Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteet, jotka eivät johda mihinkään
27.04.2025 |
Olen 35-vuotias nainen ja omassa laajassa tuttavapiirissäni on taas menossa naimisiinmeno- ja vauvabuumi. Aika moni tuttava meni naimisiin ja/tai hankki lapsia ikävuosien 19-28 välillä, ja nyt ne, jotka eivät näin tehneet, vaan ovat viettäneet elämäänsä tähän asti uraa tehden, matkustellen, harrastaen ym. ovat nyt yli kolmekymppisinä alkaneet vakiintua. Jotkut nuorempana naimisiin menneistä ovat jo toisessa avioliitossa, on uusperhekuviot ja muuta sellaista.
Itse ihmettelen ihan huuli pyöreänä, miten ihmiset ylipäätään onnistuvat hankkimaan vakavan parisuhteen ja perustamaan perheitä. Ajatuskin tuntuu aivan utopistiselta. Omat kokemukseni parisuhteista ovat aika päinvastaisia..
Aikuisikäni parisuhteet ovat noudattaneet surkuhupaisan pitkälle samaa kaavaa: Olen alkanut seurustella miehen kanssa, joka on melko hiljattain eronnut pitkästä suhteesta naisen kanssa, jonka kanssa on ollut suurin piirtein teinistä asti tai muuten vain todella kauan. Joskus on ehditty nuorena naimisiinkin.
Minun kanssa miesten meininki on ollut tyyliä "no, katsotaan" ja "päivä kerrallaan". Aina minua ei ole esitelty edes kumppanieni kavereille tai perheelle.. Osa suhteista on päättynyt omasta halustani, kun suhde on junnannut paikoillaan, osan suhteista päättivät miehet yllättäen ilmoitusasiana.
Näille kaikille suhteille on ollut yhteistä, että minun jälkeeni alle vuoden kuluttua erosta mies on alkanut seurustella uudestaan, ja uuden naisen kanssa on muutettu nopeasti yhteen, menty ensin kihloihin ja sitten naimisiin.
Nyt olen ollut kolme vuotta yhdessä ihanan miehen kanssa, jolla ei ole taustallaan tuoretta eroa pitkästä parisuhteesta. Kaikki on muuten tosi ihanasti, ja mies selvästi välittää minusta, mutta tämäkään suhde ei etene mihinkään. :D Yhteenmuutosta on ollut hieman puhetta, ja mies itsekin todennut, että se olisi taloudellisesti järkevää, mutta aihe tuntuu hänelle muutoin vaikealta. Vaikuttaisi siltä, että mies on ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, eikä halua esimerkiksi erota, mutta ei hänelläkään tunnu olevan mitään "päämääriä" suhteeseemme liittyen. Sinänsä olen itsekin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta itse olen ajatellut, että mikäli joskus löydän hyvän kumppanin, haluaisin asua yhdessä, ja viime vuosina on herännyt halu olla vielä jonakin päivänä naimisissa.
En nyt kaipaa analyysia siitä, mikä kaikki minussa itsessäni mahdollisesti on vikana, vaan kuulisin mieluummin, jos jollain on kokemuksia vastaavan tyyppisistä tilanteista. Toisaalta kiinnostaa myös, että miten te naimisiin päässeet oikein onnistuitte?? :D
Kommentit (72)
"Aikuisikäni parisuhteet ovat noudattaneet surkuhupaisan pitkälle samaa kaavaa: Olen alkanut seurustella miehen kanssa, joka on melko hiljattain eronnut pitkästä suhteesta naisen kanssa, jonka kanssa on ollut suurin piirtein teinistä asti tai muuten vain todella kauan. Joskus on ehditty nuorena naimisiinkin.
Minun kanssa miesten meininki on ollut tyyliä "no, katsotaan" ja "päivä kerrallaan". Aina minua ei ole esitelty edes kumppanieni kavereille tai perheelle.. Osa suhteista on päättynyt omasta halustani, kun suhde on junnannut paikoillaan, osan suhteista päättivät miehet yllättäen ilmoitusasiana."
Olen nainen, mutta itse erottuani pitkästä parisuhteesta en kokenut tarvetta saati halua lähteä yhteenmuuttoon ja avioliittoon tähtäävään parisuhteeseen.
Mieluisinta olisi ollut suhde, jossa ollaan toisiimme sitoutuneita, mutta asutaan erikseen ja tavataan mukavan tekemisen merkeissä. Mutta jo eka suhteeni oli sellainen, missä toinen halusi nopeasti yhteisen elämän, yhteisen asunnon jne. Ja vanhemmillekin minut vietiin pian näytille. Ahdistuin siinä määrin, että karautin karkuun.
En ole ollut valmis uuteen pitkään suhteeseen, eipä siihen muuta syytä ole ollut. Ehkä joskus vielä olen, mutten nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni samat kokemukset, tosin ikää nyt sen verran enemmän, että perheen perustaminen on myöhäistä ajatuksena.
Olen miettinyt, että luultavasti ihan alkumetreillä pitäisi laukoa, että "minä sitten haluan suhteen joka etenee: yhteenmuutto ja naimisiin meno on tavoitteena, mielellään muutaman vuoden sisään. Mitä tästä ajattelet?" Valitettavasti vaan tuo kuulostaa tosi vieraalta omaan suuhun, kun toinenhan on vielä melko tuntematon jne. Ja jos mulle itselleni sanottaisiin noin, voisin ajatella että jotain tilaustyötäkö tuo minusta odottaa...niin enpä tiedä.
Mielenkiinnolla seuraan ketjua, koska ottaisin itsekin mieluusti vinkkiä vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, olen itsekin samassa tilanteessa. Haluaisin namisiin ja lapsia, mutta suhdeyritykseni päättyvät kerta toisensa jälkeen: joko ne vaan kuivuvat kokoon, mies löytää paremman, tai sitten jumiudutaan sellaiseen epämääräiseen tapailukuvioon johon ei liity sitoutumista.
Yksi kerrallaan ystävättäreni löytävät miehen, muuttavat yhteen, menevät naimisiin, hankkivat lapsia. Samaan aikaan kukaan mies ei näytä haluavan minua, paitsi ehkä lyhytaikaiseksi seuraksi paremman puutteessa.
En ymmärrä mikä minussa on vikana.
N34
Tuskin sinussa edes on vikaa. Et vain ole ollut noille miehille sopiva nainen.
Tai nuo miehet eivät olleet sopivia sinulle
Minulle on miehet onneksi jättäneet, kun eivät halunneet yhteistä tulevaisuutta. Ei olisi kiva jos roikotettaan epävarmuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alat seurustella eronnnneiden kanssa?
Näytä minulle sellainen joka ei ole koskaan eronnut kumppanistaan? Ja siis joo, toki joku takapihan Jaakko 61 löytyy, mutta siis ihan normaali ihminen.
En ole tuo jota lainasit, mutta ehkäpä avainasia on, että ovat olleet liian vähän aikaa sitten eronneita. Eli ei sillä hetkellä olleet valmiita uuteen pitkään juttuun, mutta vuoden päästä sitten ovat olleet.
Omasta avioerostani on nyt neljä vuotta. Nyt vasta alkanut vähän heräillä ajatus, että joskus voisi vielä ehkä olla avo- tai jopa avioliitossa. Mutta tosiaan vasta vähän heräillyt, ei niin että ketään lähtisin tällä ajatuksella etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni samat kokemukset, tosin ikää nyt sen verran enemmän, että perheen perustaminen on myöhäistä ajatuksena.
Olen miettinyt, että luultavasti ihan alkumetreillä pitäisi laukoa, että "minä sitten haluan suhteen joka etenee: yhteenmuutto ja naimisiin meno on tavoitteena, mielellään muutaman vuoden sisään. Mitä tästä ajattelet?" Valitettavasti vaan tuo kuulostaa tosi vieraalta omaan suuhun, kun toinenhan on vielä melko tuntematon jne. Ja jos mulle itselleni sanottaisiin noin, voisin ajatella että jotain tilaustyötäkö tuo minusta odottaa...niin enpä tiedä.
Mielenkiinnolla seuraan ketjua, koska ottaisin itsekin mieluusti vinkkiä vastaan!
Miksei voisi suoraan noin sanoa? Toinen voi sitten pohtia, miltä tuo ajatuksena tuntuu.
Jos toinen ahdistuu, niin sitten tietää tulevaisuudennäkymien olevan liian erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että noiden muiden naisten naimisiinpääsyssä tai yhteenmuutossa erona sinuun on se että he ovat sanoneet miehelle että jos et halua niin sitten erotaan. Näin mäkin sanoin nykyiselle miehelleni kun jouduin lähtemään vuokra-asunnostani sen myynnin vuoksi.
Oltiin oltu 1,5 v yhdessä, ja mies olisi vielä halunnut omien sanojensa mukaan JONKIN AIKAA, eli esim puoli vuotta vielä odotella yhteenmuuttoa. Sanoin että se on sitten parempi erota, koska en todellakaan aio muuttaa nyt, ja 6kk päästä uudestaan, enkä aio olla hänen kanssaan eri asunnoissa seurustellen vielä 3 v päästä, enkä hae suhdetta jossa yhteen ei muuteta vaan vain ns katsellaan.
Seuraavalla viikolla mies löysi talon jonka ostimme pari kk löytämisen jälkeen.
Jostain syystä todella moni mies on sellainen että naisen pitää tehdä aloitteet asioihin ja päättää miehen puolesta, muuten ei tapahdu mitään. Olin ihastunut mieheen ja hän minuun, joka oli eroamassa vaimostaan. He siis ihan oikeasti oli eroamassa, ja erosivatkin. Minä kun ajattelin odotella sitä että mies eroaa, että sitten voisimme katsoa sovimmeko yhteen, mutta mies löysikin naisen joka halusi heti muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja tehdä lapsia, niin sen kanssa mies sitten meni yhteen, ja ENNEN kuin ero oli selvä. Minulta mies kysyi myöhemmin miksi jahkasin enkä ehdottanut etenemistä kun olimme niin ihastuneita toisiimme🙄
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, olen itsekin samassa tilanteessa. Haluaisin namisiin ja lapsia, mutta suhdeyritykseni päättyvät kerta toisensa jälkeen: joko ne vaan kuivuvat kokoon, mies löytää paremman, tai sitten jumiudutaan sellaiseen epämääräiseen tapailukuvioon johon ei liity sitoutumista.
Yksi kerrallaan ystävättäreni löytävät miehen, muuttavat yhteen, menevät naimisiin, hankkivat lapsia. Samaan aikaan kukaan mies ei näytä haluavan minua, paitsi ehkä lyhytaikaiseksi seuraksi paremman puutteessa.
En ymmärrä mikä minussa on vikana.
N34
Sulla saattaa olla välttelevä kiintymystapa. Mulla on kans. Löysin kuitenkin miehen jonka kanssa ollaan oltu 10 v saman katon alla. Molemmat olemme välttelevästi kiintyviä, ehkä siksi sovimme yhteen. Molemmilla onnkuitenkin vankkumaton halu olla ja pysyä yhdessä eikä kumpikaan halua missään nimessä erota tai jotain toista kumppania.
avain on meidän suhteessa keskustelu niin että molemmat tietää missä mennään ja toisen tunteet myös. Tunteet ei myöskään vaihtele viikon muutaman kk tai edes vuoden välein. Olemme sitoutuneet toisiimme tosissamme, mutta suhteemme einole koskaan ollut pinkkiä hattaraa ja unelmointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että noiden muiden naisten naimisiinpääsyssä tai yhteenmuutossa erona sinuun on se että he ovat sanoneet miehelle että jos et halua niin sitten erotaan. Näin mäkin sanoin nykyiselle miehelleni kun jouduin lähtemään vuokra-asunnostani sen myynnin vuoksi.
Oltiin oltu 1,5 v yhdessä, ja mies olisi vielä halunnut omien sanojensa mukaan JONKIN AIKAA, eli esim puoli vuotta vielä odotella yhteenmuuttoa. Sanoin että se on sitten parempi erota, koska en todellakaan aio muuttaa nyt, ja 6kk päästä uudestaan, enkä aio olla hänen kanssaan eri asunnoissa seurustellen vielä 3 v päästä, enkä hae suhdetta jossa yhteen ei muuteta vaan vain ns katsellaan.
Seuraavalla viikolla mies löysi talon jonka ostimme pari kk löytämisen jälkeen.
Jostain syystä todella moni mies on sellainen että naisen pitää tehdä aloitteet asioihin ja päättää miehen puolesta, muuten ei tapahdu mitään. Olin ihastunut mieheen ja hän minuun,&n
Tuleeko siitä välttämättä sitten kovin onnen auvoinen liitto, jos toinen vielä vuoden jälkeen empinyt haluaako mitään yhteistä elämää, mutta sitten ns. pakosta täytyy valita se tai ero.
Itse kyllä haluaisin, että toinen olisi vähintäänkin yhtä innoissaan yhteenmuutosta.
Olen naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Kokemattomuus muista ja yhdessä kasvaminen ovat varmaan liimanneet meidät yhteen. Olen nyt keski-ikäinen, enkä pystyisi enää tässä vaiheessa uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kyllä lähtisi erolla uhkailemaan muutossa ja avioliitossa. Se on silloin suhteen päätös, jos toiveet eivät kohtaa. Olet ap vain tutustunut vääriin miehiin. Pelkäätkö itse sitoutumista?
Kyllä miehet osaa ehdottaa. Itseäni on kosittu kahdesti ja aloiteet myös yhteen muuttoon tuli miehiltä. Eli siis kyllä he osaavat, jos suhde on oikea
Vierailija kirjoitti:
En minä kyllä lähtisi erolla uhkailemaan muutossa ja avioliitossa. Se on silloin suhteen päätös, jos toiveet eivät kohtaa. Olet ap vain tutustunut vääriin miehiin. Pelkäätkö itse sitoutumista?
Kyllä miehet osaa ehdottaa. Itseäni on kosittu kahdesti ja aloiteet myös yhteen muuttoon tuli miehiltä. Eli siis kyllä he osaavat, jos suhde on oikea
Mieluummin suhteen päätös, kuin roikkumista suhteessa, joka ei johda mihinkään. Jomman kumman on oltava aloitteellinen, muuten ei mitään tapahdu. Kaikki miehet eivät ole aloitteellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes ymmärrä tätä ajatusta, että suhteen pitäisi "edetä". Eikö vaan voida rennosti viettää aikaa yhdessä ja sitten jos joskus tuntuu siltä, niin voidaan muuttaa yhteen. Varsinkin jos kumpikaan ei edes halua lapsia, niin ei ole kiirettä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että noiden muiden naisten naimisiinpääsyssä tai yhteenmuutossa erona sinuun on se että he ovat sanoneet miehelle että jos et halua niin sitten erotaan. Näin mäkin sanoin nykyiselle miehelleni kun jouduin lähtemään vuokra-asunnostani sen myynnin vuoksi.
Oltiin oltu 1,5 v yhdessä, ja mies olisi vielä halunnut omien sanojensa mukaan JONKIN AIKAA, eli esim puoli vuotta vielä odotella yhteenmuuttoa. Sanoin että se on sitten parempi erota, koska en todellakaan aio muuttaa nyt, ja 6kk päästä uudestaan, enkä aio olla hänen kanssaan eri asunnoissa seurustellen vielä 3 v päästä, enkä hae suhdetta jossa yhteen ei muuteta vaan vain ns katsellaan.
Seuraavalla viikolla mies löysi talon jonka ostimme pari kk löytämisen jälkeen.
Jostain syystä todella moni mies on sellainen että naisen pitää tehdä aloitteet asioihin ja päättää miehen puolesta, muuten ei tapahd
En osaa sanoa kuin omasta puolestani, ja tämä on paras suhde jossa olen koskaan ollut, enkä vaihtaisi pois!
Vierailija kirjoitti:
En minä kyllä lähtisi erolla uhkailemaan muutossa ja avioliitossa. Se on silloin suhteen päätös, jos toiveet eivät kohtaa. Olet ap vain tutustunut vääriin miehiin. Pelkäätkö itse sitoutumista?
Kyllä miehet osaa ehdottaa. Itseäni on kosittu kahdesti ja aloiteet myös yhteen muuttoon tuli miehiltä. Eli siis kyllä he osaavat, jos suhde on oikea
Sullakin kaksi avioliittoa sen the oikean kanssa? 😂
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä tätä ajatusta, että suhteen pitäisi "edetä". Eikö vaan voida rennosti viettää aikaa yhdessä ja sitten jos joskus tuntuu siltä, niin voidaan muuttaa yhteen. Varsinkin jos kumpikaan ei edes halua lapsia, niin ei ole kiirettä minnekään.
Ei sitä yjteenmuuttoa tule sillä että joskus tuntuu siltä. Se vaatii ihan konkreettisia toimia, ja sitä ennen päätöstä muuttaa yhteen.
Eikö siinä parisuhteessa voi olla ihan vaan niin kauan, kun tuntuu hyvältä ja sitten eroaa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä parisuhteessa voi olla ihan vaan niin kauan, kun tuntuu hyvältä ja sitten eroaa?
Ei varmaan tuolla ajatuksella voi, jos haluaa perheen. Pitää olla päämäärätietoinen.
Alue: Aihe vapaa
No itse ainakin sanoin miehelle, että nyt menemme naimisiin, tai sitten eroamme. Menimme naimisiin. Sanoin, että nyt ostamme yhteisen asunnon tai sitten eroamme. Ostimme asunnon. Sanoin, että nyt hankimme lapsen, tai sitten eroamme. Hankimme lapsen, jne.
Olen itse ollut aloitteellinen ja kertonut, mitä haluan. Olemme olleet yhdessä nyt 20 vuotta.