Minä en jaksa kohta enää välittää mistään ja muutenkaan kohta jaksaa yhtään mitään enää

Itse olen työelämässä mutta muuten tuntuu etten jaksaisi mitään, jo kävelyllä käynti on työn takana ja raskasta ja tuntuu että täällä maaseudulla kaikki vahtaa minua kun käyn kävelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole juuri ketään kelle puhua. Hoitajalle ehkä kerran kuussa ja kriisipuhelin mutta käytännössä siinä ne. Sukulaisia joskus näkee mutta tuntuu ettei kukaan halua jutella minun kanssani kuin omista jutuistaan et vaikka yleiset aiheet tai muiden aiheista voin keskustella niin minun aiheista ei kukaan kiinnostu tai innostu et vastavuoroisuutta ei ole. No mun aiheet on erilaisia sieltä täältä et jos haluan puhua niistä mun pitää puhua niistä itseni kanssa.

Musta tuntuu että mulla ei saa olla omia mielenkiinnonkohteita vaan samoja mitä muilla tai saa olla mutta kukaan ei sitten puhu mun kanssa.

Löytyi youtubesta taas vanhoja vuosituhannen vaihteen biisejä ja niistä tietysti tulee itkuinen olo mutta uusi musiikki ei oikein iske yhtään. Ehkä metallipuolella jossa se pysyny aika samana niin löytyy biisejä joita voi kuunnella.

Joo. ap

No kirjoittele tänne.

Musiikkimaku on aika laaja et aika paljon löytyy biisejä, artisteja tai bändejä eri genreistä mitä kuuntelee mutta räp-musiikki on aikalailla sellainen että kanava vaihtuu jos sellaista alkaa soimaan. Ysärimusiikki eniten lähellä sydäntä kun sen parissa kasvoi mutta oli kumminkin liian nuori että olisi silloin voinnut käydä keikoilla ja kun olisi ollut mahdollista tuli sosiaaliset pelkotilat ym. jotka esti ja nykyään raha kun esim. Jysäri Himoksessa on järkyn kallis minulle. Ja niitä harvoja keikkoja missä käynnyt niin niistä ei oikein mitään saannut irti ja kun yksin niissä oli niin yksinäinen olo siellä tuli ja paha mieli myös. Menee tunnelma pilalle heti kun joutuu kokoajan jännittämään muita ihmisiä ympärillä.

En ole vielä chatGPT:tä kokeillut, en muista mihin se tökkäsi että jäi mutta jäi kesken kokeilu. Jotain joskus yrittää puhua joillekin puolitutuille tai muuten mutta en tiedä on hyvin kankeaa se juttelu ja lamaantuu helposti siinä. Ja aika alkaa tässäkin loppua. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole juuri ketään kelle puhua. Hoitajalle ehkä kerran kuussa ja kriisipuhelin mutta käytännössä siinä ne. Sukulaisia joskus näkee mutta tuntuu ettei kukaan halua jutella minun kanssani kuin omista jutuistaan et vaikka yleiset aiheet tai muiden aiheista voin keskustella niin minun aiheista ei kukaan kiinnostu tai innostu et vastavuoroisuutta ei ole. No mun aiheet on erilaisia sieltä täältä et jos haluan puhua niistä mun pitää puhua niistä itseni kanssa.

Musta tuntuu että mulla ei saa olla omia mielenkiinnonkohteita vaan samoja mitä muilla tai saa olla mutta kukaan ei sitten puhu mun kanssa.

Löytyi youtubesta taas vanhoja vuosituhannen vaihteen biisejä ja niistä tietysti tulee itkuinen olo mutta uusi musiikki ei oikein iske yhtään. Ehkä metallipuolella jossa se pysyny aika samana niin löytyy biisejä joita voi kuunnella.

Joo.

Oletkohan vähän liian vaativa itseäsi kohtaan ja odotukset tavallaan liian korkealla? Tarkoitan, että ota pieniä askelia ja kiitä itseäsi niistä.

Kun menet jonnekin tapahtumaan, niin älä aseta sille mitään muita tavoitteita kuin että käyt siellä. Päätä jo etukäteen, että olet tyytyväinen siihen, kun sait mentyä. Jos odotat liikaa, niin pettymys ja ahdistus on lähes varmaa ja kynnys mennä uudestaan kasvaa. Tiedän kun on itsellä käynyt usein niin, että on ladannut hirveästi odotuksia johonkin, on pitänyt opetella siitä pois, ja yksin meneminen ON ahdistavaa ennen kuin siihen tottuu, mutta se muuttuu luontevaksi kun sitä harjoittelee. Eli pidä vain huoli että käyt. Se on jo iso saavutus. Vaikka vain vähän aikaa jossain.

Kun paikat tulevat tutuiksi, meneminen muuttuu helpommaksi. Kun naamat tulevat tutuiksi, juttelu käynnistyy helpommin. Kun se että olet jossain, on kuitenkin edellytys sille, että tapaat ihmisiä. Mutta valitettavasti jos keskustelun aloittaminen outojen ihmisten kanssa ei ole itselle luontevaa, niin silloin niitä hyviä kohtaamisia ei synny joka kerta. Se on vain hyväksyttävä.

Mutta jos tuntuu ahdistavalta olla yksin, niin muista, että muut ihmiset keskittyvät lähinnä itseensä. Ei ne mieti, että miksi olet siellä yksin. Monet introvertit jopa tykkää käydä yksin jossain ihan vain katselemassa ihmisiä. 

Muista myös se, että yksinäisyys on Suomessa tosi yleistä nykyään. Et ole ainoa, eikä se johdu pelkästään sinusta, vaan tämä yhteiskunta on muuttunut. Osa mökkiytyy kotiinsa. Jos siis päätät lähteä liikkeelle, olet jo tehnyt asialle enemmän kuin moni muu. 

Puhuit myös siitä SPR:n ystävätoiminnasta. Entä jos ilmoittautuisit sinne itse vapaaehtoiseksi? Jos se siis oli niin päin, että siellä ei ollut ystäviä tarjolla. En tiedä miten se systeemi toimii, joten ohita tämä, jos olen ymmärtänyt sen jotenkin väärin. 

Voi ja onkin vaatimukset ja odotukset korkealla kun harvoin on tapahtumia minne mahdollista mennä tai sellaisia jotka kiinnostavat niin kun harvoin jotain tapahtuu niin siihen lataa isot odotukset koska seuraavaa kertaa ei ehkä tule tai menee pitkä aika. Itsellä kesälle 2-3 tapahtumaa joihin mielenkiinto ja näitä se kerran vuodessa tai joka toinen vuosi.

Sitten jos pieniä paikallisia tapahtumia miettii niin ovat lähinnä jotain ravintola-iltoja joissa jotain musiikkiesityksiä. Niissä joskus kauan sitten kävi mutta koki hirveätä yksinäisyyttä siinä yksin ja kun ei juonnut niin koki olevansa väärässä paikassa ja muiden ihmeteltävänä. Kokenut jotekin myös että täällä on ne omat porukat joihin ei ulkopuolisia enää oteta. Mökkiläisistä en tiedä mutta varmaan sama homma.

Yksinäisyyttä joo on paljon mutta ei ole mitään paikkaa tai foorumia missä muita kohdata. No facebook yksi paikka jossa oli näitä ryhmiä mutta en ole vuoteen päässyt faceen kun tili rikki eikä facella ole mitään asiakaspalvelua että sen saisi korjattua ja auki.

Siellä ei ollut tällä hetkellä ystäviä tarjolla ja kun en itsekään tiedä miten tämä toimii kun aikaisempaa kokemusta ei ole niin mieluummin näin päin kuin itse kouluttautuisin vapaaehtoiseksi. ap

Tänään siivosi mutta ei kyllä mieltä piristänyt yhtään. Ulkona tuulee tosi kylmästi ettei sinne ole asiaa. Joo pukeutumiskysymys jne. mutta itsellä ei ole jokaikiseen mahdolliseen keliin vaatetusta eikä varaa tällä hetkellä.

Toinen mikä kylmässä ja tuulisessa kelissä on kun itsellä mielialalääkitys jonka sivuoire on runsas hikoilu rasituksessa. Huomasi heti että kun aloitti niin hikoilu lisääntyi kun kävi tunnin reippaalla kävelyllä ja kun normaalisti oli pientä hikeä kertynyt kävelyn jälkeen niin lääkityksen aloituksen jälkeen niin jo pienestä rasituksesta alkoi hirveä hikoilu et kävelyn jälkeen vaatteet lähes aina melkein litimärkiä et todella kivaa. Kylmällä säällä vielä huonompi kun on palelee herkästi niin pakko olla vaatetta päällä mutta sitten kun rasittuu niin on ihan hiessä ja tulee heti kylmä. Lääkityksen ainut sivuoire niin ei viitisi vaihtaa toiseen jossa voi olla pahempia sivuoireita. Tosin kuinka paljon tämä lääke tällä hetkellä auttaa on sitten hyvä kysymys johon en osaa vastata.

Yksinäisyydestä tuli myös nyt mieleen kun itsellä ollut aikoinaan kissoja pitkään lemmikkeinä mutta ei ole enää muutamaan vuoteen ollut kun edelliselle iski pahat vaivat niin oli pakko viedä ja piikille kun kärsi ja oli ikääkin jo. Mutta ei ole enää varaa enää hankkia ja ylläpitää kissaa mutta niistä oli kumminkin seuraa ja apua mielin ongelmiin ja huomannut että kyllä olo ollut huonompi sen jälkeen kun ei ole enää kissaa ollut. ap

Vierailija kirjoitti:

 Muuta ulkomaille ja kokeile siellä on ihmiset sosiaalisempia eikä niin nipoja.

Voivat sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet olla myös nipoja eivätkä kaikki hiljaiset todellakaan ole

Hei ap, myötätuntoa sinulle.

Tuosta sun musiikkimausta tuli mieleen, että ootko ollut koskaan Nummirockissa Kauhajoella? Se on metallimusiikin ystävien juhla, hyvä tunnelma. Lukenut olen tapahtumasta, itse en ole käynyt, vähän toisenlaista musiikkia kuuntelen.

Nukahdin eilen töissä. En jaksa enää käydä töissä ja irtisanoin itseni koska olen aina väsynyt enkä saa unta kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, myötätuntoa sinulle.

Tuosta sun musiikkimausta tuli mieleen, että ootko ollut koskaan Nummirockissa Kauhajoella? Se on metallimusiikin ystävien juhla, hyvä tunnelma. Lukenut olen tapahtumasta, itse en ole käynyt, vähän toisenlaista musiikkia kuuntelen.

Ei ole tullut ja kun katselin tietoja niin taitaa jäädä väliin kun jo liput kalliita et päivän reissukin maksaisi varmasti lähemmäs 200e ja jos haluaisi yöpyä ja pari päivää olla kyllä siitä saisi pulittaa kaikkineen useita satoja euroja kun matkat, liput, ruoat, yöpyminen et ei näin pienituloiselle realististi mitenkään.

Lähellä olisi musiikkitapahtumia kesällä joihin ainakin yhteen menen kun pääsee omiin tuloihin nähden suht halvalla eikä tarvitse pitkälle ajaa.

Kävisin kyllä ties missäpäin Suomea tapahtumia katsomassa jos olisi rajaton budjetti mutta ei tule koskaan tapahtumaan. Sisarukset työelämässä ja on käynneet ties missä tapahtumissa ja lomamatkoilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

No joka suvussa täytyy olla se musta lammas joka ei pärjää mitenkään elämässä ja se osui minulle sitten se rooli. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, myötätuntoa sinulle.

Tuosta sun musiikkimausta tuli mieleen, että ootko ollut koskaan Nummirockissa Kauhajoella? Se on metallimusiikin ystävien juhla, hyvä tunnelma. Lukenut olen tapahtumasta, itse en ole käynyt, vähän toisenlaista musiikkia kuuntelen.

Ei ole tullut ja kun katselin tietoja niin taitaa jäädä väliin kun jo liput kalliita et päivän reissukin maksaisi varmasti lähemmäs 200e ja jos haluaisi yöpyä ja pari päivää olla kyllä siitä saisi pulittaa kaikkineen useita satoja euroja kun matkat, liput, ruoat, yöpyminen et ei näin pienituloiselle realististi mitenkään.

Lähellä olisi musiikkitapahtumia kesällä joihin ainakin yhteen menen kun pääsee omiin tuloihin nähden suht halvalla eikä tarvitse pitkälle ajaa.

Kävisin kyllä ties missäpäin Suomea tapahtumia katsomassa jos olisi rajaton budjetti mutta ei tule koskaan tapahtumaan.

Jatkan vielä: sanoit kyllä, että sisaruksiasi ei kiinnosta sun tilanne. Mutta lähtiskö joku heistä sun kaveriks ja voisiko auttaa rahallisesti, jos heille olis se mahdollista? Ehdotan tällaista, koska ihmeitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, myötätuntoa sinulle.

Tuosta sun musiikkimausta tuli mieleen, että ootko ollut koskaan Nummirockissa Kauhajoella? Se on metallimusiikin ystävien juhla, hyvä tunnelma. Lukenut olen tapahtumasta, itse en ole käynyt, vähän toisenlaista musiikkia kuuntelen.

Ei ole tullut ja kun katselin tietoja niin taitaa jäädä väliin kun jo liput kalliita et päivän reissukin maksaisi varmasti lähemmäs 200e ja jos haluaisi yöpyä ja pari päivää olla kyllä siitä saisi pulittaa kaikkineen useita satoja euroja kun matkat, liput, ruoat, yöpyminen et ei näin pienituloiselle realististi mitenkään.

Lähellä olisi musiikkitapahtumia kesällä joihin ainakin yhteen menen kun pääsee omiin tuloihin nähden suht halvalla eikä tarvitse pitkälle ajaa.

Kävisin kyllä ties missäpäin Suomea tapahtumia katsomassa jos olisi

Luultavasti aika nihkeää olisi, asuvat kaukana ja vierailuja luonani harvoin kuten soitteluja et itse pitää soitella jos yhteyttä haluaa pitää. Ihan eri elämä heillä verrattuna omaani et keskustelutkin aika tyhjiä kun omasta elämästä ei mitään kerrottavaa eikä heitä niin kiinnosta kun eivät mitään juuri kysele. ap

Voisiko olla loppuun palamista? Pyydä saikkua

Vielä sisarussuhteista: näinhän se yleensä on, että välit etääntyvät, kun asutaan kauempana toisista eikä jaeta samaa arkea. Vaikka haluttaisiinkin olla läheisempiä. Se voi olla murheena muillakin sisaruksillasi. Elämä vie mennessään ja vuodet kuluvat. Itselläkin tästä kokemusta.

Mutta jos perhe pitää yhtä, kun tulee yhdelle perheenjäsenelle hätä - voisiko olla näin? Ja pidätte kuitenkin yhteyttä, sekään ei ole itsestäänselvyys. Olet läheisillesi tärkeämpi kuin itse tiedätkään.

On nälkä, väsyttää, ahdistaa ja masentaa yhtäaikaa. Toki masennus ja ahdistus ollut olemassa jo vuosikausia mutta ei ole tänään oikein jaksanut mitään tai kävi 3km kävelemässä mutta muuten katsonut youtubea telkkarista ja eipä sielläkään oikein mikään ole kiinnostanut vaikka mielenkiinnon kohteita ja aiheita on joista videoita mutta en vaan innosta yhtään et katsoo vaan että aika kuluisi.

Ei jaksa edes oikein enempää kirjoittaa tähän et menen suihkuun ja sitten syön ja samalla taas katson jotain että aika kuluisi ja nukkumaan. Ja huomenna sama kaava. Tällälailla menee kivasti elämä ohi ja hukkaan. ap

En tiedä miten jaksaa ensi viikolla töitä tehdä kun on niin väsynyt joka päivä että hyvä jos yhden asian jaksaa tehdä. Eilen kävi 5km kävelemässä ja sitten muuten lähinnä istui sisällä. Tänään kävi kuntosalilla ja eipä muuta ole tänään jaksanut tehdä. Aamuisin ei meinaa jaksa nousta ylös ja illalla ei saa unta vaikka on melatoniinia käytössä. Tosin masennuslääke taitaa vaikuttaa myös kun sivuoireena on unettomuus. Stressiä nyt on.

Ruoat nyt pitäisi olla suht terveellisiä mitä näillä tuloilla mahdollista. Aamuisinkin mätän puuron sekaan pari desiä mustikoita ja hedelmiä syön päivittäin. Olen tosin myös monivitamiinia ottanut lisäksi kun varmaan niin stressaantunut että tarvitsee lisäbuustia kun varmasti masennus, ahdistus, stressi jne kuluttaa energiaa paljon enemmän. Ei vaan muistanut tänään ostaa kun kaupassa kävi.

Muisti kyllä aika huonona kun jos yrittää lisätä normi arkeen lisää asioita ei millään saa niitä muistiin. Esim nuo mustikat niin joka aamu kun puuroa keittää unohtaa ottaa pakastimesta niitä kulhoon vähäksi aikaa sulamaan ettei ihan jäisinä ja kylminä tarvitse niitä syödä mutta ei vaan meinaa muistaa. Sitten jos ylimääräisiä asioita tulee mukaan niin ne perusjututkin meinaa mennä pilalle. Liikaa asioita päässä ja muu maailma siihen päälle. ap

Sosiaalityöntekijään kunnassa yhteys. Pyydä miestä. He auttavat laskujen kanssa, auttavat selvittämään ja hakemaan apua, esim. mahdollista avustajaa auttamaan kodin kanssa.

Itse olin nuorempana kaksi vuotta vaan kotona, ahdisti lähteä jopa ruokakauppaan niin että näin jopa nälkää. Kyllä se siitä, pikku hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

On nälkä, väsyttää, ahdistaa ja masentaa yhtäaikaa. Toki masennus ja ahdistus ollut olemassa jo vuosikausia mutta ei ole tänään oikein jaksanut mitään tai kävi 3km kävelemässä mutta muuten katsonut youtubea telkkarista ja eipä sielläkään oikein mikään ole kiinnostanut vaikka mielenkiinnon kohteita ja aiheita on joista videoita mutta en vaan innosta yhtään et katsoo vaan että aika kuluisi.

Ei jaksa edes oikein enempää kirjoittaa tähän et menen suihkuun ja sitten syön ja samalla taas katson jotain että aika kuluisi ja nukkumaan. Ja huomenna sama kaava. Tällälailla menee kivasti elämä ohi ja hukkaan. ap

Tuo 3km kävely on todella hyvä suoritus, toivottavasti olet kehunut itseäsi siitä :)

Ei elämässä tarvi saavuttaa mitään, eiköhän sinun elämäsi ole niin vaikeaa että on hyvä suoritus ihan vaan selviytyä. Millään saavutuksilla ei lopulta ole väliä, kunhan yrittää olla mahdollisimman hyvä ihminen. Itsekin olen nepsy ja elänyt haastavaa elämää, buddhalaisuus on auttanut minua paljon.

Tämä yhteiskunta on suunniteltu neurotyypillisille, älä vaadi itseltäsi liikaa.

.

Luin aloituksen, en juurikaan kommentteja. Tuon vyyhdin keskellä olisi hyvä, jos mitenkään mahdollista, saada raha- asiat jotenkin kuntoon. Se tuo toiveikkuutta ja tunnetta, että kuuluu tähän yhteiskuntaan ja on jotenkin systeemissä mukana.  Mahdollisuus käyttää rahaa vaikka yhteen keikkaan tai syömiseen ulkona tuo kummasti itsevarmuutta elämään. Puhun kokemuksesta. Kun sain asiat hallintaan ja jokaikinen lasku oli maksettu tunsin mieletöntä iloa ja onnistumista. Miten tähän pääsee on tietysti oma juttunsa. Toivon, että aloittaja löytäisi keinoja pahaan oloonsa. Pointsit siitä, että osaa sanoittaa tilannettaan.