Mikä on ollut sun elämän suurin suru?

Kerropa taas ap ihan itse ensin.

Joku kysyi tätä minulta vuosia sitten ja intuitiivinen vastaukseni oli, että kun alle kouluikäisenä tajusin, miten älyllisesti tyhmiä ihmiset keskimäärin ovat. Tämä on tosiasia, johon havahdun vähän väliä ja aina sen tajuaminen näyttäytyy hyvin surullisena asiana. Ja pettymyksenä.

Onneksi perheeni ja ystäväni ovat fiksua porukkaa ja minulla on työni (tutkija) puolesta mahdollisuus olla tekemissä erittäin älykkäiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi tätä minulta vuosia sitten ja intuitiivinen vastaukseni oli, että kun alle kouluikäisenä tajusin, miten älyllisesti tyhmiä ihmiset keskimäärin ovat. Tämä on tosiasia, johon havahdun vähän väliä ja aina sen tajuaminen näyttäytyy hyvin surullisena asiana. Ja pettymyksenä.

Onneksi perheeni ja ystäväni ovat fiksua porukkaa ja minulla on työni (tutkija) puolesta mahdollisuus olla tekemissä erittäin älykkäiden ihmisten kanssa.

Eli olet itserakas kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi tätä minulta vuosia sitten ja intuitiivinen vastaukseni oli, että kun alle kouluikäisenä tajusin, miten älyllisesti tyhmiä ihmiset keskimäärin ovat. Tämä on tosiasia, johon havahdun vähän väliä ja aina sen tajuaminen näyttäytyy hyvin surullisena asiana. Ja pettymyksenä.

Onneksi perheeni ja ystäväni ovat fiksua porukkaa ja minulla on työni (tutkija) puolesta mahdollisuus olla tekemissä erittäin älykkäiden ihmisten kanssa.

 

Eli olet itserakas kusipää.

Tuosta ei voi tehdä päätelmää kirjoittajan itserakkaudesta tai kusipäisyydestä. Jo oletetaan, että kirjoittaja olisi itserakas, onko se mitenkään huono asia? Mielestäni ei. Entä olisiko vähemmän itserakasta esim. surra kuollutta isovanhempaansa tai avioeroa? Mielestäni ei. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Eipä tänne vihaaja-akkojen palstalle kannata tuollaisia tietoja laittaa.

No ei ole vaikea tajuta että sun suurin sori on ollut se ettei naiset ole löytäneet sinne peräkammariin.