Menettääkö kielitaidottomana paljon asioita? Jos on yksikielinen?

The Dunning-Kruger effect occurs when a persons lack of knowledge and skill in a certain area causes them to overestimate their own competence. By contrast, this effect also drives those who excel in a given area to think the task is simple for everyone, leading them to underestimate their abilities. In the years following the first description of this phenomenon, controversy has surrounded the Dunning-Kruger effect and its validity. While it was once considered a well-founded explanation of how we evaluate our abilities, the effect has since been questioned by certain data scientists and mathematicians alike.

Jos Suomessa tykkää maleksia ja olla, niin kannattaa nyt ainakni venäjää alkaa harjoittelemaan.

Joo.

Ymmärrän useita kieliä, mutta oma ilmaisuni ei ole kummoista, joten jään paitsi, kun en halua kommunkoida ihmisten kanssa yhtään enempää kuin pakko.

Yhtenä kesänä reissasin kuukauden putkeen, enkä puhunut mitään muuta kuin aivan pakolliset asiakaspalvelijoiden kanssa koko aikana. Aika surullista nyt, kun sitä ajattelee. 

Rehellisesti kertokaas kuinka paljon käytätte edes suomen kieltä päivänne aikana puhuen. Minä en käytä yhtään. En moikkaa bussikuskiakaan ja töissäkään ei tarvitse puhua mitään. Pakostakin täytyy nyökätä työnantajalle ja muille, mutta ei ole pakko sanoa sanaakaan. Vuodessa tulee jokunen virke heitettyä suomen kielellä ja sama muuallakin, jos käy sukulaisilla tai saa töitä muualta. Olen jättänyt kokonaan tervehdykset pois tehokkuuden merkkinä. Korona-aika oli parasta koska etäisyydet oli pitkät ja ihmiset kunnioitti välimatkoja. Myös turha moikkailu oli lopetettu.

Kaipaan tosiaan niitä aikoja. Mun mielestä on myös hienopersettä väittää että joku kirja on parempi omalla kielellä kuin käännettynä. Kääntäjät on käytännössä taikureita asiassaan. Ei ne kirjat myisi, jos käännös ei toimisi.

Luulen että en ole ainoa nykynuori, joka ei käytä käytännössä lainkaan puhekieltä. En siis puhu yhtään mitään muille ja se on mun oma päätös. Mun kaltaisia on monia. Joten ei ole välttämättä järkevää opiskella toista kieltä lainkaan, jos ei ole sanottavaa tai halua tutustua muihin missään mielessä, jos haluaa vain olla rauhassa muilta.

Anna mun olla rauhassa. Ei vaadi kauheasti googlekääntäjältä kun tarvittaessa käyttää sitä tarvittavalla kielellä.

70 luvun maalaiskoulussa opettelin englantia ja ihmettelin sitä, kun en ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan vierasta kieltä ja missään en päässyt itse ees kokeilemaan edes yhtä sanaa lapsena. 

Kun  ei ollut televisiota, niin missäpä olisin kuullut. 

Pakolla luin mitä piti ja nyt vanhana en osaa kuin muutaman sanan. 

Ei tullut tilannetta opiskeluun, sillä maailmalla lensin tulkkini kanssa yhtenään. 

Tottakait tuli tilanteita vastaan, että häpesin kielitaidottomuuttani, mutta selvisin näinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti kertokaas kuinka paljon käytätte edes suomen kieltä päivänne aikana puhuen. Minä en käytä yhtään. En moikkaa bussikuskiakaan ja töissäkään ei tarvitse puhua mitään. Pakostakin täytyy nyökätä työnantajalle ja muille, mutta ei ole pakko sanoa sanaakaan. Vuodessa tulee jokunen virke heitettyä suomen kielellä ja sama muuallakin, jos käy sukulaisilla tai saa töitä muualta. Olen jättänyt kokonaan tervehdykset pois tehokkuuden merkkinä. Korona-aika oli parasta koska etäisyydet oli pitkät ja ihmiset kunnioitti välimatkoja. Myös turha moikkailu oli lopetettu.

Kaipaan tosiaan niitä aikoja. Mun mielestä on myös hienopersettä väittää että joku kirja on parempi omalla kielellä kuin käännettynä. Kääntäjät on käytännössä taikureita asiassaan. Ei ne kirjat myisi, jos käännös ei toimisi.

Luulen että en ole ainoa nykynuori, joka ei käytä käytännössä lainkaan puhekieltä. En siis puhu yhtään mitään muil

Ja millä kielellä kirjoitit viestisi?

Vaikee sanoa menettääkö mitään. Itse puhun kolmea kieltä.