Miksi niin moni kelpuuttaa kumppaniksi kenet tahansa?

Miksi minä sitten olen aina yksin :(

Heikot läheisriippuvaiset ihmiset ei kestä yksin olemista. Monesti seksin puutekkin saa etenkin miehiä ottamaan ihan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin vähän vapaita naisia miesten määrään nähden, ettei miehillä ole varaa nirsoilla. On otettava se nainen, joka näyttää vihreää valoa. 

Itse tajusin sen vasta yli kolmekymppisenä. Parisuhdemarkkinat ovat miesten kannalta epäreilut. 

Parikymppisenä ihmettelin, kun ikäiseni kaverit alkoivat seurustelemaan huomattavasti vanhempien tyttöjen kanssa eivätkä muutenkaan nirsoilleet. Nyt ovat perheellisiä miehiä. 

Mä nirsoilen ja elän vuodesta toiseen yksin. Menee tämä elämä näinkin. 

Enemmistö suomalaisista on naisia. Miehille ei vain kelpaa vanhemmat naiset eli miehet nirsoilevat vaatien itseään nuorempia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska täydellistä ihmistä ei ole.

 

Eis sitä silti lähes ketä tahansa kannata ottaa. Parempi yksin kuin täysin väärän henkilön kanssa.

Entä jos henkilö ei ole täysin väärä? Ei ole vain juuri sitä mitä haluaa? Halu olisi saada iloinen, hyvännnäköinen, sosiaalinen, älykäs jne. Entä jos joku noista ehdoista ei toteudu mutta muuta vikaa ei ole? Esimerkiksi ei olisi iloinen vaan enemmän vakava. Jätätkö ottamatta vai odotatko sitä täydellistä?

 

Jätän ottamatta. En halua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en viihdy ja en voisi kuvitellakaan viettäväni loppuelämää tosikon kanssa. 

 

Sinulta meni viestin tarkoitus ohi. Otetaan uusiksi. Entä jos joku yksittäinen kriteerisi ei täyty? Muuten täydellisyyttä hipova mutta joku pieni asia puuttuu. Jätätkö ottamatta?

No, osa kriteereistä on kyllä sellaisia, joista en taivu. Esimerkiksi mielestäni se, onko mies iloinen vai vakava, ei todellakaan ole mikään pieni asia, vaan vaikuttaa parisuhde-elämään aivan valtavasti. Joku silmien väri taas on sellainen pienempi asia, josta voi joustaa.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi ollut ikinä mitään mahdollisuutta saada sitä ihmistä, jonka oikeasti halusin. Sen takia tyydyin ottamaan hänet, joka minut halusi. 

Tiedän että tein oikein. Jos olisin jäänyt epärealistisesti haikailemaan ihastukseni perään, minulla ei olisi monia niitä asioita, mitä nyt elämältä sain (mm. oman perheen). 

Tietääkö puolisosi, että ajattelet hänestä näin?

Depeche Mode teki aikanaan hyvän biisin nimeltään Policy of Truth.

"You'll see your problems multiplied

If you continually decide

To faithfully pursue

The policy of truth"

Totuudentorvena elämä on vaikeaa.

Olin 33-vuotiaaksi asti sinkku ja olin valmis viettämään loppuelämäni niin. Ottajia kyllä olisi ollut ja hyvä vakiseura löytyi. En halunnut parisuhdetta ennen kuin tuli vastaan mies joka täytti aivan mahdottomat kriteerini. 

Toki jos voisin ja haluaisin saada lapsia, olisi minun pitänyt se priorisoida ja valita tyydyttävä suhde, miehen lisääntymishalu ja perhekeskeisyys edellä. Mutta pelkästään itseni takia en todellakaan halunnut "vain hyvää ja mukavaa" miestä. Miehen piti olla täydellinen. Elämäni on erinomaisen hyvää myös yksin ja olisi edelleen jos jotain kävisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska täydellistä ihmistä ei ole.

 

Eis sitä silti lähes ketä tahansa kannata ottaa. Parempi yksin kuin täysin väärän henkilön kanssa.

Entä jos henkilö ei ole täysin väärä? Ei ole vain juuri sitä mitä haluaa? Halu olisi saada iloinen, hyvännnäköinen, sosiaalinen, älykäs jne. Entä jos joku noista ehdoista ei toteudu mutta muuta vikaa ei ole? Esimerkiksi ei olisi iloinen vaan enemmän vakava. Jätätkö ottamatta vai odotatko sitä täydellistä?

 

Mutta miksi oletus on, että en voisi saada juuri sellaista miestä jonka haluan? Yksi asia on varma: jos tyydyn johonkin, joka ei oikeasti sovi minulle, suljen samalla oven mahdollisuudelta löytää aidosti

Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole sitä täydellistä puolisoa. On hyvä muttei täydellinen. Jos ei muuten, niin suhteen pitkittyessä tulee eteen niitä puolia jotka eivät kuulu täydellisyyteen. Jätätkö silloinkin puolisosi, mikäli hänestä paljastuu sellainen puoli joka rikkoo täydellisyyden? Oli se kuinka pieni tahansa?

Onhan se näinkin.

Monella on ensisijainen toive lapsi. Ja sitten kun neljäkymppiä on mittarissa. Käy kuka tahansa siittäjäksi tai kantajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsentekovehkeet ovat naisilla melko samanlaiset, joten ihan sama kenet ottaa. Sama pätee miehiinkin.

Isoin lapsentekovehje on aivot. Ja ne on kyllä ihmisillä tosi erilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yksin vai odotatko olematonta?

Tämä. Moniko ikisinkku on vain liian vaativa. En halua tuota ja tuota koska ei ole juuri oikeanlainen.

Monen ikisinkun ongelma saattaa olla se, että heille kelpaisi vain varatut miehet. Ne, jotka ovat kelvanneet jo jollekin toiselle avioon asti. Itse tunnen näitä varattujen patjoja muutaman. Onkohan otanta liian pieni ja vain sattumaa?

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on pari sinkkua. Heille on kerrottu kuinka he ovat liian vaativia ja pitäisi laskea rimaa. Sitten kun he ovat laskeneet rimaa alkaa ihmettely miksi he ovat ottaneet sellaisen. Pitäisi ottaa parempi joka vastaa heidän vaatimuksiaan.  Ristiriitaista käytöstä.

Suuri osa ihmisistä on just tuollaisia totuudentorvia joille aikuisiälläkin tärkeintä on päästä sanomaan oma (yleensä idioottimainen) mielipide joka asiaan. Minä minä minä tiedän ja olen oikeassa! Ihan kuin ekaluokkalaiset.

Ne jotka roikkuvat paskassa suhteessa yrittävät eniten tuputtaa parisuhdetta sinkuille. Kyllä sinunkin pitäisi ottaa riippakivi perässä raahattavaksi kun minäkin otin!

No, osa kriteereistä on kyllä sellaisia, joista en taivu. Esimerkiksi mielestäni se, onko mies iloinen vai vakava, ei todellakaan ole mikään pieni asia, vaan vaikuttaa parisuhde-elämään aivan valtavasti. Joku silmien väri taas on sellainen pienempi asia, josta voi joustaa.

"Joustaa?" Ei minulla ollut silmienvärikriteereitä edes teininä. Mitä nyt taas?

Yököttävät liitot🤭

Haaveilin yliopistosta valmistuneesta blondista, mutta rakastuin ammattikoulusta valmistuneeseen brunettiin. Ne omat vaatimukset on usein ihan naurettavia, kyllä sen oman rakkaan tunnistaa

En oo ees aatellu seurustelua tai kumppania itsekseen on niin mukavaa 

30v

Vanhat naiset ja kaikenikäiset miehet kenties? Useampi tuntemani nuori, tai edes keski-ikäinen, nainen ei ole kelpuuttanut ketään.

Liian nirsojen suku päättyy kovin usein.