Lue keskustelun säännöt.
Minä en jaksa kohta enää välittää mistään ja muutenkaan kohta jaksaa yhtään mitään enää
25.04.2025 |
Mä olen ihan valmis romahtamaan koska vaan ihan täysin. Vielä jaksaa syödä normaalisti sekä hygienia mutta muuten sitten alkaa jo loppua jaksaminen. Liikkua ei jaksaisi vaan täytyy ihan pakottaa ja sitten on väsynyt jälkeenpäin, siivoaminenkin pakkopullaa 2 viikon välein ja siinä välissä paikat menee ihan sotkuun. Laskut olen lähestulkoon jättänyt hunningolle ja vaikka tulisi karhukirjeitä en välitä kun eipä ole mistä maksaa. Lyhyt työpätkä ensikuu pitäisi yrittää jaksaa mutta en tiedä jaksanko ja ei motivoi yhtää että kaikki rahat menee laskuihin ym eikä itselleen voi ostaa mitään enkä sillä tarkoita mitään vaatteita tai sellaisia vaan jotain mitä normaalit ihmiset tekee, käy jossain syömässä, keikoilla, lomailee, harrastaa tai ostelee mitä tarvii harrastuksissa ym. mikä kiinnostaa.
Mä en ole työelämässä ja olen lähestulkoon syrjäytynyt, mulla ei ole kavereita tai muuta. Olen psyykkisesti ja fyysisesti sairas, kirjolla jne.
Päivät menee lähinnä kotona istuen kuunnellen 20+ vuotta vanhempaa musiikkia ja itkien katkerana kun nuoruus ja aikuisuus tähän mennessä mennyt lähinnä hukkaan eikä saa mitään enää koskaan takaisin. En osaa enkä halua elää ikäni mukaisesti vaan samanlailla mitä silloin alle 20-vuotiaana.
Koskaan edes seurustellut tai juuri muutakaan tehnyt. Pelkään tyttöjä/naisia enkä osaa puhua niille. Ei pysty olemaan samassa tilassa yksinään tyttöjen/naisten kanssa esim kuntosali koska menen vaan paniikkiin enkä pysty keskittymän mihinkään ja hikoilen ihan sikana. Pelkään jopa ala-asteikäisiä, varmaan siksi kun silloin kun itse oli joku 11-12 ja olisi ollut kiinostunut joskusta ei osannut tai uskaltanut tehdä mitään ja ei uskaltanut eikä osannut siitä eteenpäinkään tähän päivään asti.
Kunnallista mielenterveyshoitoa useine lääkkeineen ollut pari vuosikymmentä eikä elämä ole mennyt parempaan vaan alamäkeä ollut koko viimeiset päälle 20 vuotta.
Haluan kokoajan yhä enemmän vaan palata menneseen enkä välitä tulevaisuudesta koska sillä ei ole tarjota minulle yhtään mitään tai minulla ei ole tällaisena tarjota yhtään mitään tälle maailmalle.
Päivä kerrallaan ajattelu tuottaa vaan tuskaa siinä missä muukin ajattelu. Olen jo poistumisen kannalla kuin että enää jäisin tähän maailmaan kun kaikki on jo mennyttä ja pilalla joka osa-alueella kaikessa tässä elämässä.
Kommentit (69)
Tule uskoon, katso vaikka tv7 sivut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta ulkomaille ja kokeile siellä on ihmiset sosiaalisempia eikä niin nipoja.
Millä hän siellä ulkomailla eläisi, kun ei ole työkuntoinen, liekö kielitaitoinenkaan. Kaiken lisäksi ihmisarkakin.
Uskoontulo ei oikein käskemällä tapahdu, eikä se auta itsessään rahattomuuteen tai siihen, ettei löydä paikkaansa. Ehkä se oma kokemus Jumalan armosta ja yhteydestä auttaa laittamaan tilanteen uusiin raameihin, mutta noh 🤷
Onni onnettomuudessa, nuo jehovat ei tiedä missä asut. Hyeenat heti kimpussa, kun joku on heikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vain kuunnella niitä meditaatioita ilman mitään tavoitteita. Älä stressaa edes siitä, keskitytkö. Kyllä se alitajunta kuuntelee, vaikka tietoinen mieli vaeltelee ties missä. Jatka pari viikkoa tai kuukausi joka päivä. Voit käyttää vaikka yhtä ja samaa meditaatiota, niin se on tuttu ja turvallinen. Valitse sellainen, jonka äänestä pidät ja joka tuntuu miellyttävän turvalliselta. Uskon, että hyödyt niistä, kun pääset alkuun. Voit sitten jatkossa valita meditaatioita eri aiheisiin vaikka siltä samalta tekijältä.
Mutta tärkeintä on saada ensin sun hermosto rauhoitettua. Se on taistele tai pakene -tilassa, jonka kuuluisi olla lyhytaikainen tila, mutta usein se jää päälle. Autismi ja aistien ylikuormitus ei ainakaan helpota tilannetta.
Oikeasti, sun elämä voi muuttua vielä ihan täysin. Mutta lakkaa sabotoimasta sun edistymistä itse sillä, että odotat liikaa tuloksia liian nopeasti. Ei se sun ylivirittynyt hermosto edes
Hermosto kyllä on täysin ylikuormittunut ja on jatkuvassa taistele tai pakene tilassa se on totta.
Tuohon että odotan liikaa tuloksia liian nopeasti kyllä mutta se on vähän sellaista kun on vuosia ja vuosia mennyt jotenkin sellaisessa tilassa että on mennyt päivä kerrallaan vähän kuin huomaamatta ja jokunen vuosi sitten huomannut että elämä mennyt ohi ja moni asia jäännyt kokematta ja ihan paniikissa että nyt on pakko tulla jokin ihme tai jotain että pystyn elämään asioita ennenkuin on liian myöhäistä kun moni asia jo mennyt ohi ja kohta liian vanha jne. että ei oikein pysty enää olemaan rauhassa ja odottamaan tuloksia hiljaa. Sitä ihan kävelyilläkin odottaa että näkee tyyliin taikalampun metsässä ja käy hakemassa sen ja pääsee toivomaan kaikenlaisia parannuksia elämään. Ihan oikeasti uskoo tai toivoo tällaista kun loton näkee mahdottomana mutta jonkun taikalampun ihan täysin mahdollisena. Joka päivä tulee ihan automaattisesti ajateltua että toivoo tällaista ja paranee elämä tällä ja tällä tavalla kunnes palaa tähän hetkeen ja paniikki palaa kun se haaveiluissa laskee vähäksi aikaa.
Varmasti ihan hyviä neuvoja täällä annettu minulle, en vain tiedä olenko enää pelastettavissa mitenkään hitailla mutta normaaleilla ja realistisilla toimilla vaan pitäisi olla tyyliin epärealistia ja nopeita ja täysin fantasiatason muutoksia mitä on esim. elokuvissa että parantuisin ja olo helpottaisi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo ei oikein käskemällä tapahdu, eikä se auta itsessään rahattomuuteen tai siihen, ettei löydä paikkaansa. Ehkä se oma kokemus Jumalan armosta ja yhteydestä auttaa laittamaan tilanteen uusiin raameihin, mutta noh 🤷
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Matteuksen evankeliumista. Meillä on edelleen ihmeitä tekevä Jumala. Siunausta kaikille.
Sääli ettei täällä voi laittaa yksäriä tai mitään. Voisin olla ap:lle juttukaveri ja kuuntelija, kaikenlaista nähnyt ja kuullut enkä kuormitu.
Ja ite 30+ ja syrjäytynyt. En väitä että osaisin auttaa tai muuttaa mitään, mutta ois joku jolle voisi kertoa miten paskasti menee tai vaikka mitä kivaa on saanut aikaiseksi jos on :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan elämässä ole paljoa hurraamista, ketään ei edes kiinnosta olenko elossakaan? Jotenkin yritän jaksaa kuitenkin, jos elämällä kuitenkin oisi jotain tarjottavaa näiden synkkien vuosikymmenten jälkeen. N61v
Unohda meditaatiot ja hypnoosit.
Raamatun Sana on ainoa totuus. Netistä löytyy luotettavaa Raamatun opetusta esim. pastori Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen.