemuksia vastaavan tyyppisistä tilanteista. Toisaalta kiinnostaa myös, että miten te naimisiin päässeet oikein onnistuitte?? :D
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Ha, mulla vähän sama setti päällä. Mies välttelee sitoutumista ja mulla alkaa "ikuisesti yhdessä " -ajatus muuttua muotoon "ihan sama".
Kannattaa nostaa kissa pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kysyin, haluaako mies lapsia ja mies ehdotti yhteenmuuttoa. Näin minulla meni. En olisi ehkä itse osannut edetä tuossa käytännön asiassa yhteisen kodin järjestämisessä. Kai sen voi organisoida se, joka on aloite- ja järjestelykykyisempi. Ajatuksen tasolta siirtyminen käytännön asioihin ei ole kaikille yhtä helppoa. Mutta jos ei mitään vaadi tai pyydä, niin ei varmaan saakaan mitään, pätee varmaan muihinkin asioihin. Rohkeasti kysymään ja sanoista tekoihin. Jos on ollut miettimisaikaa jo jonkun verran, niin jahkailijan voi jättää sitten jahkailemaan itsekseen ja etsiä joku, joka ei tuhlaa aikaasi. Tai ainakin sanoa toiselle se ääneen, mitä haluaa ja katsoa sitten, mitä toinen vastaa. Tosin näillä ohjeilla voi välttyä kokonaan parisuhteen vaivoilta, kun kaikista on päässyt kätevästi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt yhteen tai naimisiin haluaa, harvemmin virheitä halutaan toistaa. Pieni osa ajattelee jo ennalta mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Eli miehet on loisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ha, mulla vähän sama setti päällä. Mies välttelee sitoutumista ja mulla alkaa "ikuisesti yhdessä " -ajatus muuttua muotoon "ihan sama".
Kannattaa nostaa kissa pöydälle.
Mä heitin marraskuussa pihalle tuollaisen ukon. Se oli ehtinyt sössöttää tutuilleen olevansa "hyvinkin vakavassa parisuhteessa".
Hän ehkä oli, minä en. Äijä oli koeajalla ja irtisanoin sen käytöshäiriöisenä.
Vierailija kirjoitti:
Haet alitajuisesti miestä, joka muistuttaa isääsi. Suhde isääsi on mahdollisesti tuollainen, että hän ei joko ollut läsnä lapsuudessasi tai välttelevä? Yleensä kaava menee näin, kunnes noin 40+ vuotiaana sitä tajuaa, missä vika.
Sinuna menisin ratkaisukeskeiseen terapiaan avaamaan tätä. Vaikket olisi masentunut tai muuta, terapia auttaa silti itsetuntemukseen.
Kaikkien isät ovat poissaolevia ja vältteleviä. Parhaassa tapauksessa. Ei sinänsä selitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ha, mulla vähän sama setti päällä. Mies välttelee sitoutumista ja mulla alkaa "ikuisesti yhdessä " -ajatus muuttua muotoon "ihan sama".
Kannattaa nostaa kissa pöydälle.
Joo, kiitos. Kyseistä kissaa on katseltu yhdessä jo pitkään, ja aina välillä pakotan parisuhdekeskustelun käyntiin. Nyt mies lähti (omaan kotiinsa, kuinka ollakaan) ja toivottavasti miettii sitä kaikkea, mutta lopultakin päätös taitaa jäädä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai parisuhteen tarvitse mihinkään johtaa. Suhde itsessään on se päämäärä. Eri asia tietysti on, jos molemminpuolista rakkautta ei ole eikä edes aiota pysyä yhdessä, mutta silloin voi kysyä onko kyse ollenkaan parisuhteesta.
Luetunymmärtäminen! Ap nimenomaan haluaa että suhde johtaa johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla yhteen muutto ei olis ollut vielä mahdollista edellisestä liitosta tulleiden yhteishuoltajuudessa olevien lasten takia. Asuimme eri paikkakunnilla. Nainen ei jaksanut enää odottaa ja saattoi siinä olla jo jotain muutakin häiriötekijää? Päädyimme eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haet alitajuisesti miestä, joka muistuttaa isääsi. Suhde isääsi on mahdollisesti tuollainen, että hän ei joko ollut läsnä lapsuudessasi tai välttelevä? Yleensä kaava menee näin, kunnes noin 40+ vuotiaana sitä tajuaa, missä vika.
Sinuna menisin ratkaisukeskeiseen terapiaan avaamaan tätä. Vaikket olisi masentunut tai muuta, terapia auttaa silti itsetuntemukseen.
Kaikkien isät ovat poissaolevia ja vältteleviä. Parhaassa tapauksessa. Ei sinänsä selitä mitään.
Ei niin. Eikä suhde jompaan kumpaan vanhempaan käsikirjoita elämääsi. Aika mustavalkoista ajatella että kaikki päätökset mitä tulee kumppanin valitsemiseen, pohjautuisivat johonkin freudilaiseen uskomukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena ja nättinä mulle kävi noin. Et sanonut olevasi miehen mukaan muovautuva, mutta minä olin sellainen. Eihän siitä mitään tullut.
Sitten kolmikymppisenä listasin nettiin suurin piirtein ranskalaisin viivoin, että kun alan suhteeseen, niin odotan naimisiinmenoa, lasta ja omakotitaloa noin 10 vuoden sisään. En joutunut seulomaan hirveää kasaa ehdokkaita, mutta ne jotka vastasi olivat samoilla linjoilla. Näin tapasin mieheni ja me oltiin ekoista treffeistä lähtien vakavalla asialla. Kevyet jutustelut hoidetaan nyt kun on kulunut 8 vuotta ja meillä on kaikki mitä me toivottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoin nykyiselle kumppanille heti alussa, että etsin sitten elämänkumppania ja haluan naimisiin (olin tuolloin 32).
Kysyin myös mieheltä aika alussa, että millä aikataululla hän haluaa edetä suhteessa. Hän sanoi, että ajatuksen tasolla 3v jälkeen voi alkaa miettiä kihloja ja kihlauksesta vuoden sisään sitten naimisiin.
Ap, tuo kaikki on minullekin tuttua, kunnes luin jonkin aforismin kaltaisen tekstin, että ei ole ongelma ihastua vääriin miehiin vaan se, että ei ajoissa lähde pois sellaisista suhteista, on ongelma. Opettele aikaisemmin nostamaan kytkintä, jos suhteet jäävät junnaamaan, mikä on miehelle hyvin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alat seurustella eronnnneiden kanssa?
Onko muita kuin eronneita paitsi alle 12-vuotiaiden joukossa? Eiköhän suunnilleen kaikki ole eronneet, jos ovat 3-kymppisiä ja sinkkuna.
Minun ongelmani taas on se, että miehet haluaisivat muuttaa yhteen. Kiirehtivät esittelemään ystävilleen ja perheelleen, ja haluaisivat minun alusta asti sulautuvan kaveripiiriinsä.
Minä taas tykkäisin viettää aikaa kaksin, ja että molemmilla pysyy oma asunto. Voidaan viettää pitkiäkin aikoja yhdessä toisen luona, mutta on ihanaa voida purjehtia välillä oman kodin hiljaisuuteen. Ja niistä tuttavista; minä haluaisin olla suhteessa miehen enkä hänen kavereidensa kanssa.
Eri asia tietysti, jos olisi halu asua yhdessä, hankkia lapsia tai tehdä muita isoja yhteisiä hankintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ha, mulla vähän sama setti päällä. Mies välttelee sitoutumista ja mulla alkaa "ikuisesti yhdessä " -ajatus muuttua muotoon "ihan sama".
Kannattaa nostaa kissa pöydälle.
Joo, kiitos. Kyseistä kissaa on katseltu yhdessä jo pitkään, ja aina välillä pakotan parisuhdekeskustelun käyntiin. Nyt mies lähti (omaan kotiinsa, kuinka ollakaan) ja toivottavasti miettii sitä kaikkea, mutta lopultakin päätös taitaa jäädä minulle.
Sano että on tervetullut olemaan yhteydessä sitten kun osaa kertoa vastauksen. Sitä ennen, turha ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Voi erikseen asua vaikka olisi naimisissa.
Voi voi, mutta ap ei halua. Ap nimenomaan haluaa asua yhdessä. Onko liian vaikeaa ymmärtää tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alat seurustella eronnnneiden kanssa?
Onko muita kuin eronneita paitsi alle 12-vuotiaiden joukossa? Eiköhän suunnilleen kaikki ole eronneet, jos ovat 3-kymppisiä ja sinkkuna.
Olin lähempänä 30v ennen kuin seurustelin ekan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Minun ongelmani taas on se, että miehet haluaisivat muuttaa yhteen. Kiirehtivät esittelemään ystävilleen ja perheelleen, ja haluaisivat minun alusta asti sulautuvan kaveripiiriinsä.
Minä taas tykkäisin viettää aikaa kaksin, ja että molemmilla pysyy oma asunto. Voidaan viettää pitkiäkin aikoja yhdessä toisen luona, mutta on ihanaa voida purjehtia välillä oman kodin hiljaisuuteen. Ja niistä tuttavista; minä haluaisin olla suhteessa miehen enkä hänen kavereidensa kanssa.
Eri asia tietysti, jos olisi halu asua yhdessä, hankkia lapsia tai tehdä muita isoja yhteisiä hankintoja.
Mulla on ollut noitakin. Kumpikaan miestyyppi ei ole päässyt jatkoon.
Alue: Aihe vapaa
Ha, mulla vähän sama setti päällä. Mies välttelee sitoutumista ja mulla alkaa "ikuisesti yhdessä " -ajatus muuttua muotoon "ihan sama".