Lue keskustelun säännöt.
Minä en jaksa kohta enää välittää mistään ja muutenkaan kohta jaksaa yhtään mitään enää
25.04.2025 |
Mä olen ihan valmis romahtamaan koska vaan ihan täysin. Vielä jaksaa syödä normaalisti sekä hygienia mutta muuten sitten alkaa jo loppua jaksaminen. Liikkua ei jaksaisi vaan täytyy ihan pakottaa ja sitten on väsynyt jälkeenpäin, siivoaminenkin pakkopullaa 2 viikon välein ja siinä välissä paikat menee ihan sotkuun. Laskut olen lähestulkoon jättänyt hunningolle ja vaikka tulisi karhukirjeitä en välitä kun eipä ole mistä maksaa. Lyhyt työpätkä ensikuu pitäisi yrittää jaksaa mutta en tiedä jaksanko ja ei motivoi yhtää että kaikki rahat menee laskuihin ym eikä itselleen voi ostaa mitään enkä sillä tarkoita mitään vaatteita tai sellaisia vaan jotain mitä normaalit ihmiset tekee, käy jossain syömässä, keikoilla, lomailee, harrastaa tai ostelee mitä tarvii harrastuksissa ym. mikä kiinnostaa.
Mä en ole työelämässä ja olen lähestulkoon syrjäytynyt, mulla ei ole kavereita tai muuta. Olen psyykkisesti ja fyysisesti sairas, kirjolla jne.
Päivät menee lähinnä kotona istuen kuunnellen 20+ vuotta vanhempaa musiikkia ja itkien katkerana kun nuoruus ja aikuisuus tähän mennessä mennyt lähinnä hukkaan eikä saa mitään enää koskaan takaisin. En osaa enkä halua elää ikäni mukaisesti vaan samanlailla mitä silloin alle 20-vuotiaana.
Koskaan edes seurustellut tai juuri muutakaan tehnyt. Pelkään tyttöjä/naisia enkä osaa puhua niille. Ei pysty olemaan samassa tilassa yksinään tyttöjen/naisten kanssa esim kuntosali koska menen vaan paniikkiin enkä pysty keskittymän mihinkään ja hikoilen ihan sikana. Pelkään jopa ala-asteikäisiä, varmaan siksi kun silloin kun itse oli joku 11-12 ja olisi ollut kiinostunut joskusta ei osannut tai uskaltanut tehdä mitään ja ei uskaltanut eikä osannut siitä eteenpäinkään tähän päivään asti.
Kunnallista mielenterveyshoitoa useine lääkkeineen ollut pari vuosikymmentä eikä elämä ole mennyt parempaan vaan alamäkeä ollut koko viimeiset päälle 20 vuotta.
Haluan kokoajan yhä enemmän vaan palata menneseen enkä välitä tulevaisuudesta koska sillä ei ole tarjota minulle yhtään mitään tai minulla ei ole tällaisena tarjota yhtään mitään tälle maailmalle.
Päivä kerrallaan ajattelu tuottaa vaan tuskaa siinä missä muukin ajattelu. Olen jo poistumisen kannalla kuin että enää jäisin tähän maailmaan kun kaikki on jo mennyttä ja pilalla joka osa-alueella kaikessa tässä elämässä.
Kommentit (69)
Tämäkin päivä ollut aika vaikea kun aamulla herääminen vei taas aikaa ja sitten lämmittäminen niin piti olla sisällä vahtimassa. Sitten onnistui jotenkin välipalaa kun söi päivällä niin pienen juustopalan jäämään hetkeksi kurkkuun jumiin mutta oli vaan muutaman sekunnin ja meni alas mutta jo se ehti aiheuttamaan vakavan paniikki tai ahdistuskohtauksen ja olo vieläkin sen jäljiltä väsynyt ja ahdistunut. Piti soittaa terveyskeskukseen ja soitin kriisipuhelimeenkin kun olo oli ihan hirveä, kerran piti soittaa ambulanssi samasta syystä paikalla että rauhoituin. Siinä ehkä auttoi se kun oli ihmisiä läsnä niin rauhoittui paremmin. Kun on kokoajan yksin niin varmaan se saa mielen vajoamaan niin syvälle että vaatii kokoajan enemmän ja enemmän että saa hilattua sitä ylös.
Stressiä on aivan järkytön määrä ja vaikea sitä on vähentää kun on joitakin asioita mille en pysty tekemään mitään mitkä on jatkuvasti päässä pyörimässä sen enempää tässä kertomatta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänvimman todistaminen varsinkin keväisin - vaikka mitä tekee vastustaakseen - on inspiroivaa. Se ei lopu eikä se halua lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vielä sisarussuhteista: näinhän se yleensä on, että välit etääntyvät, kun asutaan kauempana toisista eikä jaeta samaa arkea. Vaikka haluttaisiinkin olla läheisempiä. Se voi olla murheena muillakin sisaruksillasi. Elämä vie mennessään ja vuodet kuluvat. Itselläkin tästä kokemusta.
Mutta jos perhe pitää yhtä, kun tulee yhdelle perheenjäsenelle hätä - voisiko olla näin? Ja pidätte kuitenkin yhteyttä, sekään ei ole itsestäänselvyys. Olet läheisillesi tärkeämpi kuin itse tiedätkään.
En tiedä, olen varmasti se musta lammas joka erottuu epäedullisesti muista ja on vain harmiksi ja häpeäksi muille. Jos mieli on rikki, ei pärjää elämässä ja haluaa, no tiedätte kyllä tehdä niin hyvä syy vähentää yhteydenpitoa minuun. Alkaa olla sen verran mieli rikki että parempi olisi kun vaan ei enää olisi niin säästyisi muut maanvaivalta eli minulta. Ei minusta ole hyötyä tai iloa kellekkään. Minun kanssa juttelukin todella kankeaa kun ei osaa keskustella ja sitten jos innostuu aspergerina selittämään jotain mikä kiinnostaa niin sitä ei ymmärrä tai jaksa kuunnella kukaan. Osaa ehkä jauhaa jostain mielenkiinnon kohteesta 10 vuotta putkeen mutta "normaalit keskustelut" liisterissä tarpomista.
Tulispa tulevana yönä lopullinen uni niin ei enää kärsimystä. ap
Ei taida olla ihan sopiva tuo sun lääkitys. Tiedäthän, että useilla mielialalääkityksillä on sivuvaikutuksena itsetuhoisuus.
Luulenpa, että hyötyisit enemmän vaikka self help -kirjallisuudesta tai videoista youtubessa.
On myös sellaista tietoa, että autisteille ei sovi tavanomainen masennuksen hoito. Etsi sellainen henkilö, joka ymmärtää jotain autismista. Luultavasti tarvisit jotain tukea siihen. Mielialan ongelmat ovat vain seurausta käytännön ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLIKO sun äiti, siskot, isä etäisiä ?
Kumpuaako se pelko sieltä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okay.
I just don't give a flying fxck!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työelämässä mutta muuten tuntuu etten jaksaisi mitään, jo kävelyllä käynti on työn takana ja raskasta ja tuntuu että täällä maaseudulla kaikki vahtaa minua kun käyn kävelyllä.
Ei muuten katso, sen enempää kuin sinäkään niitä.
Jos käyt ulkona ja tapaat heitä, yleensä ajattelen itse ainakin, että mukavaa kun ihmiset on ulkoilemassa, oispa muutkin välillä ulkona
eikä aina se älyluuri kourassa kotonaan, hieno sää jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla ihan sopiva tuo sun lääkitys. Tiedäthän, että useilla mielialalääkityksillä on sivuvaikutuksena itsetuhoisuus.
Luulenpa, että hyötyisit enemmän vaikka self help -kirjallisuudesta tai videoista youtubessa.
Voi olla ettei ole mutta ties kuinka monta kokeiltu vuosien varrella ettei muista mutta muistaa että sivuoireet sellaisia että jo niistä olisi hypännyt johonkin. Tässä jos on oireena itsetuhoisuus ja ainakin liikahikoilu niin ovat pientä niihin muihin oireisiin mitä muista lääkkeistä koki.
Videot vähän huono tai kirjat kun tälläkin hetkellä ei jaksa edes katsella mitään vaikka ne liittyy omiin mielenkiinnon kohteisiin tai lukea mitään näistä aiheista. Ainoa mitä tänään jaksanut aamun jälkeen tehdä oli kun kävi 5km kävelemässä ja sen jälkeen ei ole jaksanut mitään tehdä. Yhteen asiaan riittää päivässä virta ja sitten on väsynyt eikä mikään kiinnosta. ap
Vierailija kirjoitti:
On myös sellaista tietoa, että autisteille ei sovi tavanomainen masennuksen hoito. Etsi sellainen henkilö, joka ymmärtää jotain autismista. Luultavasti tarvisit jotain tukea siihen. Mielialan ongelmat ovat vain seurausta käytännön ongelmista.
En tiedä onko julkisella puolella tarjota mitään muuta kuin mitä minulla tällä hetkellä on kun hoitaja koittanut etsiä jotain ryhmäjuttuja mitkä voisi kai olla hyväksi mutta ei ole saannut ketään kiinni kun julkinen puoli ihan rempallaan et kiva ja yksityiseen ei varaa edes kelan avulla.
No joo mt-ongelmista osa on seurausta tietyistä asioista mutta ei niistä sen enempää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SPR ystävä apua ?
Googlaa se.
Kyselin jokin aika sitten mutta heillä ei ollut ketään vapaana. Tämän kuun loppupuolella sovittu soitella uudestaan puolin ja toisin mikä on tilanne. ap
Oletko kokeillut mitään ohjattuja meditaatioita tai parantavaa hypnoosia? Siis ihan just jostain youtubesta? Voit pistää vain kuulumaan ja pötkötellä sängyllä. Ei haittaa vaikka nukahtaisit. Ainakin englanniksi löytyy vaikka mitä ja varmaan kaikkiin mahdollisiin aiheisiin, mutta on suomeksikin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet juuttunut johonkin stressitilaan etkä enää pääse siitä itse pois. Se kuluttaa kaikki voimasi (ehkä sen lääkityksen ohella). Palautumiseen on monia menetelmiä, mutta ehkä joku vagushermon aktivointi voisi toimia. Googlaa "vagushermon aktivointi harjoitukset" tms.
Jos osaat englantia, niin youtubessa on monia hyviä kanavia autismista ja mielenterveydestä ja ihan käytännön vinkkejä selviytymiseen. Esim. Dr. Kim Sage, Chris and Debby tai jotain sinne päin ja monia muita. Kommenteissa vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
OLIKO sun äiti, siskot, isä etäisiä ?
Kumpuaako se pelko sieltä ?
Ei ollut et en oikein tiedä mikä ollut syynä sosiaalisten tilanteiden pelkoon lapsena/nuorena. Oli jo ala-asteella sitä ja ylä-asteella vielä enemmän ja siitä eteenpäin vaan paheni. Eipä sitä edes tutkittu tai mitään tutkittu kun eipä minusta kai nähnyt mitään ulkoisesti enkä minä niistä osannut puhua ja oli erinäisiä asioita mitkä vei huomion muualle jne. mutta empä tiedä oliko pikkupaikkakunnilla 90-luvulla autismiin tai mt-ongelmiin kovin ihmeellistä hoitotarjontaa ym. tosin kai sitä osasi lapsena jo alitajuisesti maskata tai en ole varma kun jossain tilanteissa muistelen että oma käytös ollut ehkä sen verran erilaista että varmaan jonkun olisi pitänyt huomata mutta näistäkin yli 30 vuotta. Helpommin tosin muistaa asioita 30 vuoden takaa kuin mitä teki viime viikolla tai eilen. ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut mitään ohjattuja meditaatioita tai parantavaa hypnoosia? Siis ihan just jostain youtubesta? Voit pistää vain kuulumaan ja pötkötellä sängyllä. Ei haittaa vaikka nukahtaisit. Ainakin englanniksi löytyy vaikka mitä ja varmaan kaikkiin mahdollisiin aiheisiin, mutta on suomeksikin jotain.
En ole mutta en tiedä onnistuuko keskittyminen kun vuosia sitten kävin psykofyysisessä fysioterapiassa ja siinä harjoitteet onnistui hyvin kun terapeutti oli läsnä ja ohjasi mutta heti kun koitti kotona yksinään niin ne eivät onnistuneet millään. Kaikenlaiset rentoumisharjoitteet jne. eivät onnistuneet yksin vaikka kuunteli videolta ohjeita youtubesta. Heti kun sitten taas terapeutin luona oli ja siellä kokeili onnistui täysin eli tarvitsin läsnäoloa siinä. Pääsin yleensä niin rennoksi että kun yritti nousta ylös oli melkein tillin tallin. En tiedä kokiko sen vaan turvalliseksi tai muuten rauhoittavaksi kun toinen oli läsnä ja ohjeisti.
Tästä tuli mieleen syöminen eli meinaan syödä todella nopeasti yksinäni mutta esim vaikka joskus sukutapaamisissa minun syöminen hidastuu merkittävästi kun muita paikalla ja olen oikeastaan melkein aina viimeinen jolla lautanen tyhjä. Yksinään kotona tuntuu että hotkin kaiken nopeasti suusta alas. ap
Kokeile vain kuunnella niitä meditaatioita ilman mitään tavoitteita. Älä stressaa edes siitä, keskitytkö. Kyllä se alitajunta kuuntelee, vaikka tietoinen mieli vaeltelee ties missä. Jatka pari viikkoa tai kuukausi joka päivä. Voit käyttää vaikka yhtä ja samaa meditaatiota, niin se on tuttu ja turvallinen. Valitse sellainen, jonka äänestä pidät ja joka tuntuu miellyttävän turvalliselta. Uskon, että hyödyt niistä, kun pääset alkuun. Voit sitten jatkossa valita meditaatioita eri aiheisiin vaikka siltä samalta tekijältä.
Mutta tärkeintä on saada ensin sun hermosto rauhoitettua. Se on taistele tai pakene -tilassa, jonka kuuluisi olla lyhytaikainen tila, mutta usein se jää päälle. Autismi ja aistien ylikuormitus ei ainakaan helpota tilannetta.
Oikeasti, sun elämä voi muuttua vielä ihan täysin. Mutta lakkaa sabotoimasta sun edistymistä itse sillä, että odotat liikaa tuloksia liian nopeasti. Ei se sun ylivirittynyt hermosto edes kestäisi liian nopeaa muutosta, eikä nopeat muutokset juuri koskaan ole pysyviä.
Tee myös sellainen soittolista, jolle laitat vain sellaista musiikkia, joka saa sulle voimakkaan tai rauhallisen olon. Monet metallibiisit toimii varmasti hyvin, mutta valitse sen tunnetilan mukaan. Saa olla myös jotain sen tyylistä, missä rummutus vie vähän meditatiiviseen tilaan. Voi olla sellaista, että tekee mieli tanssia tai rummuttaa mukana tai laulaa tai huutaa. Kaikki se tekee hyvää. Älä laita mitään, mikä ärsyttää yhtään. Kuuntele sitä listaa päivittäin.
Luin melkein koko ketjun. Heittäisin oman sähköpostin tähän jos ei se tarkoittaisi loputonta spämmiä palstahulluimlta :(
Mutta tosi paska tilanne APlla. Mukavaa että olet tänne kirjoittanut ja mukavaa että pääsääntöisesti vastaukset ovat olleet ystävällismielisiä. Osa selkeästi jopa sellaisia, että siellä kirjoittaa ihminen joka tajuaa mikä kirjoittajalla on hätänä.
Itse olen APta enemmän syrjäytynyt tai sanotaan, irrallaan yhteiskunnasta ja hoitanut asiani huonommin niin ettei realistisesti paluuta kunnollisuuteen ole. Siis, tarkoitan että olen "huonompi ihminen" paperilla, ei että minulla on vaikeampaa. Päinvastoin, en ole yksinäinen vaikka yksin ja ilman oikeaa tukea olen ollutkin. Kriisipuhelimeenkin on tullut soitettua .. hyvin vaihtelevin tuloksin.
Omat asiani kääntyivät parhain päin minulle itselleni viime vuonna kun tapasimme mieheni kanssa, tosin yhteiskunnallisessa mielessä ja systeemin silmissä olen varmasti nyt vielä huonommassa jamassa, mutta olkoot, koska voimme molemmat paljon paremmin. Mieheni oli elänyt lähes täysin yksin melkein viisitoista vuotta ennen kuin tapasimme ja se näkyi ja näkyy hänestä, on tehnyt joskus jonkun pätkän töitä ja harrastanut aiemmin mutta ei enää viime vuosina koska ei rahaa eikä jaksamista. Tämä on muuttunut vasta nyt kun hänellä on seuraa ja motivaatiota ja edes jonkinlainen positiivinen ajatus tulevaisuudesta.
Tosiasia jota individualistisessa ja huonontuneessa yhteiskunnassa ei haluta sanoa, on että mielialalääkkeet, terapiat, minimituet ja kurssit sun muut eivät korvaa TOIMEENTULOA, YHTEISÖÄ ja toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta.
Jos ihminen jää täysin yksin ja avuttomaan tilaan, on se luonnoton ja kestämätön kohtalo. On ihan eri asia eristäytyä jonnekin erämökkiin niin että on resursseja, vaihtoehtoja ja muiden silmissä ok status ja se eristäytyminen on oma halu. Kuin joutua eristyksiin noin kuin AP.
Tutkimuksissakin on todettu että jatkuva epävarmuus ja epätietoisuus lisää ahdistusta huomattavasti enemmän kuin yhtä huonot olot mutta jonkinlainen varmuus ja turva asioista, toivo tulevasta.
Tahtoo vaan olla että vaikka ei vaatisi itseltään mitään niin silti kuormittuu. ap