Lue keskustelun säännöt.
Haaveiletko sellaisesta elämästä joka oli kasarilla ja ysärillä tavallisten suomalaisperheiden elämää?
22.04.2025 |
Mä joskus haaveilen sellaisesta elämästä jollaista esim. monien koulukavereideni perheissä elettiin 80- ja 90-luvuilla. Tavallinen tiilitalo, isä töissä tehtaalla ja äiti postipankissa. Kaksi lasta, ihan tavallisia lapsia, jotka harrastavat kuvataidekoulua, jumppakärpästä, jääkiekkoa. Perjantaisin käydään yhdessä ostoksilla City marketissa. Lauantaisin aamupäivällä äiti leipoo marjapiirakkaa ja isä pesee auton. Illalla sauna ja koko perhe katsoo tv:tä. Sunnuntaina appivanhemmat tulee kylään ja päivälliselle. Joskus vanhemmat lähtevät lauantai-iltana tansseihin. Ei ulkomaan matkoja juuri, lomat mökillä.
En mä yhtään osaisi elää tuollaista elämä itse. Kunhan haaveilen.
Kommentit (45)
Sun haaveet on todella kaukana todellisuudesta.
Kasarilla meni muuten hyvin mutta öljykriisi painoi ja moni joutui lähtemään ulkomaille duuniin. Naapurin perhe hajosi kun isä oli Saudeissa, sai silmätulehduksen ja menetti näkönsä. Rouva sai kenkää juurikin Postipankista kavallettuaan kassan elinkustannuksiin.
Ysärillä iski lama NL:n hajottua ja vientikaupan loputtua yhdessä yössä. Tuhannet perheet menetti firmansa/työnsä ja kotinsa ja jäivät vielä velkaa pankille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sangen harhaisia haaveita. Oot syntynyt 2000-luvulla, ap.
Tarkoitat siis että haluat takaisin laillisen vaimon rai*kaamisen?
Mä haaveilen elämästä. Ei ole taloa, perhettä, autoa eikä työpaikkaa. Hyvä että ruokaa on just ja just varaa ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun lamassa moni menetti sen tiilitalonsa.
Haaveilet aika pienen kansanosan elämästä. Eli sen hyväosaisen keskiluokan.
En. Ysärillä isäni joutui lähtemään ulkomaille töihin koska Suomessa ei töitä ollut, jotta talo ei lähde alta. Äiti oli sitten yksin kotona kolmen pienen lapsen kanssa samalla kun kävi töissä ja hoiti omakotitalon. Kuvitelmasi ovat ehkä hieman ruusuisemmat kuin mitä todellisuus oli. 90-luvulla Suomessa oli vakava lama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Haaveilen että kaikki toimii ja on rauhaa. Kaikille.
Mun elämä ei kasarilla ollut tuollaista, eikä imeisesti ap:nkaan, koska hän kuvaa sitä luokkakavereidensa elämksi, jota ei edes osaisi elää.
oma elämäni kasarilla oli oikein hyvää, mutten silti kaipaa sitä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kaipaa 80-90 -lukuja. Ihan hirveää lama-aikaa. Minulla velat niskassa ja mihinkään ei ollut varaa. Kaipaan ihan muita vuosikymmeniä.
En huomannut mitään lamaa 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun haaveet on todella kaukana todellisuudesta.
Kasarilla meni muuten hyvin mutta öljykriisi painoi ja moni joutui lähtemään ulkomaille duuniin. Naapurin perhe hajosi kun isä oli Saudeissa, sai silmätulehduksen ja menetti näkönsä. Rouva sai kenkää juurikin Postipankista kavallettuaan kassan elinkustannuksiin.
Ysärillä iski lama NL:n hajottua ja vientikaupan loputtua yhdessä yössä. Tuhannet perheet menetti firmansa/työnsä ja kotinsa ja jäivät vielä velkaa pankille.
Äläs liioittele. Elin kasarilla ja kaikilla mun kavereilla meni hyvin. Jopa niillä, jotka elivät yksinhuoltajaperheessä kerrostalossa vuokralla.
Kaipaan aikaan ennen koronaa, Ukrainan sotaa, nykyistä hallitusta ja Trumpin uudelleen valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuuteni oli juuri tuollainen, ja elän nyt suht samankaltaista perhe-elämää (tosin asun vanhassa talossa, jota kunnostelemme pikku hiljaa). Tällainen elämä riittää minulle mainiosti ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut. Uskon tämän elämäntyylin ja etenkin kiitollisuuden olevan mielenrauhani, tasapainoni ja puhtaan mielenterveyshistoriani kivijalka. Verrattuna siis ikätovereihini, joiden elämä on jatkuvaa rimpuilua. Joko sairaalloinen elämysten tai materian jano riivaa useimpia.
Mä elän suunnilleen tuollaista elämää. En oo postipankissa, mutta pankissa kuitenkin. Asutaan 80-luvun tiilitalossa, kaksi tavallista lasta. Viikonloppuisin leivon enkä tee ihmeempiä, lauantai-iltana on sauna.
Joskus tuntuu, että oma elämä on kovin tylsää moneen muuhun verrattuna, mutta mä nautin tällaisesta peruselämästä tosi paljon, en kaipaa ihmeempiä kissanristiäisiä.
Kasari oli parasta aikaa. Ysäri oli hyvää aikaa olla nuori.
Minä olin lapsi silloin 80- ja 90-luvuilla ja mikään tuosta ei sovi minun elämään tai kavereiden elämään. Me asuttiin kerrostalossa ja monet kaverit myös, jotkut asuivat rivitaloissa, mutta omakotitalo oli varmaan harvinaisin asumismuoto. Ei me käyty missään ohjatuissa harrastuksissa, eikä koko perheen kauppareisuilla. Täällä ei tainnut edes olla mitään isoa markettia ennenkuin joskus 90-luvun puolella ja on ihan kohtuullisen kokoinen kaupunki.
Tuo kuulostaa enemmän jonkun nykynuoren versiolta entisistä ajoista.
Joo! Aikaa ennen älypuhelimia ja somea ennen kaikkea. Kyläiltiin enemmän. Puuhailtiin. Jotenkin se aika oli vaan eri.
Miks et ap osaisi elää noin?
No miten nykyisin sitten eletään??
Lähinnä kaipaan aikaa ennen älypuhelimia. Katsottiin elokuvaa ilman, että jonkun pitää vetää puhelin esiin joka minuutti. Pelattiin lautapelejä niin, että jokainen keskittyi itse peliin eikä tuijottanut kännykkää.