Miten olisitte eläneet elämänne jos olisitte minä?

Mutta oothan sä käynyt lukion vai ymmärsinkö väärin?

Ja oppimisvaikeuksista huolimatta?

Kiva elämä. 70 vuotta katkeruudessa piehtarointia ja sitten kuolet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun suurin ongelma lienee,  että toiveesi ja haaveesi ovat aina olleet epärealistisia.  Et ole tyytyväinen elämääsi,  koska haluat vain sellaista,  mitä et voi koskaan saada.  Kuuta taivaalta. Kieriskelet itsesäälissä ja katkeruudessa sen sijaan,  että olisit alkanut tavoitella jotain sellaista,  mikä on mahdollista.  Voi yrittää merkonimiointoja uudelleen,  jos eka kerta menee pieleen.  Jos toka kertakin menee pieleen,  pitää keksiä jotain,  mikä voisi onnistuakin.  

T. Autokolarin jälkeen 14-vuotiaasta lähtien pyörätuolissa ollut lapseton sinkku,  joka silti osaa nauttia elämästä 

Tsemppiä sulle. Mä ymmärrän tämän. Mä olen aina halunnut normaalin, keskiluokkaisen elämän. Nyt olen jättänyt vähätkin kyläilyt pois esim sukulaisten ja tuttujen luona, koska ne lisäävät vaan katker

Mitä normaaliin keskiluokkaiseen elämään kuuluu mielestäsi?

Minulle keskiluokkaisuus on kulttuurista: tietoa, kirjaston käyttöä, musiikkia, museoita, näyttelyitä, käytöstapoja. Kirjasto on ilmainen, museokortti on halpa. Liikun ulkona luonnossa. 

Oisin ollu mun hoidettavana.

Sulla on myös mies ja lapsi.

Kaikilla ei oo niitäkään...Mies nyt voi olla mitä vaan, mutta kai sentään lapsi on koko elämän rakas ja tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta oothan sä käynyt lukion vai ymmärsinkö väärin?

Ja oppimisvaikeuksista huolimatta?

Kävin sitä 2,5 vuotta, mutta en päässyt ylioppilaaksi.  En saanut yhtään lyhyen matikan kurssia suoritettua vaikka otin paljon tukiopetusta. Muut aineet toki oli ihan helppoja.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun suurin ongelma lienee,  että toiveesi ja haaveesi ovat aina olleet epärealistisia.  Et ole tyytyväinen elämääsi,  koska haluat vain sellaista,  mitä et voi koskaan saada.  Kuuta taivaalta. Kieriskelet itsesäälissä ja katkeruudessa sen sijaan,  että olisit alkanut tavoitella jotain sellaista,  mikä on mahdollista.  Voi yrittää merkonimiointoja uudelleen,  jos eka kerta menee pieleen.  Jos toka kertakin menee pieleen,  pitää keksiä jotain,  mikä voisi onnistuakin.  

T. Autokolarin jälkeen 14-vuotiaasta lähtien pyörätuolissa ollut lapseton sinkku,  joka silti osaa nauttia elämästä 

Tsemppiä sulle. Mä ymmärrän tämän. Mä olen aina halunnut normaalin, keskiluokkaisen elämän. Nyt olen jättänyt vähätkin kyläilyt pois esim sukulaisten

Joku kiva talo/ asunto, kesämökki, matkustelua ja kohtuullisesti rahaa.ap

Voihan se elämä mennä ammatinkin opiskelun jälkeen raiteiltaan. Nykyään on melko paljon nuoriakin eläkeläisiä, eri syistä.

Ei se silti tarkoita, että olisi mitenkään epäonnistunut. Ei sairastumisille mitään voi ja silti voi elää arvokasta elämää ja jopa nauttia, pienistäkin asioista joista elämä lopulta pitkälti koostuukin. 

Ei tuo keskiluokkaisuus tai tietyt normit ole mikään ihanne, vaikka sitä oikein hierotaan ihmisten naamaan. 

Ja kuinka moni sellaisista ihmisistä on oikeasti onnellinen?

Mikäs siinä, ehkä onkin mutta ei sekään kaikille oikeaa onnea tuo.

Tämä on kyllä sellainen asia, mitä Suomessa ei saa ääneen sanoa koska silloin suututaan ja katsotaan kieroon, kun joku on eri mieltä (*oli asia toki mikä tahansa...).

Olisin alkanut huoraksi nuorena ja rikolliseksi vanhana. Itsemurhaa en olisi tehnyt missään tilanteessa. 

En tiedä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oothan sä käynyt lukion vai ymmärsinkö väärin?

Ja oppimisvaikeuksista huolimatta?

Kävin sitä 2,5 vuotta, mutta en päässyt ylioppilaaksi.  En saanut yhtään lyhyen matikan kurssia suoritettua vaikka otin paljon tukiopetusta. Muut aineet toki oli ihan helppoja.ap

Olisi opiskellut niitä muita aineita. Kun kerran peruskoulun olet suorittanut, niin olisin käynyt jonkin linjan ammattikoulussa noiden lukio-opintojen jälkeen ja/tai opuskellut esim. jotain noista muista sineista avoimessa yliopistossa. Olisin myös saattanut pyrkiä yliopistoonkin ammattikoulupohjalla, kun kerran muut aineet olivat lukiossa ihan helppoja.

Nytkin sinuna opiskelisin. Olisin tietoinen, että matematiikka olisi haasteeni, mutta on aikamoista tuhlausta olla opiskelematta, jos kerran muut aineet olivat helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, mitä en ainakaan olisi tehnyt: paljastanut koko elämääni intiimeimpiä yksityiskohtia myöten (ja lisäksi perheenjäsenien ja sukulaisten elämää) julkisesti niin tarkasti, että kaikkien henkilöllisyys tulee tietoon.

Jos olisin niin tehnyt, menisin heti metsään ja käpertyisin johonkin kivenkoloon, niin syvästi häpeäisin.

Et ilmeisesti ole vieläkään sisäistänyt, että ihmiset todellakin tietävät, kuka sinä olet.

Siis mitä ihmettä oikein trollaat? Eihän ap ole kertonut mitään yksityiskohtaisia asioita, joista olisi edes teoreettinen mahdollisuus tunnistaa. 

Jotkut sitäpaitsi kertovat oppimisvaikeuksista tai sairauksistaan paaaaljon tarkemmin ihan omalla naamallaan ja nimellään, eikä sinäkään ole mitään hävettävää. 

Sinä voi itse hävetä tietenkin omassa elämässäsi ihan mitä asioita huvittaa. Kovin terveellistä tosin sellainen kaiken ylimääräinen häpeäminen kuitenkaan on.