Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten hyväksyä vanhemmuuden haasteet

Vierailija
26.04.2025 |

Haluisin siis kuulla muiden kokemuksia/vinkkejä sen hyväksymiseen, että välillä on vaan niin hermo kireellä. Vauva on kohta 11 kk eli kohta jo taapero. Ennen lapsen saamista luulin, että univaje ja väsymys ois pahimpia, muttä näitä en kyllä juurikaan ole kokenut. 

Mutta haasteena siis se, että lapsen itkua on vaikea sietää. Kun ei saa tehtyä mitään kun hän tuhertaa itkua, oli lattialla tai sylissä. Ja sillon mua rupee vituttamaan ja haluaisin siitä vitutuksen tunteesta eroon. Eli, mitä mun mielessä ois hyvä tapahtua, että hyväksyisin että tällästä se nyt on?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyväksyt vaan sen, että elämässä on erilaisia haasteita, ja useimmilla vanhemmilla on jossain vaiheessa lasten kanssa jotain haasteita. 

Ne vaan vaihtelee, että minkä tyyppisiä ne haasteet on, mutta useimmilla on jotain joskus. Lapseen tottuminen voi olla vaikeampaa jos saa lapsen vähän vanhempana, ja lapsen kanssa eläminen, raskaus, synnytys ja vauva-aika tuntuu olevan vanhemmille äideille usein eri tavalla raskasta, mutta heillä on usein vakaa elämäntilanne, ei stressiä rahasta eikä fomoa ja tunnetta siitä, että haluaisi olla jossain muualla kuin lapsen kanssa kotona. 

Vierailija
2/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ois kiva kuulla sellasen ihmisen ajatuksia, joka on kokenut kotona lapsen/lapsien kanssa olemisen helpoksi. Mä en esim saa ruokaa tehtyä lainkaan, kun vauva itkee jos en häneen kiinnitä huomiota ja en uskalla tehdä ruokaa, jos hän on kantorepussa (pelkään että kuumaa rasvaa jne lentää hänen päälleen, uunin aukasemisesta puhumattakaan). Eli tulee syötyä vain leipää ja puuroa ja hedelmiä. Vauva onneks syö pilttiä. Mutta kohta kun on yli 1v, ei pilttiä enää voi antaa ja ois pakko saada ruokaa tehtyä, mutt se vaatii sen että hän viihtyy lattialla paremmin. Päiväuniaikoja ei oikein ehdi ruuanlaittoon käyttää, kun vauva nukkuu 30-40 min ja se aika menee helposti siivoamiseen ja omaan ruokailuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko neuroepätyypillinen?

Vierailija
4/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko neuroepätyypillinen?

Kuinka niin?

Vierailija
5/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jo on onnetonta. Miksi se vauva itkee? Jutteletko sille vai oletko vain netissä kun olet vauvan kanssa?

Vierailija
6/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No jo on onnetonta. Miksi se vauva itkee? Jutteletko sille vai oletko vain netissä kun olet vauvan kanssa?

Kiitos kun haukut. En tiedä, miksi vauva itkee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva kuulla sellasen ihmisen ajatuksia, joka on kokenut kotona lapsen/lapsien kanssa olemisen helpoksi. Mä en esim saa ruokaa tehtyä lainkaan, kun vauva itkee jos en häneen kiinnitä huomiota ja en uskalla tehdä ruokaa, jos hän on kantorepussa (pelkään että kuumaa rasvaa jne lentää hänen päälleen, uunin aukasemisesta puhumattakaan). Eli tulee syötyä vain leipää ja puuroa ja hedelmiä. Vauva onneks syö pilttiä. Mutta kohta kun on yli 1v, ei pilttiä enää voi antaa ja ois pakko saada ruokaa tehtyä, mutt se vaatii sen että hän viihtyy lattialla paremmin. Päiväuniaikoja ei oikein ehdi ruuanlaittoon käyttää, kun vauva nukkuu 30-40 min ja se aika menee helposti siivoamiseen ja omaan ruokailuun.

Okei tää ei kuulosta enää normaalilta, ettet saa tehtyä edes ruokaa. 

Uskalla vaan tehdä niin, että vauva on kantorepussa. Tai laitat viereen syöttötuoliin istumaan, otat mukaan kotitöihin ja juttelet samalla vauvalle mitä nyt tehdään. 

Vierailija
8/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä auttoi, kun hankin rakastajan. Sai muuta ajateltavaa. Puoliso ei huomioinut tarpeeksi, mikä aiheutti ahdistusta/masennusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
26.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikilla on aina joskus vaikeaa ja vituttaa vaikka oma lapsi olisikin mitä ihanin ja rakkain. Se on ihan normaalia. 

Esikoinen oli maailman aurinkoisin, eikä juuri kitissyt tyhjästä. Sai todella hyvin puuhattua kaikkea. Lapsi leikki tyytyväisenä itsekseenkin. Nuorimmainen (13 kk) vaatii enemmän huomiota ja saattaa roikkua lahkeessa koko ajan. Hänelle laitan usein musiikkia soimaan niin viihtyy paremmin tai joskus jopa telkkarin päälle silloin, kun on pakko saada jokin asia tehdyksi, kuten vaikka se ruoka uuniin. Keittiössä lapsi viihtyy hyvin, kun saa leikkiä muovikipoilla ja kauhoilla. Tai joskus syöttötuolissa katselemassa mitä teen. Samalla höpöttelen ja leikin jotain tai laulelen. 

Ruuat syödään yhdessä, ensin lapsi saa syödä itse ja sillä välin syön omat ruuat, lopuksi sitten syötän loput piltit tai mitä nyt onkaan tarjolla. Ei mene sitten sitä päiväunien omaa aikaa ruokailuun ja lapsikin oppii samalla.

Vierailija
10/10 |
28.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun haukut. En tiedä, miksi vauva itkee.

Hei Ap: Älä välitä haukkujista! Kuulehan: mitä ikinä teet, joku löytää siitä aina jotain väärää, mutta haukkujilla ei olekaan SINUN lastasi, joten he eivät yksinkertaisesti tiedä! Minä ehdottaisin tässä hyvin haukuttua ja vanhanaikaista asiaa: Osta leikkikehä ja laita vauva sinne siksi aikaa kun siivoat. Vaihtaisin kokeeksi päiväjärjestyksen niin, että kokkaisin kun vauva nukkuu sen 30 - 40 minuuttia.  Kaikkea hyvää ja kyllä se siitä 👍