Lue keskustelun säännöt.
Haaveiletko sellaisesta elämästä joka oli kasarilla ja ysärillä tavallisten suomalaisperheiden elämää?
22.04.2025 |
Mä joskus haaveilen sellaisesta elämästä jollaista esim. monien koulukavereideni perheissä elettiin 80- ja 90-luvuilla. Tavallinen tiilitalo, isä töissä tehtaalla ja äiti postipankissa. Kaksi lasta, ihan tavallisia lapsia, jotka harrastavat kuvataidekoulua, jumppakärpästä, jääkiekkoa. Perjantaisin käydään yhdessä ostoksilla City marketissa. Lauantaisin aamupäivällä äiti leipoo marjapiirakkaa ja isä pesee auton. Illalla sauna ja koko perhe katsoo tv:tä. Sunnuntaina appivanhemmat tulee kylään ja päivälliselle. Joskus vanhemmat lähtevät lauantai-iltana tansseihin. Ei ulkomaan matkoja juuri, lomat mökillä.
En mä yhtään osaisi elää tuollaista elämä itse. Kunhan haaveilen.
Kommentit (45)
-80 -90 luvulla nimenomaan alkoivat käydä lomamatkoilla velaksi. Loppuvuosi sitten kaurapuuro/makarooni linjalla. Tuolloin alettiin pankeista jakaa lainoja urakalla, uusia autoja myytiin ilman käsirahaa. Siitä kait se lama tulikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että elämämme on melko tuollaista. Toki talo ei ole omamme vaan vuokrattu, ja me olemme akateemisia.
Elämme keskikokoisessa kaupungissa, lapset käyvät musiikkiopistoa, ruutuaika on tiukkaan säädelty, perheenä käydään välillä pelaamassa tennistä tai retkeilemässä. Lauantai-iltaisin katsotaan leffa ja lapset saavat valitsemansa karkkipussit. Teen lyhennettyä työpäivää, syömme joka päivä yhdessä, pöytään ei tuoda puhelimia. Kesällä teemme kotimaanmatkan, viikonloppuisin sukuloidaan tai vain ollaan kotona.
Tällainen tavallinen entisajan elämä tuntuu nykyään olevan jonkinlaista luksusta. Minusta taas tuntuu, että tämä on helppoa ja melko edullistakin. Meillä siis enempää erittelemättä, että taloustilanteemme ei mahdollista esimerkiksi omaa omakotitaloa. Mutta en näe, miten se lasten arkeen vaikuttaisi, onko talo pankin vai vuokranantajan.
Lisään vielä, että elin itse lapsuuteni kasarilla ja nuoruuteni ysärillä. Perheemme ei koskaan syönyt yhdessä tai matkustellut eikä juuri kukaan käynyt kylässäkään, einestä heiteltiin mikroon ja mykkäkoulua pidettiin. Siksi kai olen halunnut lapsilleni erilaisen lapsuuden kuin omani.
Ysärisunnuntait olivat jotain jota kaipaan. Ja sitä kaipaan, että ei roikuttu netissä ja kännykässä. Ihmiset osasivat olla läsnä tilanteissa ihan eri tavalla.
millä v..un"kasarilla" ja"ysärillä"?:) Oletko syntynyt seitsarilla tai kuutsarilla?
En. En halua miestä enkä lapsia.
Haaveilen hyväpalkkaisesta ja sopivan haastavasta ja mielenkiintoisesta työstä ja jossain vaiheessa myös omasta yrityksestä, joka jossain vaiheessa toisi niin hyvin rahaa että voisin perustaa toisenkin firman ihan huvin vuoksi, esim. vaate/sisustuskauppa, juhlasuunnittelua, tms. Ulkomailla asumisesta, olisi kaupunkiasunto isossa kaupungissa ja maaseudulla huvila jonka pihalla olisi suuri puutarha josta saisi tuoreita vihanneksia. Olisi myös kanoja ja ankkoja. Ja tosiaan, yksi haaveen kohokohdista on se, ettei tarvitsisi palella Suomen talvessa.
Hankkisin varmaan myös hevosia, ajaisin hyvällä autolla (lisäksi olisi kesäkäyttöön sellainen vanha hieno avoauto), tapaisin ystäviä ja järjestäisin illallisia. Matkustelisin myös paljon. Keräilisin antiikkia matkoiltani.
Aika epätodennäköistä että saavutan nuo kaikki asiat, osa voi kyllä olla ihan mahdollisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla oli tavallista että molemmat vanhemmat olivat työttömänä ja potkut tuli tuosta vaan ilman mitään neuvotteluja, jotkut kuulivat Tv-uutisista että työpaikka loppuu tänään. En todellakaan haaveile.
Vierailija kirjoitti:
En. En halua miestä enkä lapsia.
Haaveilen hyväpalkkaisesta ja sopivan haastavasta ja mielenkiintoisesta työstä ja jossain vaiheessa myös omasta yrityksestä, joka jossain vaiheessa toisi niin hyvin rahaa että voisin perustaa toisenkin firman ihan huvin vuoksi, esim. vaate/sisustuskauppa, juhlasuunnittelua, tms. Ulkomailla asumisesta, olisi kaupunkiasunto isossa kaupungissa ja maaseudulla huvila jonka pihalla olisi suuri puutarha josta saisi tuoreita vihanneksia. Olisi myös kanoja ja ankkoja. Ja tosiaan, yksi haaveen kohokohdista on se, ettei tarvitsisi palella Suomen talvessa.
Hankkisin varmaan myös hevosia, ajaisin hyvällä autolla (lisäksi olisi kesäkäyttöön sellainen vanha hieno avoauto), tapaisin ystäviä ja järjestäisin illallisia. Matkustelisin myös paljon. Keräilisin antiikkia matkoiltani.
Aika epätodennäköistä että saavutan nuo kaikki asiat, osa voi kyllä olla
Nainen, jolla ei ole miestä eikä lapsia on nolo vanhapiika. Kyllä se on päivänselvä yhteiskunnan perusyksikkö se mies ja vaimo, joilla on lapset. Siitä ulos jäävät ovat poikkeavia, vanhoja poikia tai piikoja. Naiselle varsinkin lapsettomaksi jääminen on todella noloa ja henkilökohtainen tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo ei olllut nettiaddiktiota istua koko päivä aamukuudesta netissä musaa kuunnellen ja lukien uutisia ja vauvafoorumia. silloin olin lukiossa luin hemmetisti kirjoja, käytiin elokuvissa ja kerättiin LP levyjä ja olise lankapuhelin johon joku soitti kotiin kerran viikossa
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsi silloin 80- ja 90-luvuilla ja mikään tuosta ei sovi minun elämään tai kavereiden elämään. Me asuttiin kerrostalossa ja monet kaverit myös, jotkut asuivat rivitaloissa, mutta omakotitalo oli varmaan harvinaisin asumismuoto. Ei me käyty missään ohjatuissa harrastuksissa, eikä koko perheen kauppareisuilla. Täällä ei tainnut edes olla mitään isoa markettia ennenkuin joskus 90-luvun puolella ja on ihan kohtuullisen kokoinen kaupunki.
Tuo kuulostaa enemmän jonkun nykynuoren versiolta entisistä ajoista.
Minäkin olin lapsi ja nuori tuolloin ja meidän perheen elämä oli aikalailla juuri tuollaista kuin aloituksessa, samoin suurimmalla osalla kavereista. Cittaria ei kotipaikkakunnalla kyllä ollut silloin eikä vieläkään. Ja nykyään eletään oman perheen kanssa aika samanlaista elämää. Joidenkin mielestä ehkä tylsää mutta me tykätään, myös teinit ainakin enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikkia jotka eivät kärsineet silloin, pitää kärsiä mut! Jumslsuta jos sulla oli hyvin toimeentuleva ydinperhe 80-luvulla. Jumslsuta se herätti katkeruutta!
Älä sano tuo on on ollut syy sairaaseen rikolliseen gang stalkingiin erään perheen kohdalla?
Hyvin samanlaista elämää meidän perhe on elänyt, mitä ap kuvaili. Tosin me vanhemmat olemme koulutetumpia ja ylempää keskiluokkaa ja siten toisenlaiset työpaikat. Taloudellisesti tosi hyvässä asemassa. Ainut ero, että olemme matkustaneet paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun haaveet on todella kaukana todellisuudesta.
Kasarilla meni muuten hyvin mutta öljykriisi painoi ja moni joutui lähtemään ulkomaille duuniin. Naapurin perhe hajosi kun isä oli Saudeissa, sai silmätulehduksen ja menetti näkönsä. Rouva sai kenkää juurikin Postipankista kavallettuaan kassan elinkustannuksiin.
Ysärillä iski lama NL:n hajottua ja vientikaupan loputtua yhdessä yössä. Tuhannet perheet menetti firmansa/työnsä ja kotinsa ja jäivät vielä velkaa pankille.
Jeps. Tiilitalossa väärä katto, katto vaihtoon. Työttömyys, syöpä, lähisuhdeväkivalta. Vastentahtoisesti sinne tiilitaloonkin muutettiin. Lapset oireilivat, kuten muuttolapset aina.
Kyllä näin on paras. Helvetin saa tehtyä elämästään nykyäänkin miehen ottamalla. Ei siihen tiilitaloa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En halua miestä enkä lapsia.
Haaveilen hyväpalkkaisesta ja sopivan haastavasta ja mielenkiintoisesta työstä ja jossain vaiheessa myös omasta yrityksestä, joka jossain vaiheessa toisi niin hyvin rahaa että voisin perustaa toisenkin firman ihan huvin vuoksi, esim. vaate/sisustuskauppa, juhlasuunnittelua, tms. Ulkomailla asumisesta, olisi kaupunkiasunto isossa kaupungissa ja maaseudulla huvila jonka pihalla olisi suuri puutarha josta saisi tuoreita vihanneksia. Olisi myös kanoja ja ankkoja. Ja tosiaan, yksi haaveen kohokohdista on se, ettei tarvitsisi palella Suomen talvessa.
Hankkisin varmaan myös hevosia, ajaisin hyvällä autolla (lisäksi olisi kesäkäyttöön sellainen vanha hieno avoauto), tapaisin ystäviä ja järjestäisin illallisia. Matkustelisin myös paljon. Keräilisin antiikkia matkoiltani.
Aika epätodennäköistä
Joo, kaikkein absurdein ja röhönaurua aiheuttavin heitto minkä olen kuullut oli se, että "nainen ei onnistu pitämään miestä" jos tulee ero. Haha!
Siis jossain oikeasti edelleen ajatellaan, että naisen elämän funktio on yrittää miellyttää miestä perse pystyssä tälle synnyttelemällä ja kerjäämällä ettei lähde porno- ja instabeibien matkaan. Haha!
On kyllä maaseudulla jutut, on jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
millä v..un"kasarilla" ja"ysärillä"?:) Oletko syntynyt seitsarilla tai kuutsarilla?
Vai nollarilla? Tai kymppärillä?? Niitäkin voi olla täällä, vanhimmat jo 15v.
En haaveile. Eletty mikä eletty eikä se hirveästi poikkennut elämästä nykyään.
No tottakai haaveilen. 90-luku on ihmisen parasta aikaa, varsinkin se loppupuoli.
Ihan samanlaista minulla on elämä juuri nyt. Miksi et osaisi tätä elää?
Tupakointia kaikkialla en haluaisi takaisin enkä savuttavia kasari-autoja. Enkä neuvostoliittoa. Sunnuntaikiinniolot olisin valmis kärsimään saadakseni kaikki muut kasarin hyvä puolet.
Musta tuntuu, että elämämme on melko tuollaista. Toki talo ei ole omamme vaan vuokrattu, ja me olemme akateemisia.
Elämme keskikokoisessa kaupungissa, lapset käyvät musiikkiopistoa, ruutuaika on tiukkaan säädelty, perheenä käydään välillä pelaamassa tennistä tai retkeilemässä. Lauantai-iltaisin katsotaan leffa ja lapset saavat valitsemansa karkkipussit. Teen lyhennettyä työpäivää, syömme joka päivä yhdessä, pöytään ei tuoda puhelimia. Kesällä teemme kotimaanmatkan, viikonloppuisin sukuloidaan tai vain ollaan kotona.
Tällainen tavallinen entisajan elämä tuntuu nykyään olevan jonkinlaista luksusta. Minusta taas tuntuu, että tämä on helppoa ja melko edullistakin. Meillä siis enempää erittelemättä, että taloustilanteemme ei mahdollista esimerkiksi omaa omakotitaloa. Mutta en näe, miten se lasten arkeen vaikuttaisi, onko talo pankin vai vuokranantajan.