Miksi niin moni kelpuuttaa kumppaniksi kenet tahansa?

Ei todellakaan kelpuuta.

Kuka kelpuuttaa? Ei ainakaan omissa sukulaisissa, ystävissä eikä edes työkavereissa ole ketään tuollaista.

Läheisriippuvaisuus, yksilö on kykenemätön olemaan yksin.

Olen itse ainakin hylännyt monta "kosijaa" ennenkuin löysin hänet keneen todella rakastuin.

Tämä on pitkän liiton salaisuus. Täytyy löytää sielunkumppani ja silloin myös selviää väkisinkin pitkässä liitossa tulevista vaikeammista ajoista ns. ruuhkavuosista.

Parisuhteeseen päätyneet kelpuuttaa, ikisinkut ei. 

Mistäs sinä näin päättelet ja kuinka laajaan otantaan väittämäsi perustuu? Jos väite perustuu omaan mielipiteeseesi siitä, onko joku pariskunta mielestäsi match, ei kerro mitään siitä, miten hyvin pariskunta todellisuudessa sopii toisilleen. Harva meistä tietää mitään kovin henkilökohtaista toisten parisuhteista, ellei siinä nyt ole ihan todellisia ulospäinkin näkyvä ongelmia tmv.

Minulla ei olisi ollut ikinä mitään mahdollisuutta saada sitä ihmistä, jonka oikeasti halusin. Sen takia tyydyin ottamaan hänet, joka minut halusi. 

Tiedän että tein oikein. Jos olisin jäänyt epärealistisesti haikailemaan ihastukseni perään, minulla ei olisi monia niitä asioita, mitä nyt elämältä sain (mm. oman perheen). 

Melkein kaikki mun ympäriltäni ovat kelpuuttaneet aivan väärät kumppanit, koska ryhmäpaine. Itse en ole, mutta lähellä se mullakin on ollut ihan väsymyksen takia. Jatkuva jankutus ympärillä saa kenet tahansa väsyneeksi. Mulle on siis jankuttaneet ihan kaikki. Äiti, mummo, tädit, kaverit, jopa terveystiedon opettaja vihjasi, että ei ole tervettä olla seurustelematta. Siis ihan koko mun ikäni lapsesta asti täysin typeriä asioita. Esimerkkinä miksei sulla ole ketään, me voidaan järkätä sulle treffit, ei sitä nyt yksin voi elämäänsä elää, olet ihan kaunis nyt rohkeutta vaan miesasioihin, älä ole noin estynyt, oot sä lesbo jos oot nii se on täysin okei, et sä vieläkään ole tullut kaapista, et sä sit ookaan lesbo no miks et mee treffeille, mitennii haluat rakastua ei kukaan oikeasti rakastu, sulla on liian kovat strandardit, on se nyt kumma kun kukaan ei kelpaa, kohta oot jo vanha, etkö muka halua perhettä miten niin et halua jne jne... Helposti siinä painekattilassa lannistuu kovempikin tyyppi jos ei oikeasti ole päättänyt, että tekee mikä itselle parasta. 

Tunnen yhden, jolle nuorempana kelpasi mies kuin mies, kunhan miehellä oli pulssi. Miehet vaihtuivat tiuhaan, alentui jopa varattujen patjaksi, kun mies "oli jättämässä" vaimonsa. Itsetunto oli pakkasella, pahinta mitä hänelle saattoi tapahtua, oli jäädä yksin. Nykyään on onneksi löytänyt sopivan puolison.

Koska täydellistä ihmistä ei ole.

Minä nyt olen listannut mitä pitää olla / mitä ei saa olla. 

Tarkistin, moniko ex / menneisyyden miestuttu on täyttänyt nuo kriteerit ja toiveet. 

Vain yksi !!!!!!!! Mutta oli yllättävää, että olen jo joskus menneisyydessä tuntenut unelmieni miehen.  

Itse en kelpuuta ketään.

Oletko yksin vai odotatko olematonta?

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki mun ympäriltäni ovat kelpuuttaneet aivan väärät kumppanit, koska ryhmäpaine. Itse en ole, mutta lähellä se mullakin on ollut ihan väsymyksen takia. Jatkuva jankutus ympärillä saa kenet tahansa väsyneeksi. Mulle on siis jankuttaneet ihan kaikki. Äiti, mummo, tädit, kaverit, jopa terveystiedon opettaja vihjasi, että ei ole tervettä olla seurustelematta. Siis ihan koko mun ikäni lapsesta asti täysin typeriä asioita. Esimerkkinä miksei sulla ole ketään, me voidaan järkätä sulle treffit, ei sitä nyt yksin voi elämäänsä elää, olet ihan kaunis nyt rohkeutta vaan miesasioihin, älä ole noin estynyt, oot sä lesbo jos oot nii se on täysin okei, et sä vieläkään ole tullut kaapista, et sä sit ookaan lesbo no miks et mee treffeille, mitennii haluat rakastua ei kukaan oikeasti rakastu, sulla on liian kovat strandardit, on se nyt kumma kun kukaan ei kelpaa, kohta oot jo vanha, etkö muka halua perhettä miten niin et halua jne jne... Helposti

Minun äiti kyllä tykkäsi minun poikaystävistä enemmän kuin minä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko yksin vai odotatko olematonta?

Tämä. Moniko ikisinkku on vain liian vaativa. En halua tuota ja tuota koska ei ole juuri oikeanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs sinä näin päättelet ja kuinka laajaan otantaan väittämäsi perustuu? Jos väite perustuu omaan mielipiteeseesi siitä, onko joku pariskunta mielestäsi match, ei kerro mitään siitä, miten hyvin pariskunta todellisuudessa sopii toisilleen. Harva meistä tietää mitään kovin henkilökohtaista toisten parisuhteista, ellei siinä nyt ole ihan todellisia ulospäinkin näkyvä ongelmia tmv.

En ole AP, mutta kun tätä palstaakin lukee ja ihmiset tiuhaan tahtiin valittavat kumppaneistaan, jotka eivät esimerkiksi osallistu kotitöihin, muista merkkipäiviä, halua tehdä mitään kivaa yhdessä tai jotka haukkuvat ja ovat muuten epäkunnioittavia, kuinka tällaisten ihmisten kanssa päädytään yhteen? Tai ehkä tärkempi kysymys on, miksi ihmeessä tällaisiin suhteisiin jäädään?

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki mun ympäriltäni ovat kelpuuttaneet aivan väärät kumppanit, koska ryhmäpaine. Itse en ole, mutta lähellä se mullakin on ollut ihan väsymyksen takia. Jatkuva jankutus ympärillä saa kenet tahansa väsyneeksi. Mulle on siis jankuttaneet ihan kaikki. Äiti, mummo, tädit, kaverit, jopa terveystiedon opettaja vihjasi, että ei ole tervettä olla seurustelematta. Siis ihan koko mun ikäni lapsesta asti täysin typeriä asioita. Esimerkkinä miksei sulla ole ketään, me voidaan järkätä sulle treffit, ei sitä nyt yksin voi elämäänsä elää, olet ihan kaunis nyt rohkeutta vaan miesasioihin, älä ole noin estynyt, oot sä lesbo jos oot nii se on täysin okei, et sä vieläkään ole tullut kaapista, et sä sit ookaan lesbo no miks et mee treffeille, mitennii haluat rakastua ei kukaan oikeasti rakastu, sulla on liian kovat strandardit, on se nyt kumma kun kukaan ei kelpaa, kohta oot jo vanha, etkö muka halua perhettä miten niin et halua jne jne... Helposti

Ok, olen ollut ikisinkku melkein koko ikäni, eikä kukaan ole koskaan minulle kertaakaan tyrkyttänyt ketään. Ei edes äiti. Olen ilmeisesti niin ruma ihminen, että kaikki jo tietää ettei tuo tule ikinä saamaan ketään miestä. Oikeassa he taitaa ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Koska täydellistä ihmistä ei ole.

Eis sitä silti lähes ketä tahansa kannata ottaa. Parempi yksin kuin täysin väärän henkilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska täydellistä ihmistä ei ole.

 

Eis sitä silti lähes ketä tahansa kannata ottaa. Parempi yksin kuin täysin väärän henkilön kanssa.

Entä jos henkilö ei ole täysin väärä? Ei ole vain juuri sitä mitä haluaa? Halu olisi saada iloinen, hyvännnäköinen, sosiaalinen, älykäs jne. Entä jos joku noista ehdoista ei toteudu mutta muuta vikaa ei ole? Esimerkiksi ei olisi iloinen vaan enemmän vakava. Jätätkö ottamatta vai odotatko sitä täydellistä?

Suomessa on niin vähän vapaita naisia miesten määrään nähden, ettei miehillä ole varaa nirsoilla. On otettava se nainen, joka näyttää vihreää valoa. 

Itse tajusin sen vasta yli kolmekymppisenä. Parisuhdemarkkinat ovat miesten kannalta epäreilut. 

Parikymppisenä ihmettelin, kun ikäiseni kaverit alkoivat seurustelemaan huomattavasti vanhempien tyttöjen kanssa eivätkä muutenkaan nirsoilleet. Nyt ovat perheellisiä miehiä. 

Mä nirsoilen ja elän vuodesta toiseen yksin. Menee tämä elämä näinkin.