Minä en jaksa kohta enää välittää mistään ja muutenkaan kohta jaksaa yhtään mitään enää
Mä olen ihan valmis romahtamaan koska vaan ihan täysin. Vielä jaksaa syödä normaalisti sekä hygienia mutta muuten sitten alkaa jo loppua jaksaminen. Liikkua ei jaksaisi vaan täytyy ihan pakottaa ja sitten on väsynyt jälkeenpäin, siivoaminenkin pakkopullaa 2 viikon välein ja siinä välissä paikat menee ihan sotkuun. Laskut olen lähestulkoon jättänyt hunningolle ja vaikka tulisi karhukirjeitä en välitä kun eipä ole mistä maksaa. Lyhyt työpätkä ensikuu pitäisi yrittää jaksaa mutta en tiedä jaksanko ja ei motivoi yhtää että kaikki rahat menee laskuihin ym eikä itselleen voi ostaa mitään enkä sillä tarkoita mitään vaatteita tai sellaisia vaan jotain mitä normaalit ihmiset tekee, käy jossain syömässä, keikoilla, lomailee, harrastaa tai ostelee mitä tarvii harrastuksissa ym. mikä kiinnostaa.
Mä en ole työelämässä ja olen lähestulkoon syrjäytynyt, mulla ei ole kavereita tai muuta. Olen psyykkisesti ja fyysisesti sairas, kirjolla jne.
Päivät menee lähinnä kotona istuen kuunnellen 20+ vuotta vanhempaa musiikkia ja itkien katkerana kun nuoruus ja aikuisuus tähän mennessä mennyt lähinnä hukkaan eikä saa mitään enää koskaan takaisin. En osaa enkä halua elää ikäni mukaisesti vaan samanlailla mitä silloin alle 20-vuotiaana.
Koskaan edes seurustellut tai juuri muutakaan tehnyt. Pelkään tyttöjä/naisia enkä osaa puhua niille. Ei pysty olemaan samassa tilassa yksinään tyttöjen/naisten kanssa esim kuntosali koska menen vaan paniikkiin enkä pysty keskittymän mihinkään ja hikoilen ihan sikana. Pelkään jopa ala-asteikäisiä, varmaan siksi kun silloin kun itse oli joku 11-12 ja olisi ollut kiinostunut joskusta ei osannut tai uskaltanut tehdä mitään ja ei uskaltanut eikä osannut siitä eteenpäinkään tähän päivään asti.
Kunnallista mielenterveyshoitoa useine lääkkeineen ollut pari vuosikymmentä eikä elämä ole mennyt parempaan vaan alamäkeä ollut koko viimeiset päälle 20 vuotta.
Haluan kokoajan yhä enemmän vaan palata menneseen enkä välitä tulevaisuudesta koska sillä ei ole tarjota minulle yhtään mitään tai minulla ei ole tällaisena tarjota yhtään mitään tälle maailmalle.
Päivä kerrallaan ajattelu tuottaa vaan tuskaa siinä missä muukin ajattelu. Olen jo poistumisen kannalla kuin että enää jäisin tähän maailmaan kun kaikki on jo mennyttä ja pilalla joka osa-alueella kaikessa tässä elämässä.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Osaisinpa auttaa jotenkin, tiedän miltä tuntuu kun kaikki tuntuu raskaalta.
Noissa mielenterveys lääkkeissä on hirveitä sivuvaikutuksia. En itse ole niistä hyötynyt mitenkään. mites joku vertaistuki ryhmä? Saisi seuraa ja apua jännittämiseen.onko sulla perhettä tai sukulaisia?
Mitä ne perhe tai sukulaiset voi tehdä? Antaa lisää paineita?
Kokemuksella.
Saisitko jostakin tukihenkilön, rinnalla kulkijan.
Ihmisen, jonka kannsa porista asioita ja siihen lisäksi terapiaa, säännöllisiä käyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisinpa auttaa jotenkin, tiedän miltä tuntuu kun kaikki tuntuu raskaalta.
Noissa mielenterveys lääkkeissä on hirveitä sivuvaikutuksia. En itse ole niistä hyötynyt mitenkään. mites joku vertaistuki ryhmä? Saisi seuraa ja apua jännittämiseen.onko sulla perhettä tai sukulaisia?
Mitä ne perhe tai sukulaiset voi tehdä? Antaa lisää paineita?
Kokemuksella.
Voisi tavata ja jutella. Joskus jos yksin miettii liikaa asioita, niin ne alkaa kiertää kehää. Jonkun kanssa jutellessa saa uusia näkökulmia ja voikin päästä ahdistavista ajatuksista. Mutta joillakin oma perhe ja suku on toksinen, eikä silloin auta pahaan oloon.
Vierailija kirjoitti:
Osaisinpa auttaa jotenkin, tiedän miltä tuntuu kun kaikki tuntuu raskaalta.
Noissa mielenterveys lääkkeissä on hirveitä sivuvaikutuksia. En itse ole niistä hyötynyt mitenkään. mites joku vertaistuki ryhmä? Saisi seuraa ja apua jännittämiseen.onko sulla perhettä tai sukulaisia?
Joskus 15 vuotta sitten olisi ollut tarjolla ryhmiä mutta ei yllätys yllätys uskaltanut. Nykyään sitten taas näitä saa etsiä kiven alta hoitajan mukaan ainakin tällä seudulla. Jotain autismin kirjolla olevien tapaamisia matkan päässä mutta ei ole saannu motivaatiota että lähtis.
Sisaruksia ei taida juuri kiinnostaa ja toinen vanhempi haudas ja varmaan kohta toinenki. Muilla sukulaisille esitän "tervettä ja normaalia" ap
Vierailija kirjoitti:
Saisitko jostakin tukihenkilön, rinnalla kulkijan.
Ihmisen, jonka kannsa porista asioita ja siihen lisäksi terapiaa, säännöllisiä käyntejä.
Tällä seudulla tuskin, pitäisi olla isommalla paikkakunnalla. Täällä leikataan kuten muuallakin kaikesta.
Spr ystävätoiminnastakin vastattiin eioota kun kyselin onko mahdollista ystävälle. ap
Olet syntynyt väärään sukupuoleen. Naisena olisit menestynyt.
Ex oli rinnallakulkija ja luotettu. Ryssin kaiken ihan itse, petin ja lopulta jätin hänet kotiin huomiotta, petin puheeni, lupaukseni ja suunnitelmani.
Elän vanhanapoikana loppuelämän.
M58
Maksa laskut ekana. Tai sukulainen hoitaa ne sun tililtä. Älä jätä niitä, että säilyy koti ja toiminnot siellä. Ilmeisesti oot kuitenkin saanut ne maksettua. E-laskuna voi tilata ja maksaa hyväksymällä verkkopankissa. Ei eletä menneisyydessä täysin ja kaikkea ei ole vielä menetetty, jokainen meistä joskus jumii paikoillaan ettei osaa lähestyä muita, ettei lähesty vääriä ja synny katastrofia - että olisi mukava se toinen tai luotettava. Vältä alkoholia, jos se vaikuttaa mielialaan itkettävästi. Ehkä musiikki itkettää liikaa, jos sama nauha pyörii? Ellei ole muuta musiikkia.
Älä vertaa itseäsi muihin valtavirtaelämää eläviin, elä sitä elämää mitä sä elät, ei se muille kuulu. Ei se ole huonompaa vaikkei ole samaa. Oma persoona olisi tärkeämpi. Muutkin olisivat joskus halunneet matkan tai lämpimän asunnon edes. Ei ole pakko siivota kertarysäyksellä, voi jakaa toisille päiville, liian iso siivous voi väsyttää. Pieni kävely on parempi kuin liian pitkä. Voit luoda sisäselle lapsellesi lämpöä ja välittämistä. -Muutkin usein pelkäävät pilanneensa elämän, mutta ei kaikille asioille voinut mitään jos vaikka sairastui tai ei jaksa uraputkessa.
Muuta ulkomaille ja kokeile siellä on ihmiset sosiaalisempia eikä niin nipoja.
Sulla on nyt liian monta asiaa rempallaan ja siksi kaikki tuntuu kaoottiselta ja pakka hajoaa. Mutta ei se mitään, autan sut alkuun.
1. Hanki kivannäköinen vihko tai muistikirja.
2. Kirjoita kanteen tai ensimmäiselle sivulle jotain "mun projekti" tai "elämä kuntoon"
3. Toiveita ja haaveita. Kirjoita ihan vaan sanoja ja asioita, mitä haluaisit, että sun elämässä on.
4. Mikä on huonosti? Kirjoita, mitkä asiat sun elämässä rasittaa sua eniten.
5. Kiitollisuus. Kirjoita asioita, jotka on hyvin. Myös niitä, jotka tuntuu itsestäänselvyyksiltä. Tiedosta, että joillakin ei ole niitäkään.
6. Katso vastauksia kohtaan 4. Mitä haluaisit minkäkin kohdan tilalle?
7. Kysy jokaisen kohdalla, mitä voisit tehdä tai kokeilla päästäksesi siihen. Älä lyttää omia ideoitasi, vaikka ne olisivat ensin hassujakin. Niitä voi myöhemmin jalostaa.
8. Laita kohdat kiireellisyysjärjestykseen. Aloita hyvinvoinnista. Sitten ehkä rahaan liittyvä, koska nämä vaikuttavat siihen, millaiset mahdollisuudet sinulla on tehdä muita asioita.
9. Listaa kuukaudet vuodeksi eteenpäin toukokuu -25... huhtikuu -26
10. Päätä tärkeysjärjestyksessä tai muuten vuodenaika, työt ym. huomioiden joka kuukaudelle jokin teema, jonka parantamiseen keskityt. Esim. toukokuu - oma jaksaminen
Älä ahnehdi, vaan luo helppoja tavoitteita ja tehtäviä, koska niiden saavuttaminen ruokkii positiivista kierrettä. Jos ne jää aina saavuttamatta, se lannistaa.
Muista, että oma jaksaminen on aina etusijalla. Riittävä lepo, hyvä ravinto, sopiva liikkuminen, ulkoilu päivittäin, huomioi nepsytarpeet. Luo yksinkertaiset rutiinit, jotka tukee sun hyvinvointia ja pidä niistä kiinni silloinkin, kun ei huvittaisi tai et jaksaisi. Sen jälkeen keskity saamaan talous edes sille mallille, ettet ole sen takia jatkuvassa stressissä. Sitten vasta muut asiat inspiraation mukaan. Älä kiirehdi sen naisen kanssa, koska et pysty olemaan suhteessa ennen kuin olet itse paremmassa kunnossa. Hanki vaikka kavereita ensin.
Tsemppiä. Kyllä se onnistuu. Sun tarvii vain saada se kaaos ja sotku sieltä päästä ulos ja järjestykseen. Varaa sille aikaa kerran viikossa.
Viikon Autenttisin Aloitus.
😌👋🤍
Kosketti sydäntäni.
Ihania kommenttejakin.
Vierailija kirjoitti:
Ex oli rinnallakulkija ja luotettu. Ryssin kaiken ihan itse, petin ja lopulta jätin hänet kotiin huomiotta, petin puheeni, lupaukseni ja suunnitelmani.
Elän vanhanapoikana loppuelämän.
M58
Sietääkin elää.
Ei sitä tavallisena ihmisenä ole rahaa harrastaa, käydä ravintoloissa yms. Ihan väärästä asiasta valitat, mene lekuriin ja ota yhteyttä sossuihin
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on, pahalta haisevaa paskaa!
Täysin keksitty trolli. Pslstan piristämiseen. Ja kommentien saamiseen.
Ja nyt meikä poika rupee katteleen MTV:n lähetystä SM:n liigan finaalipeleistä.
Mukavaa pe- iltaa ja kivaa keväistå vkonloppua, palstalaisille.
Ja nyt itä-suomalaisiin maisemiin jääkiekon jännityksen parissa.
Hei hei mene pois.
Onko tää oikeasti joku märinäpalsta mihin itsetuhoiset tulee poraamaan? Onks se kaikki muiden vika ja miljoonien suomalaisten syy? Mitäpä jos otat vastuun elämästäsi ja hakeudut esim.terapiaan? Niin moni muukin joutuu tekemään. Maailma itsessään ei ole sulle mitään velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää oikeasti joku märinäpalsta mihin itsetuhoiset tulee poraamaan? Onks se kaikki muiden vika ja miljoonien suomalaisten syy? Mitäpä jos otat vastuun elämästäsi ja hakeudut esim.terapiaan? Niin moni muukin joutuu tekemään. Maailma itsessään ei ole sulle mitään velkaa.
Ja se haittaa sua miten? Pysy sinä kylmä ihminen poissa näistä ketjuista ja anna ihmisten keskustella. Kaikilla ei ole ketään kelle puhua eikä sinne terapiaankaan pääse ja se on kallista. Sekään ei kaikille edes auta, vaan saattaa pahentaa.
Ei ole juuri ketään kelle puhua. Hoitajalle ehkä kerran kuussa ja kriisipuhelin mutta käytännössä siinä ne. Sukulaisia joskus näkee mutta tuntuu ettei kukaan halua jutella minun kanssani kuin omista jutuistaan et vaikka yleiset aiheet tai muiden aiheista voin keskustella niin minun aiheista ei kukaan kiinnostu tai innostu et vastavuoroisuutta ei ole. No mun aiheet on erilaisia sieltä täältä et jos haluan puhua niistä mun pitää puhua niistä itseni kanssa.
Musta tuntuu että mulla ei saa olla omia mielenkiinnonkohteita vaan samoja mitä muilla tai saa olla mutta kukaan ei sitten puhu mun kanssa.
Löytyi youtubesta taas vanhoja vuosituhannen vaihteen biisejä ja niistä tietysti tulee itkuinen olo mutta uusi musiikki ei oikein iske yhtään. Ehkä metallipuolella jossa se pysyny aika samana niin löytyy biisejä joita voi kuunnella.
Joo. ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole juuri ketään kelle puhua. Hoitajalle ehkä kerran kuussa ja kriisipuhelin mutta käytännössä siinä ne. Sukulaisia joskus näkee mutta tuntuu ettei kukaan halua jutella minun kanssani kuin omista jutuistaan et vaikka yleiset aiheet tai muiden aiheista voin keskustella niin minun aiheista ei kukaan kiinnostu tai innostu et vastavuoroisuutta ei ole. No mun aiheet on erilaisia sieltä täältä et jos haluan puhua niistä mun pitää puhua niistä itseni kanssa.
Musta tuntuu että mulla ei saa olla omia mielenkiinnonkohteita vaan samoja mitä muilla tai saa olla mutta kukaan ei sitten puhu mun kanssa.
Löytyi youtubesta taas vanhoja vuosituhannen vaihteen biisejä ja niistä tietysti tulee itkuinen olo mutta uusi musiikki ei oikein iske yhtään. Ehkä metallipuolella jossa se pysyny aika samana niin löytyy biisejä joita voi kuunnella.
Joo. ap
No kirjoittele tänne. Joskus voi jutella vaikka chatGPT:nkin kanssa, jos aiheet on sellaisia, ettei löydy juttukaveria. Onhan se vähän tietämätön monista aiheista ja logiikan puute vaivaa, mutta joissakin asioissa sen kans voi jutella. Kirjoita ajatuksia käsin tai koneella, niin ajatukset selkiytyy. Jos uskot henkimaailmaan, niin juttele vaikka esi-isien hengille. Kun käyt kaupassa tai asioilla, niin katso ihmisiä ja hymyile pienesti. Joku mummo tai pappa tai nuorempikin saattaa vaihtaa pari sanaa. Se on ihan tärkeää silloin, jos kaikki kontaktit on muuten vain netissä. Pysyy sosiaaliset taidot edes jotenkin yllä. Toisaalta niitä samoista asioista kiinnostuneita löytää helpommin sieltä netistä.
Mistä musiikista tykkäät? Metallipiireissä on kyllä hyvä henki. Jos ei ole rahaa isommille keikoille, niin käy katsomassa lähialueellasi esiintyviä tuntemattomampia yhtyeitä. Osa keikoista on jopa ilmaisia. Ja niille bändeillekin sillä on iso merkitys, että yleisöä tulee. Voit saada niistä tyypeistä kavereitakin.
Osaisinpa auttaa jotenkin, tiedän miltä tuntuu kun kaikki tuntuu raskaalta.
Noissa mielenterveys lääkkeissä on hirveitä sivuvaikutuksia. En itse ole niistä hyötynyt mitenkään. mites joku vertaistuki ryhmä? Saisi seuraa ja apua jännittämiseen.
onko sulla perhettä tai sukulaisia?